Fly like a butterfly...

Näin sisustuslehdessä kivan perhostaulun ja päätin toteuttaa saman kotona. Tässä ohjeet, jos joku muu innostuu askartelemaan samanlaisen:


Sopiva vanha (ja tarpeeksi ohut) kirja löytyi omasta kirjahyllystä. Luin vielä aukeaman läpi, ettei siinä ole mitään tökeröä.


Printtasin netistä sopivan mallisia perhosen "pohjia" ja piirtelin sitten mallin avulla haluttuihin kartonkeihin mallilla perhoset.


Tein muutamalle perhoselle rautalangasta tuntosarvet ja liimasin perhoset kaksipuolisiksi, mutta pian huomasin homman olevan turhaa, ei kukaan näe sinne "väärälle" puolelle.


Liimaa kirja kuumaliimalla haluamasi värisen paperipohjan päälle. Perhoset odottavat sivussa jo omaa liimausvuoroaan.



Liimaa kuumaliimalla perhoset kirjan keskikohdasta alkaen haluamallasi tavalla. Muutaman perhosen voi laittaa vaikka lähtemään lentoon asti!



Perhoset voivat olla mitä vaan; vanhoja tapetteja, korttipohjia tai vaikka kivan värisiä aukeamia lehdestä.



Perhosia valmiina lentoonlähtöön! Kehykset ovat Ikean perus-Ribbanit. Tuli aika hieno, vaikka itse sanon.

Unelmalista

Päätin nyt kerrankin toteuttaa Amerikkalaista hömpänpömppää ja tein unelmalistan jääkaapin oveen. Siis asioita, joita haluaisin tehdä, hankkia, saada tai toteuttaa. Jain listan nerokkaasti kahteen osaan, jotta mies voi kirjoittaa omalle puolelleen, mitä hänen unelmiinsa kuuluu. Mun listassa ovat kohdat:

1.) Hanki keittiönpöytälevyihin jalat ja kokoa pöytä.
2.) Hanki uudet keittiöntuolit.
3.) Etsi sopiva kristallikruunu portaikkoon
4.) Maalaa olohuoneeseen vihdoin se täydellinen taulu
5.) Käy armaan aviomiehen kanssa syömässä / elokuvissa 1 x kk.
6.) Lahjakortti alusvaateliikkeeseen
7.) Osta jotkut ihanat värikkää korkokengät!

No niin, mitä mainioin lista! Ajattelin, että mies innosta puhkuen täyttää oman puolensa! ..Mutta ei! Sen puoli on edelleen typötyhjä ja mä olin aistivinani, että se kokee hieman ahdistusta koko listasta! Se kommentoi, että suurin osa mun unelmista vaatii sen työpanosta. Öööööö...maybe? Mutta ei sitä oltu koottu vittuilumuistilistaksi, mutta nyt kun tarkemmin sitä katselen, niin saattaahan se siltäkin vaikuttaa. Mies lukee listan saleen näin:

1.) Kokoa jo se fu*king pöytä!
2.) "Kultaseni, aion ostaa desing-tuolit, 10 000e kappale".
3.) Lisää rahanmenoa
4.) Lisää sotkua ja ripustustoimintaa (ja luultavasti taulunkankaan pingoittamista.)
5.) No tämä on ok
6.) Lisää rahanmenoa
7.) Eikö niitä ole jo tarpeeksi?!

Taidan ottaa sen listan pois. (Ja alan haaveilla muutenkin immateriaalisista asioista: Maailmanrauhaa. Peace.)

3,5 ilon kiloa

Mukulaa käytiin tänään tsekkaamassa. Se on oikein päin matkalla maailmaan ja siro kuin mikä: 3,5kg. Huoh. Odotusta olisi siis jäljellä vielä kuukausi. Meillä on suvussa isot lapset ja sainkin kahden viikon päähän seuraavan lääkäriajan, jolloin kokoa taas arvioidaan. Jos muksu on iso ja kaikki muuten ok, niin lapsonen saatetaan käynnistää maailmaan jo viikolla 38. (Nyt siis 36+0.) Kyllä tää odottelu jo silloin riittäisi, viime yö oli taas ihan shittiä pyörimistä kyljeltä toiselle ja mukula singutteli pitkiä jalkojaan mun kylkiluihin.

Mä en muuten oikein enää näe näillä mun silmälaseilla. Näemmä hajataitteisuus tai miinukset ovat lisääntyneet. Sekin vielä. Tänään on näemmä taas negsupäivä. Vuoretellen ne menevätkin, eestaas. Huomennakin on tosin negsupäivä, koska mies lähtee työpaikan virkistys(?)reissulle Tallinnaan. Hippadippa, onko parempaa tapaa saada mukula syntymään, kuin pistää mies Tallinnaan kekkuloimaan?! No ei sen tarvisi vielä tulla, pari viikkoa muhintaa mahassa vielä tekemättä.

Äh, jotenkin tökkii nyt kaikki. Enpä siis valita enempää. Ehkä kerron seuraavalla kerrolla täydellisistä lankuista, jotka löysin. Jotka ovat siis keittiönpöytä, jonka mies joutuu kokoamaan. Ja siis suunnittelemaan. Se oli iloinen! Siitä on hauskaa, kun järjestän sille pikkupikkurprojekteja projektin perään. He loves me sooooOooo! ;-)

Tylsää

Sitä jaksaa vain tietyn verran notkua fb:ssä, selailla nettiä, tarkastaa huuto.net:n tarjontaa ja sisustaa päänsä sisällä. Sitten kotona kököttäminen alkaa käydä tylsäksi. Mulla on tylsyyden multihuipentuma menossa. Kävin hakemassa Prismasta hiekkapaperia, jotta voisin hioa ja maalata meidän keittiön pöydän, mutta tällä erää se ei onnistu, koska ulkona tulee taas lunta. Sisällä en viitsi hioa, kun siitä tulee niin hulluna pölyä. Joten täällä taas ollaan ja ihmetellään näitä samoja seiniä. Jokseenkin borea.

Onneksi äänestyksessä ei sentään ollut eilen tylsää! Hyvä Pekka, joka blokkasit Paavon kakkospaikalta! Mua karmi ajatus, että Väyrynen olisi jotenkin kiilannut kärkikaksikkoon ja jopa pressaksi asti! On siis ihan hyvä, että kaksikkona on Sauli ja Pekka, may the best man win. (Mutta ihan varmuudeksi: äänestäkää Pekkaa!) Menen varmaan ite ennakkoäänestämään tällä kertaa, sillä elättelen toiveita, että mukula tulisi maailmaan kenties hieman ajoissa. Joten pelataan varman päälle. Torstaina on synnytyssuunnitelman teko Kättärillä ja lääkärin tarkastus (jossa vaadin myös kokoarvion!), joten silloin saa taas lisätietoa siitä, miten muksu mahassa makaa. Kovasti se siellä nytkin hilluu ja ilmoittelee olemassaolostaaan.

Voisin kyllä huomenna yrittää herätä yhdessä armaan aviomiehen kanssa ja joskos mä vaikka hurauttaisin sen duuniin, niin saisin auton käyttööni sitten lopuksi päivää. Autolla pääsee kummasti ripeämmin kirppikseltä toiselle. :) Perjantaina mulla on tosin auto koko päivän itselläni, kun mies lähtee työpaikan virkistysreissulle Tallinnaan. Toivoen mukula ei vielä silloin päätä saapua maailmaan. (Ja viikkojenkin puolestä se saisi sen 2 1/2 viikkoa vielä sisuskaluissa muhia.)

Nukkuminen on kummasti taas onneksi alkanut sujua. Kiskoin unta palloon viime yönä melkein 12h! Aikamoista nautintoa. Mies vie muksun tarhaan ja mä nukun kuin tukki. Oh well, tätä auvoa ei ole enää kauaa luvassa. Ristiriitaista odottaa asiaa, jonka tietää myös tuovan paljon muutoksia omaan oloon. Mutta silti mä koen, että on helpompi olla kahdessa osassa kuin yhdessä. kasva nyt siis vielä muutaman viikon ajan - ja sitten saat kyllä tulla pihalle! (Kaikella rakkaudella, äitisi.)

Raivoa, pyhää raivoa

Raskaana olevia naisia ei kannata ärsyttää. Mulla menee kuppi nurin todella huolella, jos koen törmääväni epäkohtiin. Nyt haluaisin nostaa esille sellaisen: HSL:n bussikuskit! Toki joukossa on ihan normaaleitakin tyyppejä (yleensä maahanmuuttajataustaisia), mutta siellä joukossa pyörii näitä elämäänsä kyllästyneitä sikaniskoja, joiden elämäntehtävä on vittuilla silla HSL:n sinisellä metallipötköllä!

Tänään olin menossa Naistenklinikalle ja takana oli hyvin huono yö. Heräilyä ja tuskallista pyörimistä sängyssä. Missasin just edellisen bussin, mutta eipä hätää, asumme aika lähellä päätepysäkkiä ja ajattelin, että voin hypätä bussiin ja kurvata päättärin kautta. Lähipysäkeillämme ei ole odotuskatoksia, joissa voisi istua, joten olin myös iloinen mahdollisuudesta päästä istumaan. No bussi ilmestyy näkökenttään ja jää nököttämään sinne edelliselle pysäkille. Kuskit pitävät mielellään taukoa tyhjän bussin kanssa ihan omassa rauhassa, I get it. Mutta kuinka vittumaista voi ollakaan seisoa räntäsateessa painavan jättimahan kanssa ja odottaa 200 metrin päässä olevaa bussia. Noh, 10 minuutin päästä bussi lähtee liikkeelle ja tulee kohti mun stoppia - JA AJAA OHI!? Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö se olisi nähnyt mua (kuski katsoi silmiin, hiljensi ja ajoi ohi!?), vaan siitä, että se kuski päätti valikoida, ettei ota mua kyytiin, koska päättäri on niin lähellä. JU-MA-LAU-TA. Mä voin kertoa, että siinä vaiheessa keitti yli. Että se kehtaa jättää viimeisillään raskaana olevan naisen räntäsateeseen!

Kävelin toiselle puolelle katua odottamaan samaista dösää ja kun se kaartoi bussipysäkille, niin sanoin sille paskakasalle, että sillä ei ole MITÄÄN oikeutta jättää ihmistä bussipysäkille. Jos matkustaja haluaa ajaa yhden pysäkinvälin, hän on siihenkin täysin oikeutettu. Ja miten se kehtaa ajaa ohi, kun näkee, että mä olen viimeisilläni raskaana ja jokainen sekuntti seisoa jalkojen päällä on yhtä tuskaa! Sanoin ottavani sen tiedot ylös ja teen siitä valituksen. Volyymi oli sitä luokkaa, että jokainen bussissa kuuli tämän keskustelun ja se meni ilmeisesti ryöpytyksestä niin hämilleen, että ei saanut sanaa suustaan. Ja helvetin hyvä niin. Se ei olisi voinut sanoa mitään, joka ei olisi saanut mua kiskomaan sille vielä suurempia raivareita.

Jumalauta, että korpesi! (Ja huomaan edelleen saavani verenpaineen koholle tästä.) Mutta toi ei ole eka kerta, kun kyseisen firman palveluksessa törmää täysmulkkuihin. Ja kuten sanoin, ne on yleensä niitä iät ja ajat ajaneita täysin suomalaistaustaisia kuskeja. "Kiusa se on pienikin kiusa" tuntuu olevan mottona. Onneksi helvetissä on salettiin oma paikkansa tollaisille kuskeille: ne ajaa HSL:n sinistä ikuisesti sielläkin. Enjoy.

Pikkulaukut!

Ollakseni melkein motitettu kotiin, mä löydän yllättävän paljon kaikkea shopattavaa ihan lähialueilta! Tänään menin ihan viattomasti apteekkiin tohon Kannelmäen vanhalle ostoskeskukselle (joka muuten on kamala!). Siellä oli Tiimarissa alet ja ihan viattomasti päätin kurkata sisään. Noh, siellä oli sitten 50% alessa tällaisia ihania lasten pikkulaukkuja! Olen nähnyt jossain sisustuslehdessä kuvan, jossa vanhoja matkalaukkuja on laitettu lapsen seinälle säilytyslokeroiksi ja ajattelin tehdä näistä saman! Laukut vaan seinälle ja nips - lukko kiinni. Mikä ihana tapa säilyttää muksun ah niin tärkeitä pikkuromppeita!

Lisäksi tietty säästäväistä ostoslinjaani noudattaen blokkasin pari lyhtyä, jotka tulevat ensi talvena tonne pihalle valaisemaan pimeyttä joulun alla. Ja vähän led-kaapeliakin tuli ostettua, kerran halavalla sai. Nekin odottelee joulua 2012. :D

Myös lahjalaatikko sai muutaman tavaran sisäänsä. Ai siis mikä lahjalaatikko?! Sehän on siis tällaiselle ale-hamsterille suunnattu boxi, minne ostetaan aleista sopivia lahjoja ja askartelutarvikkeita. Sitten vaan napataan sieltä tarpeen tullen sopivat setit pakettiin ja postiin! Kummilapset ja sukulaiset on aina heti lahjottuna. :) Lisäksi lahjalaatikossa on pikkulahjoja, jotka voi lisätä vaikka viinipullon kanssa tuparilahjaksi tai tuliaiseksi. Ei enää viime hetken paniikkia, vaan vilkaisu lahjalaatikkoon ja kyläilemään!

Hirviö on kukistetty - jälleen

Tänään on taas hyvä päivä. Eilen EI ollut. Heräsin niin väärällä jalalla kuin vain olla ja voi. Olin aivan raivotar heti aamusta asti, kaikki oli päin per*että. Ja mies sai kuulla kunniansa. Sitten tulin niin onnettomaksi omasta käytöksestä (ja miehen mielestäni huonosta tavasta hoitaa sitä, se kun ei taivu tähän "rakasta minua eniten silloin kuin vähiten sitä ansaitsen"-teoriaan.) ja itkeskelin koko aamupäivän. Lopulta menin päiväunille ja sitten tilanne taas vähän helpotti. Mä niin rakastan näitä raskaushormoneja! Nyt tosiaan kunnon yöunien jälkeen maailma on taas ihan ok paikka.

Lisäksi näin unta, että mukula syntyy viikoilla 36+3,joten siihen ei ole enää kuin 13 päivää! Jeejee! Optimismia pitää pitää yllä. ;-)

Lisäksi suunnittelin, että heitän miehen duuniin Kirkkonummelle tässä joku aamu ja ajaa hurautan siitä Billnäsin ruukin alueelle. Siellä on sisustuskauppoja ja antiikkiliikkeitä jos jonkinmoisia, niin josko vaikka saisin sitten vihdoin sen pöydän tonne keittiöön tai vaikka vanhan oven, josta pöydän voisi tehdä? Olo on sen verran parempi taas, että päivässä jaksaa tehdä yhden "ison" asian ja toi voisi olla mun sen päivän siirtymä? (Tänään olen menossa Prisman postiin äänestämään.) Laittelen sitten kuvia reissuiltani.

Mutta nyt sisustuslehtien lueskelua ja kahvia. On taas hyvä päivä olla kotona ison masun kanssa.

IronWoman!

Kävin tänään Naistenklinikalla saamassa rautaa suoraan suoneen. Mun rauta-arvot ovat niin onnettomat, että niitä yritetään nyt boostata ihan huolella paremmiksi. Tunnin verran siinä menee, että lääke hujahtaa huoneen suolaliuoksen kanssa. Homma pistetään sisään osastolla, mutta suurimman osan aikaa saa hengailla odotustilassa lehtiä lukien. Osastolla on sisällä yliaikaisia ja riskisynnyttäjiä, joten sopivasti "pääsee mukaan tunnelmaan", kun isomahaisia (ja kiukkuisia) mamoja siellä mennä vaappuu.

Juttelin tänään pitkään yhden suhteellisen hermostuneen isän kanssa. Arvasin, että niille oli esikoinen tulossa, sen verran sen ruumiinkielestä oli luettavissa. Vaimo oli vissiin lepäämässä ennen kuin käynnistysnapit vaikuttaa, joten tämä isä kulutti sitten aikaa odotushuoneessa. Mahtoi olla hermoja raastavaa. Toivoen pikkulady (heillekin oli tulossa tyttö) on saapunut maailmaan ja päästänyt äitinsä 42+3 piinastaan...

Tsiisus, en jotenkin ole ottanut huomioon edes vaihtoehtoa, että raskaus voisi mennä yli! Mä olen ite aina ajoissa paikalla ja oletan automaattisesti, että myös mun lapseni ovat täsmällisiä. Esikoinen tuli 3päivää ennen laskettua aikaa ja pareen olis tän kakkosen kanssa tietää homman nimi! Viimeksihän mä tallustin Malminkartanon jätemäen portaat ylös ja seuraavana päivänä lapsi syntyi. Asutaan nyt vielä lähempänä Jätemäkeä, oten taidan tehdä samat, jos pikkumuijalla meinaa homma venyä. Mutta ei, en usko. Jotenkin on olo, että ajoissa ollaan.

Olo on jotenkin kummasti kohentunut raudan saamisen jälkeen. Pulssi on laskenut, olo on kaikkiaan hitusen parempi. Joten toivoen olo aina paranee rautatujauksen jälkeen. Kaikessa tässä kyllästymisessä kaikki apu vastaanotetaan!

Mulla muuten vaihtui ex tempore neuvolatäti! Oma neuvolamama ei ollut muistanut sanoa, että se lähti jonnein 1/2 vuoden vapaalle?! No eipä hätää, uusi on kyllä ihan täpäkkä (ja nuori ja nätti). Se ihan selvästi noudattaa "ohjekirjaa" paljon tiukemmin kuin tää vanhempi neuvolatäti. Mun piti kuulemma täyttää jo viime kerralla "mielialanseurantalomake", jonka nyt sitten sain eteeni. Mua salaa vähän hihitytti, kun olen oikeasti ollut aika puuduksissa tähän raskaana olemiseen, niin KUINKA todenmukaisesti mä vastaan sille niihin kohtiin... "Kuinka paljon olet kokenut alakuloa viimeisen viikon aikana?" Poissa oli vastauskohta E): "No vittu, kun vituttaa niin huolella olla tällainen läski, puuskuttava lihavarras, joka ei saa kenkiä jalkaan, että kokee tässä kuule alakuloa tosi paljon vähemmästäkin!" Laitoin sitten sen C) Jonkin verran. Mutta ei hätää, ystävät, selvisin kuudella pisteellä, joka on kuulemma ihan normaalia. Ja sanoin, että mun kohdalle voi laittaa nyt jo rastin siihen "Ei raskauden jälkeistä masennusta", koska mä oon NIIN onnellinen, kun tää on taas ohi! Oh happiness! (Viis viikkoo, 5päivää, tittidii!)

Lehdet kiertoon!

Olen sisustuslehtien vannoutunut fani. Luen niitä laidasta laitaan ja mulle tuleekin kausiluonteisesti aina muutama. Nyt on jo jonkin aikaa tullut Kotivinkki, jonka koen symppikseksi. Siellä on tuunausjuttuja, jotka sopii mun stailiin. Lisäksi se ei ole vain sisustuslehti, vaan sisältää paljon myös hyviä kirjoituksia.

Olen aina ajatellut, että Avotakka on jotenkin tosi pönötyssisustusta, mutta ilokseni totesin uusimmasta lehdestä, että linjaa on nuorennettu ja se sisälsi myös paljon hyviä tuunausideoita! Täytyy tarkkailla sopivaa tarjousta, niin voisin seurata ihan kotiin kannettunakin.

Deco on myös hyvä ja vanha kunnon Kodin kuvalehti ilmestyy myös usein kaupasta kotiin. Lisäksi kavereiden kesken vaihdellaan lehtiä. En osta Vauva-lehteä, koska se tulee ystävälleni ja saan sen usein häneltä "kakkoskierrokselle". Ennen kun asuimme kerrostalossa, alakerrassa oli "lehtipiste", minne sai viedä omat vanhat lehtensä ja napata sieltä mukaan vastaavasti itselleen muiden vanhoja. Nerokasta!

Hajurasisti

Mä tunnustan. Olen hajurasisti. Mulla on tiukka linja sen suhteen, että jos joku haisee bussissa/raitiovaunussa pahalle, mä vaihdan paikkaa. Mun henk.koht tilaan ei tungeta pahanhajuisena! Olen jopa vaihtanut sieltä ikkunapaikalta veks, jos viereen on lysähtänyt joku haiseva köntti!

Mun suurinhokkeihin kuuluu hiustali, paha hengitys ja yleinen sellainen epäsiistiys. Kuinka kauan pitää olla pesemättä lettiään, että se haisee vierustoverin nenään kuin rankkitynnyri?! Hyi saatana, peskää tukkaanne! Lisäksi aika kehnosti menee hammaskalustolla, jos se haisee lähipiirissä niin, että sen voi haistaa metrien päästä. Lisäksi vanhemmilla ihmisillä on tapana haista mun nenään pahalle. Onkohan se tietyn iän jälkeen, ettei enää itse haista, jos takki haisee niin ummehtuneelle, ettei sitä enää niskaansa kannattaisi kiskoa? Tai se mummohajuvesi 80-luvulta ei todellakaaan enää ole kovin freesi? Joskus hississä sellainen mummohajuvesi saa mut hengittämään suun kautta. Stockan hisseissä tätä esiintyy kumman usein...

Myöskään hiki ei haise hyvälle. Jotkut kokee hien tuoksun eroottisena, mä en. Hiki on hikeä - pese se pois. Kerran vaihdoin bussissa 2 kertaa paikkaa, kun ulkomaalaistaustainen nainen haisi niin voimakkaasti mausteille - ja hielle. Olin alkuraskauden pahoinvoinnin kourissa ja se mamma täytti koko dösän hajullaan. Ei hemmetti, että teki tiukkaa. Meinasin jäädä aikaisemmin pois, mutta oli kiire töihin ja bussilla oli vain pakko puksuttaa eteenpäin.

Vastaavasti mulla on kyllä liuta mielituoksuja, joita voisin kiskoa keuhkot täyteen. Mun suosikki on joskus metrotunneleissa esiintyvä märän maan tuoksu. Sellainen oli mun kotikerrostalon kellarissa ja sitä mä voisin imeä sisääni määrättömästi. Se on jotenkin ihan paras tuoksu maailmassa. Mikään hajuvesi tai kukka ei tuoksu niin hyvälle. Usein ihmiset omine tuoksuineen vaan häiritsevät hyvin nopeasti sen "kellarituoksun" pois. Toki mä tykkään ihan perusjutuistakin, vastaleikatusta ruohosta, sitruunasta ja tuoreen pullan tuoksustakin. Mutta ne on ihan perusjuttuja, kaikkihan niistä diggaa.

Pahin yksittäinen pistehaju on kumin käry. Silloin kun raitovaunu jarruttaa nopeasti, sen jarrutinpalat kärtsää. Ja se haisee todella kuvottavalle. Mutta se on hetkellistä. Yleensä noista bussihaisuleista joutuu kärsimään koko matkan. Olenkohan mä jotenkin hajuyliherkkä vai suhtautuukohan muutkin pahoihin hajuihin näin natsisti?

Alealealeaaaaaaaaaa-aaleaaaaaa!

No niin, jo loppui natina. Kun ei jaksa aina valittaa, voi vaikka sisustaa? Mulla oli hetki aikaa lyllertää keskustassa sisustuskauppoja läpi ja niissähän on alet menossa. Mikäs sen mukavampaa, kuin hipelöidä ihania esineitä ja haaveilla, että minne kotiinsa ne saisi tungettua. Pari käypää ideaa nappasin mukaan valokuvinakin ja jaan ne teidän kanssa.

Kävin aluksi Fabianin kadun Boknäs-liikkeessa. Sehän meinaa olla vähän sen sortin kauppa, että pelkkä ovenripa karkoittaa ihmiset kauemmas, koska kauppa haisee isolle rahanmenolle. Mutta jos sisään uskaltautuu, niin ainakin se kiina-puoli on mun mielestä kurkkaamisen arvoinen. (Miksei toki muutkin osastot, jos on hilloa..) Kiina-puolella on hienoja käsin tehtyjä huonekaluja ja antiikkia. Olen itse sijoittanut aikoinaan puisiin ikkunanluukkuihin, muistaakseni about 150e /kpl. Mutta ne on keränneet ihastusta meidän kodissa monelta taholta. Ovat siis tauluina olohuoneen seinällä ja tykkään edelleen niistä tosi paljon.
Osastolla on uusvanhaa ja vanhaavanhaa, joten sen kanssa kannattaa olla tarkkana, mikäli vain aito antiikki miellyttää. Mun mielestä tärkeintä on, että se miellyttää silmää. Miten voi vanhat kuluneet jakkaratkin olla niin kauniita! Isompi Boknäsin liikehän on sitten Varistossa ja kiina-osasto on siellä paljon isompi, eli jos keskustan liikkeestä ei löydy juuri sopivaa omaan sisustukseen, niin vieraile toki sielläkin!

Siitä köpöttelin kulman takana Espalla sijaitsevaan Laura Ashleyn liikkeeseen. Siellä oli kanssa alet ja löysin vaikka mitä ihanaa. Lamppuja oli alennuksessa useampikin sellainen, jonka huolisin omaan kotiini. Mua vähän äklöttää se sellainen liika "jenkkimeininki", eli jos puisessa lampunjalassa lukee "HOME", niin se alkaa olla vähän liioittelua... Mutta onneksi kelpoa neurtaalimpaa tavaraa oli yllinkyllin. Yksi lampunvarjostin jäi mua vaivaamaan, katsotaan joskos se vaivaa tarpeeksi ja käyn huomenna hakemassa sen pois. (Palkkapäivä.)
Mutta pieni kiroilu pääsi suusta, kun eksyin tapettiosastolle! Ostin viimeksi alemyynneistä Oriental garden-tapettia KAKSI rullaa (Kuka urpo ostaa kaksi rullaa, joilla ei saa sisustettua mi-tään!?) ja harmittelin, kun tuotteen myynti loppui. Olisin myöhemmin nimittäin halunnut sisustaa tän Hakuninmaan asennon makkarin päätyseinän sillä tapetilla. Noh, samainen tapettihan päätyi sitten meidän alakerran pikkuwc:seen ja se toimii siellä loistavasti, eli hukkaan se ei mennyt. Mutta nyt sitten kiroilin, että siellähän sitä samaa tapettia on edelleen hyllyssä iloisesti! Olisin saanut makkarini tehtyä, jos olisin vaan aikaisemmin käynyt pällistelemässä asiaa! Mutta tavallaan se on toki ilouutinen: Oriental Garden-tapettia on taas vaikka minkä värisenä Laura Ashleyllä! Ystävällinen myyjä leikkaili mulle mukaan esimerkkipalaset ja haaveilen nyt sellaisesta vedenvihreästä tai sinertävästä lintutapetista makkariin. (Ja joo, tiedän kyllä, että makkari on ollut nykyisessä asussaan alle vuoden, mutta jotenkin mun tekisi mieli saada siitä vähän raikkaampi. Se on nyt niin tumma!)

Tässä kuva myös kivasta tapetista, joka on aika lähellä Oriental Gardenia, mutta yksinkertaisempi.

Sitten tassuttelen Papagenaan Espalla. Siellä on lähinnä pienrompetta, joka osui silmään. Hauska liike sekin, kurkatkaapa matkallanne! Aleja oli aika huonosti, mutta tässä on musta hauska (ja halpa) idea, johon pennosensa sijoittaa:

Lampunjalat ovat kierrätyspulloja ja valaisimet hyvin erilaisia. Jotenkin tosi pirtsakka!

Sitten viimeisenä tallustin Artekiin (Espalla sekin) ja siellä oli kanssa isot alet. Nyt saisi suomalaista (ja skandinaavista) muotoilua edukkaasti! Mun mielestä tämä pöytä oli ihana:


Hinta on tosin aivan järkyttävä, 2900e! (Alessa!) Mutta tällaisen tekeminen ei näytä hankalalta. Saisinkohan mieheni ylipuhuttua? Haen vaan vanhoja lautoja jostain ja vaadin pöytää? Kyllähän se siihen taipuu, on se vaan niin taitava. Mutta muuten Artek oli vilkaisemisen arvoinen. Nyt just SEN nojatuolin saattaisi saada halvala, josta tykkäät?

PS. Kalevankadun Pineapple lopettaa, nyt hopihopi sinne hakemaan ihania Thaimaasta tuotuja puuhuonekaluja ja sisustusesineitä!

47 päivää

Ei meinaa jaksaa, trallallaa, viiiituttaaaa... HUoh. Tää loppuraskaus on hanurista, niin hanurista. Sitä kulkee kohti suurta tuntematonta elin otsassa. En jotenkin jaksa edes blogata, kun vaan koko ajan nitisyttää.

Oltiin tänään lastenkutsuilla ja istuin lähes koko ajan ruokapöydän ääressä natustelemassa kakkua vitutukseen. En tiedä nyt että auttoiko se varsinaisesti, mutta syöminen on on - kuten jo pariin otteeseen on todettu - ainoa sallittu pahe at the moment.

Mut hei kaverit, 47 päivää! Eihän se ole paha? Se on melkein kuin kuukausi. Jaksaajaksaa. (..No kun perkele pakko on.)

No vihdoin!

Kauan kaivattu lumi saapui. Lapsi on onnellinen, äitikin taitaa olla.

Pikku-wc!

Kuinkas mä en olekaan blogiini vielä hehkuttanut ihanaa uutta pikku-wc:tämme, joka valmistui juuri ennen joulua? Armas aviomies joutui saikulle selkänsä takia ja lääkäri käski pysymään "pienessä liikkeessä", joka on parasta selälle ja niin valmistui hujauksessa alakerran vessamme. Se on odottanut remppaa muutosta asti ja suurin syy lienee ollut motivaationpuutos, ettei se ole valmistunut. Toki meidän piti myös vähän keräillä rahaa kasaan, mutta koska wc toteutettiin minibudjetilla, sekään ei ole varsinainen syy. Joskus ei vaan jaksa ja siksi hommat venyy. Mutta nyt se on valmis ja se on HIENO! Alussa pari kuvaa kähtökohdasta ja sitten lopputulos:



Tältä se siis näytti. Pitää vaan nähdä kaiken kaameuden ohi ja kuvitella siihen hieno wc tilalle. Mutta tässä siis lopputulos alla. Seinissä on Laura Ashleyn tapetit, lavuaari on K-Raudasta (löytyi edullisena yksittäiskappaleena) ja hana on Idon Cubista (se korkein malli). Pönttö pysyi samana, koska kyseessä oli tarkan markan remppa. Se on Idon malli ja oikein toimiva perunpönttö. Pin up-tyttö seinällä on mun maalaama.