Ystävyys, yhteistoiminta ja avunanto

Ystävällä on YYA-mies. Eivät ole suhteessa, mutta osaavat viihdyttää toisiaan monella tasolla. Ovat luonteeltaan erilaisia, eivätkä natsaisi parisuhteessa, mutta YYA toimii erittäin hyvin. Kumpikin etsii sitä oikeaa, mutta sillä välillä voi viettää laatuaikaa hyvän ystävänsä kanssa. Kumpikaan ei ole tippaakaan mustasukkainen, vaan mikäli toisella on jotain muuta vientiä, voi yhteistä illanviettoa siirtää. Ja tarvittaessa pistää sen tauolle. Mä olen sitä mieltä, että tollainen suhde on sellaista harvinaisuutta, että jo yksin siitä kannattaa jo blogata.

Usein tilanne nimittäin on se, että jompi kumpi haksahtaa totalmente siihen toiseen ja kevyt YYA-suhde onkin sen jälkeen kaikkea muuta kuin kevyt. Saatetaan lipsahtaa jopa kylmän sodan puolelle. Ei se ole aina sukupuolisidonnaista, mutta mustasukkaisuutta osataan viljellä myös ei-niin-rakkauteen-perustuvissa suhteissa. Sitten homma gosahtaa.

Mutta periaatteessa, jos miettii, niin miksei sitä voisi viettää laatuaikaa jonkun hyvän frendinsä kanssa, jos kerran pelisäännöt on selvät? Paljon kurjempaa se on yksin katsella Taru sormusten herraa dvd:ltä ja käydä yksin nukkumaan. Ja kun el amore tulee kehiin, toinen vaan poistuu kohteliaasti taka-alalle, ystäväksi. Ja käyhän joskus niinkin, että YYA-miehestä tulee miehittäjä, joka vaan rynnii sitkeydellä sydämeen ja lopulta toinen ei enää edes halua olla oman maansa yksinvaltias. Kaikki on mahdollista.

Kippis siis ystävälleni ja hänen mainiolle YYA-miehelleen. Jos ihmiset eivät pelkäisi niin paljon sitä, miten asioissa VOI pahimmassa mahdollisessa tapauksessa käydä, voisi kokea paljon uusia ja mielenkiintoisia hetkiä. Skål!