Oi lumi, missä lienet? Tää ainainen sade ja kurja sää alkaa pikkuhiljaa tympiä. Lisäksi lapsen kanssa puistoilu on todella ankeaa tihkusateessa. Pikkumuijalle saa pukea päälle kaiken maailman kurasetit ja se on rapainen nenänpäästä varpaisiin asti. Jostain syystä kurja sää ei tosin tunnu mukuloita haittaavan? Ehkä se onkin siis aikuisiän asennevamma, että sadesää on hanurista? Ja kyllä, mulla on kaiken maailman goretexit päällä ja pipot päässä, että pukeutumisongelma se ei ole. Se on vaan aika borea seisoa siellä leikkipuistossa, kun mukula painaa menemään pitkin rapakkoja.
Ainoa ratkaisu tähän on vertaisseura. Että joku muu mamma kärsii siellä yhtä lailla ja voi sitten sen kanssa jutustella sadesään kurjuudesta. Onneksi asumme nykyään lähellä entistä asuinaluettamme ja samat mamat voi valjastaa leikkiseuraksi kuin ennenkin. Sillä on aika puuduttavaa yrittää jutella jonkun kanssa, joka on aivan eri aaltopituudella kuin itse on.
Mutta lumi helpottaisi tilannetta. Voisi tehdä lumiukkoja, -lyhtyjä tai vaikka vaan lumipalloja takapihalla. Sitten voisi pulkkailla ja pimeys ei iskisi kimppuun klo 15.00! Joten mikäli yhtään toivetta saa yläkertaan esittää, niin nyt sitä lunta tänne, perkele!
perjantai 30. joulukuuta 2011
torstai 29. joulukuuta 2011
Polla hajoaa
Olen varmaan jo aikaisemminkin tilittänyt, että mua ei ekan muksun jälkeen vaivannut raskauden jälkeinen masennus lainkaan, vaan lähinnä raskauden aikainen masennus vaivasi! Ja nyt tää on taas pahempana tän kakkosen kanssa. Voi helevetti, että ottaa päästä. Kakkonen on tuonut lisämurheita, joita ei ykkösen kanssa ollut laisinkaan ja ne on lisänneet vitutuksen alati kasvavaa määrää.
Esimerkiksi uutena kivana juttuna on se, että nenä on koko ajan tukossa. Siis ei sillai vähän ja tuhisemalla, vaan huolella. Joka aamu mä herään tukossa. Joka päivä on pakko yrittää saada se jollain konstilla auki ja lääkärin määräämä kortisoonisumute on aivan yhtä tyhjän kanssa. Myöskään sarvikuonottelu ei auta. Ja se on jotenkin aika tärkeää ihmiselle, että saa hengitettyä. Hermo menee. Onneksi pahimpaan hätään on Nasolin ja Otrivin, joita molempia saa lääkärin määräyksellä käyttää ohjeen mukaan, vaikka onkin raskaana. Mutta en malta odottaa, että saan taas hengitettyä normaalisti.
Sitten on epämääräinen kutitus pohkeissa. Miten voi kutittaa niin kuin olisi kirppuja (joita ei siis todellakaan ole!) ja miten mikään raapiminen ei auta siihen. Tai noh, kyllä se lopulta muuttuu kirvelyksi, kun kynsii jalat auki. Ihan kauheen fiksua. Olen yrittänyt nyt olla kynsimättä, koska jos sääriin jää ikuiset arvet, niin en ehkä ikinä anna itselleni anteeksi. Sen verran turhamainen sitä on säärieni suhteen, jotka tosin ovat nyt kuin pölkyt.
Massa. Tätä massaa vaan tulee! Terkkarin mukaan määrä on nyt "sellaista kiloa viikossa". Siis mitä helvettiä! Mä olen 98kg, kun mukula tulee maailmaan! Ei kristus, alan nukkua alakerrassa, koska en pysty enää lyllertämään ylös portaita!
..Paitsi etten voi nukkua alakerrassa, koska mun motoroitu sänky on yläkerrassa. Ja nukkumaanhan ei pysty ollenkaan, ellei ole lähes istuma-asennossa. Uusi lääke onneksi blokkaa närästyksen (siis sen happamuuden), mutta toi kaveri on potkinut mun kaikki sisuskalut niin ylös, että jos yritän olla vaakatasossa, saan nieleskellä koko ajan oksennusta. Ihan superjees.
Mä en mahdu kohta mihinkään vaatteisiin ja joudun lähtemään synnyttämään alasti. On siinä näky, kun mies ajaa perhebemarilla alaston ja helevetin kiukkuinen muija etupenkillä kohti Kättäriä! Saattaa näyttää huvittavalle, mutta voin kertoa, että siitä on huumori kaukana!
Lisäksi mikään tico-tico-erotico on kaikista yllämainituista seikoista johtuen todella kaukana "my favourite things"-listalla. Ja paikathan siitä tulee kipeäksi! Ja suutele siinä sitten kultsukkaa, kun nenän kautta ei saa henkeä! (Puhumattakaan muista nenähengitystä vaativista asioista!) Joten on se luojan lykky, että laskettuun aikaan on "enää" se 8 viikkoa. Tässä hajoaa kohta polla!
Esimerkiksi uutena kivana juttuna on se, että nenä on koko ajan tukossa. Siis ei sillai vähän ja tuhisemalla, vaan huolella. Joka aamu mä herään tukossa. Joka päivä on pakko yrittää saada se jollain konstilla auki ja lääkärin määräämä kortisoonisumute on aivan yhtä tyhjän kanssa. Myöskään sarvikuonottelu ei auta. Ja se on jotenkin aika tärkeää ihmiselle, että saa hengitettyä. Hermo menee. Onneksi pahimpaan hätään on Nasolin ja Otrivin, joita molempia saa lääkärin määräyksellä käyttää ohjeen mukaan, vaikka onkin raskaana. Mutta en malta odottaa, että saan taas hengitettyä normaalisti.
Sitten on epämääräinen kutitus pohkeissa. Miten voi kutittaa niin kuin olisi kirppuja (joita ei siis todellakaan ole!) ja miten mikään raapiminen ei auta siihen. Tai noh, kyllä se lopulta muuttuu kirvelyksi, kun kynsii jalat auki. Ihan kauheen fiksua. Olen yrittänyt nyt olla kynsimättä, koska jos sääriin jää ikuiset arvet, niin en ehkä ikinä anna itselleni anteeksi. Sen verran turhamainen sitä on säärieni suhteen, jotka tosin ovat nyt kuin pölkyt.
Massa. Tätä massaa vaan tulee! Terkkarin mukaan määrä on nyt "sellaista kiloa viikossa". Siis mitä helvettiä! Mä olen 98kg, kun mukula tulee maailmaan! Ei kristus, alan nukkua alakerrassa, koska en pysty enää lyllertämään ylös portaita!
..Paitsi etten voi nukkua alakerrassa, koska mun motoroitu sänky on yläkerrassa. Ja nukkumaanhan ei pysty ollenkaan, ellei ole lähes istuma-asennossa. Uusi lääke onneksi blokkaa närästyksen (siis sen happamuuden), mutta toi kaveri on potkinut mun kaikki sisuskalut niin ylös, että jos yritän olla vaakatasossa, saan nieleskellä koko ajan oksennusta. Ihan superjees.
Mä en mahdu kohta mihinkään vaatteisiin ja joudun lähtemään synnyttämään alasti. On siinä näky, kun mies ajaa perhebemarilla alaston ja helevetin kiukkuinen muija etupenkillä kohti Kättäriä! Saattaa näyttää huvittavalle, mutta voin kertoa, että siitä on huumori kaukana!
Lisäksi mikään tico-tico-erotico on kaikista yllämainituista seikoista johtuen todella kaukana "my favourite things"-listalla. Ja paikathan siitä tulee kipeäksi! Ja suutele siinä sitten kultsukkaa, kun nenän kautta ei saa henkeä! (Puhumattakaan muista nenähengitystä vaativista asioista!) Joten on se luojan lykky, että laskettuun aikaan on "enää" se 8 viikkoa. Tässä hajoaa kohta polla!
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
Mitä Eeva edellä...
Jouluähky. Liikaa jouluruokia. Perusmoga. Mutta tän pötsin kanssa se on moga ylipäätään, kun nyt ne kaikki safkat nököttää tossa kaulan alla. Siis siltä se ainakin tuntuu. Mukula työntää sisuskalut ylös ja kaikki on jotenkin lysyssä kaulan alla. Kiva olo. Mutta hei, tänään on se päivä, kun laskettuun aikaan on ALLE 2kk. Mutta ikuisuudelta se tuntuu. Edelleen.
Jouduin jäämään tosiaan saikulle korkeiden verenpaineiden ja muiden heittelevien arvojen takia. Mutta nyt kun kävin ennen joulua testauksissa, niin verenpaineet olivat laskeneet! Jee! Loma siis tekee tehtävänsä. Mutta on tää kropalle kyllä aika koetin. Hirvee lisämassa, hemoglobiinit aivan pohjalla, verenpaineet taivaissa, kunto nollissa ja niin edelleen. Montakohan kertaa tän jaksaa käydä läpi?! Toki voisi olla se nainen, joka ottaa vain 8 kiloa extraa raskauden aikana, mutta ihan sellaisia kortteja ei ole tänne jaettu. Joten täytyy funtsia, että kuinka monta kertaa tämän jaksaa. Noh, kun saisi ton seuraavan maailmaan, jotta voisi palata taas omaan kokoluokkaan. Tai edes lähelle.
Tammikuussa on synnytyssuunnittelu. Viimeksi meinasi henki lähteä (sekin vielä!), joten nyt mahdollisiin komplikaatioitioihin yritetään varautua etukäteen. Ainakin ne varmaan varaa sinne verta ja kenties sitä verta hyydyttävää lääkettä? On tää kans. Tässä sitä vapaaehtoisesti ollaan taas tallustamassa kohti tuntematonta. Se joka sanoo, että synnytys on pala kakkua, on väärässä. Se on joka kerta oma shownsa ja täysin arpakauppaaa, miten siinä käy.
Ainoa, mitä siinä oikeastaan odottaa, on ilokaasu. Mahtavaa kamaa! Viimeksi sain hyviä halluja siitä aineesta! Kuulin, että oma ääneni muuttui sellaiseksi nakkenakuttaja-soundiksi ja pahoittelin asiaa miehelleni. Mies totesi tyynesti, että mun ääni on ihan samanlainen kuin ennenkin,eikä kuullosta yhtään oudolta. Seuraavaksi kuulin, että mies nauraa mun darthwader-look-alike-maskille ja käskin se lopettaa nauramisen, kun muhun sattuu! Siinä vaiheessa mies alkaa olla jo hieman huolissaan ja toteaa, ettei todellakaan ole nauranut mulle! Lisäksi kuulin äitini tulevan synnytyshuoneeseen ja totesin myös miehelleni, että miten näin kännissä päästetään ylipäätään synnyttämään! Ehdotin myös, että hankitaan ainetta kotiin ja kiskotaan kylmää valkoviiniä ja ilokaasua illan ratoksi! Kerrassaan mainiota kamaa siis! Mutta ei se yksin ollut oikotie onneen, kyllä mä epiduraalin nimeen vannon myös. Kärsimys ei kaunista ketään, joten kaikki avut kehiin, kun lasta saattaa maailmaan, sanon minä!
Mutta huomaan, että mitä lähemmäs h-hetki tulla tepsuttelee, sitä enemmän sitä kelailee itse sitä tapahtumaa. Ei se mikään kahvilla käynti ole. Varmaan ajatus kaiken perumisesta käy kerran jos toisenkin mielessä siinä vaiheessa, kun supistukset parin minuutin välein tulee. Huh. Joten so far so good: mahassa on lapsi ja kasa kinkkua. Tällä mennään. Hauskaa joulua kaikille!
Jouduin jäämään tosiaan saikulle korkeiden verenpaineiden ja muiden heittelevien arvojen takia. Mutta nyt kun kävin ennen joulua testauksissa, niin verenpaineet olivat laskeneet! Jee! Loma siis tekee tehtävänsä. Mutta on tää kropalle kyllä aika koetin. Hirvee lisämassa, hemoglobiinit aivan pohjalla, verenpaineet taivaissa, kunto nollissa ja niin edelleen. Montakohan kertaa tän jaksaa käydä läpi?! Toki voisi olla se nainen, joka ottaa vain 8 kiloa extraa raskauden aikana, mutta ihan sellaisia kortteja ei ole tänne jaettu. Joten täytyy funtsia, että kuinka monta kertaa tämän jaksaa. Noh, kun saisi ton seuraavan maailmaan, jotta voisi palata taas omaan kokoluokkaan. Tai edes lähelle.
Tammikuussa on synnytyssuunnittelu. Viimeksi meinasi henki lähteä (sekin vielä!), joten nyt mahdollisiin komplikaatioitioihin yritetään varautua etukäteen. Ainakin ne varmaan varaa sinne verta ja kenties sitä verta hyydyttävää lääkettä? On tää kans. Tässä sitä vapaaehtoisesti ollaan taas tallustamassa kohti tuntematonta. Se joka sanoo, että synnytys on pala kakkua, on väärässä. Se on joka kerta oma shownsa ja täysin arpakauppaaa, miten siinä käy.
Ainoa, mitä siinä oikeastaan odottaa, on ilokaasu. Mahtavaa kamaa! Viimeksi sain hyviä halluja siitä aineesta! Kuulin, että oma ääneni muuttui sellaiseksi nakkenakuttaja-soundiksi ja pahoittelin asiaa miehelleni. Mies totesi tyynesti, että mun ääni on ihan samanlainen kuin ennenkin,eikä kuullosta yhtään oudolta. Seuraavaksi kuulin, että mies nauraa mun darthwader-look-alike-maskille ja käskin se lopettaa nauramisen, kun muhun sattuu! Siinä vaiheessa mies alkaa olla jo hieman huolissaan ja toteaa, ettei todellakaan ole nauranut mulle! Lisäksi kuulin äitini tulevan synnytyshuoneeseen ja totesin myös miehelleni, että miten näin kännissä päästetään ylipäätään synnyttämään! Ehdotin myös, että hankitaan ainetta kotiin ja kiskotaan kylmää valkoviiniä ja ilokaasua illan ratoksi! Kerrassaan mainiota kamaa siis! Mutta ei se yksin ollut oikotie onneen, kyllä mä epiduraalin nimeen vannon myös. Kärsimys ei kaunista ketään, joten kaikki avut kehiin, kun lasta saattaa maailmaan, sanon minä!
Mutta huomaan, että mitä lähemmäs h-hetki tulla tepsuttelee, sitä enemmän sitä kelailee itse sitä tapahtumaa. Ei se mikään kahvilla käynti ole. Varmaan ajatus kaiken perumisesta käy kerran jos toisenkin mielessä siinä vaiheessa, kun supistukset parin minuutin välein tulee. Huh. Joten so far so good: mahassa on lapsi ja kasa kinkkua. Tällä mennään. Hauskaa joulua kaikille!
tiistai 20. joulukuuta 2011
Verenpaineen laskua
Jouduin saikulle kohonneiden verenpaineiden takia ja olen hoitanut asiaa sisustamalla! Mikään ei niin laske verenpainetta kuin asioiden loppuunvieminen kotona. Tässä uusimpia kuvia!
Ihana naulakko Perobasta, joka on odottanut paikkaansa. Nyt viimein eteisessä!
Näitä taloja olen vaaninut netissä jo jonkin aikaa. Ne ovat vaan aika hinnoissaan. Sitten kuulin, että tätini oli löytänyt vastaavia Ylivieskasta Kärkkäiseltä! Ja tietenkin paljon edullisemmin kuin stadissa. Joten ei kuin matkahuollon kautta kotiin!
Työ/vierashuone on kanssa viimein valmis. Tervetuloa yökylään!
Ihana naulakko Perobasta, joka on odottanut paikkaansa. Nyt viimein eteisessä!
Näitä taloja olen vaaninut netissä jo jonkin aikaa. Ne ovat vaan aika hinnoissaan. Sitten kuulin, että tätini oli löytänyt vastaavia Ylivieskasta Kärkkäiseltä! Ja tietenkin paljon edullisemmin kuin stadissa. Joten ei kuin matkahuollon kautta kotiin!
Työ/vierashuone on kanssa viimein valmis. Tervetuloa yökylään!
tiistai 13. joulukuuta 2011
87 ilon kiloa
Mä painan 87 kiloa. Helmikuussa painan 97. Miettikääs sitä, kukkakepit! On sellainen olo, että voisin suunnata samantien sumotatamille heittelemään niitä sumopainijoita tieltäni. Tietenkään massa ei ole keskittynyt mitenkään järkevästi, vaan kaikki on sijoittunut pakin lisäksi takapuoleen ja reisiin. Okei, on sitä yläkroppaankin siunaantunut. Arvatkaa mistä sen tietää? Kun rintsikoihin pitää ostaa sellainen jatkokappale! (Kuppikokoon homma ei arvatenkaan ole vaikuttanut, koska läskillä on huumorintajua!) Lisäksi sen huomaa siitä, että bussin rytkyttäessä kuoppiin, mun selän (!) liikaliha hytisee. Voe *ittu mä sanon! Tää on tätä raskauden auvoa!
Okeiokei, mä en ole pullaan kyllä sylkenyt, joten osittain on omaa syytä. MUTTA ei kaikki sentään: ekassa raskaudessa mä tsemppasin ja söin fiksusti. Sen lisäksi liikuin ja olin muutenkin perin asiallinen. Ja kah: lihoin 23 kiloa! Joten nyt ajattelin, että paskaaks tässä, tankki musta tulee kuitenkin, joten ollaan sitä sitten huolella. Ja raskaana ruoka on yksi ainoista sallituista nautinnoista, joten nautittu on!
Ohessa on kuva. Se on sellainen huumoripläjäys, että pois alta. Siinä on mun kesäkuun farkut, tuumakoko 28/34. Sitten siinä vieressä on mun toissapäivänä ostamani hipsters-alushousut. Kokoa XXL. Mä olen aina miettinyt, että kuka niitä laardialkkareita ja käyttää ja kas: nyt se selvisi. Se olen minä satakiloisena! Tää on sellainen huutonaurun paikka, ettei paremmasta väliä! Pakko nauraa, koska muuten tästä ei selviä hengissä.
Mä hengitän syvään ja alan miettiä kauppaa, josta saa kokoluokkaa xxxl. Ja mietin sitä ihanaa nelikiloista punkeroa, jonka väännän maailmaan helmikuussa. Sen on pareen olla sitten se maaailman helpoin vauva, joka syö ja nukkuu. Äiti on tehnyt parhaansa, että ruokkii mukulastaan onnellisen ja tyytyväisen. Amen.
lauantai 10. joulukuuta 2011
Kun vanhaksi elää..
..voi mennä kuuntelemaan Philomela-kuoroa Temppeliaukion kirkkoon vanhempien kanssa lauantai-iltana. Mä olen viimeksi käynyt joulukirkossa kuuntelemassa lauleskelua 80-luvulla, mutta nyt oli taas ihan ok käydä fiilistelemässä Varpusta jouluaamuna. Mä voisin hieman olla huolissani itsestäni, että tää on parasta, mitä mä lauantaihini keksin, mutta sitten tajusin: it's not the age, it's the state. Raskaana on vähän hankalampi hippasta pikkujouluissa kuin istua kirkossa. Huh sentään! Melkein jo säikähdin. ;-)
Mutta joo, kauniiltahan se kuoro kuullosti ja mulla laulaa yksi hyvistä ystävistäni siinä, niin se on itsessään jo hyvä syy lähteä. Mutta ehkä seuraavan kerran sitten taas joskus 2040-2050 hujakoilla?
Mutta joo, kauniiltahan se kuoro kuullosti ja mulla laulaa yksi hyvistä ystävistäni siinä, niin se on itsessään jo hyvä syy lähteä. Mutta ehkä seuraavan kerran sitten taas joskus 2040-2050 hujakoilla?
tiistai 6. joulukuuta 2011
Sulaa hulluutta (eli väsynyt äiti tilittää)
Joskus tuntuu, että on sulaa hulluutta tehdä lapsia. Sulaa hulluutta se on silloin, kun tuo pirun ipana herää kertaa yössä ilmoittamaan, että a)peitto on huonosti b)haluan vettä c) haluan teidän viereen nukkumaan d)joku muu diipadaapa-syy! Voi saatana, mä sanon. Jos se ei saa, mitä se haluaa, se huutaa kuin palosireeni. Ja lähtee alakertaan, koska on "jo herännyt". Ei sitä oikein sänkyyn voi sitoakaan, joten sitä sitten silmät ristissä ilmoittaa, että "Nyt on yö, nyt nukutaan!. Sitten lopulta sitä karjuu, että "Pää tyynyyn!" ja tyyppi vetäisee itkukonsertin. Jepajee. Sulaa hulluutta. Ei mulla muuta.
Juttelin just vertaistuki-äidin kanssa, joka painii samojen ongelmien kanssa. Pakkohan tän on olla joku vaihe, joka menee ohi! Jos tää kestää vuosia, niin siitä ei edes halua tietää. Ja on mahtavaa, kun voi jutella jonkun kanssa, joka painii saman shitin kanssa. Ja kun tietää, että sekin on ihan normaali äiti, jolla on hyvät kasvatusmenetelmät. (Niin kuin haluaa itsekin ajatella olevansa.) Joskus vaan mikään ei auta. Unikoulut ei auta, tiukka linja ei auta, neuvottelu ei auta ja kiltti linja ei auta. Lapset tosiaan tietää kidutuksen hienovivahteisimmat piirteet, alkaen tästä "en anna teidän nukkua". Oh brother, mä niin kostan tän, kun olen vanhainkodissa ja mukulat saa huolehtia minusta!
Juttelin just vertaistuki-äidin kanssa, joka painii samojen ongelmien kanssa. Pakkohan tän on olla joku vaihe, joka menee ohi! Jos tää kestää vuosia, niin siitä ei edes halua tietää. Ja on mahtavaa, kun voi jutella jonkun kanssa, joka painii saman shitin kanssa. Ja kun tietää, että sekin on ihan normaali äiti, jolla on hyvät kasvatusmenetelmät. (Niin kuin haluaa itsekin ajatella olevansa.) Joskus vaan mikään ei auta. Unikoulut ei auta, tiukka linja ei auta, neuvottelu ei auta ja kiltti linja ei auta. Lapset tosiaan tietää kidutuksen hienovivahteisimmat piirteet, alkaen tästä "en anna teidän nukkua". Oh brother, mä niin kostan tän, kun olen vanhainkodissa ja mukulat saa huolehtia minusta!
lauantai 3. joulukuuta 2011
The Wire
Aijai, the Wire on nerokas tv-sarja! Sehän tuli vissiin aikoinaan Ylen kanavilta, mutta tietenkin se hukkui sinne massaan. En oikeastaan edes rekisteröinyt koko sarjaa, mutta kuulin siitä sitten kaveriltani. Niillä sattui olemaan kaudet 1-2 ja toinen kaveri paljasti omaavansa kaudet 3-5, joten ollaan nyt sitten upotettu innolla niitä miehen kanssa. Ihanaa käpertyä kotona sohvan nurkkaan ja laittaa dvd pyörimään. Kulhollinen popcornia, lasi viiniä (Ja limua mulle) ja pimeä ilta ikkunan takana. Kyyyyyl-lä!
Muita mainioita kerralla katsottavia sarjoja on tietenkin Sopranos, Mad men, Grayn anatomia ja True Blood. Mulla ei jotenkin hermo kestä ollenkaan odottaa viikkoa seuraavaa jaksoa, joten dvd-boxit on mun juttu. The Wire on hyvä lahjaidea vaikka dekkareista tykkäävälle ukolle. Ja tykkää siitä mammatkin.
Täältä lisätietoa: http://www.hbo.com/the-wire/index.html
Muita mainioita kerralla katsottavia sarjoja on tietenkin Sopranos, Mad men, Grayn anatomia ja True Blood. Mulla ei jotenkin hermo kestä ollenkaan odottaa viikkoa seuraavaa jaksoa, joten dvd-boxit on mun juttu. The Wire on hyvä lahjaidea vaikka dekkareista tykkäävälle ukolle. Ja tykkää siitä mammatkin.
Täältä lisätietoa: http://www.hbo.com/the-wire/index.html
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Kaurakissa
Tein eilen mun pomolle läksiäislahjaksi kauraketun. Siis sellaisen niskaa lämmittävän kaurapussukan, joka pistetään pehmoketun sisään. Siinä se sitten lämmittää esim. kipeitä niskoja. Tästä tosin tuli kaurakissa. Olin suunnitellut, että otin kunnon askartelija-bloggaaja-hengessä kuvia eri työvaiheista, mutta olen ihan liian nopea itselleni. Muistin siinä vaiheessa, kun vikat tassut on ompelematta, että kuviakin piti ottaa! Oh well, ei se ydinfysiikkaa ole, osaatte salettiin pusata vastaavan. Ja jos ette, kysykää ohjeita. :)
maanantai 28. marraskuuta 2011
Joulupöljyys
Jouluhulluus on hiipinyt kimppuun. Piti ostaa visalla jatkettava valosarja etupihan pihlajaan ja viritellä tontut ikkunoihin. Lisäksi huomasin, että 2 isoa muovilaatikko palloja riittää kyllä mainiosti kodin, pihan ja jopa joulukuusen koristelemiseen. Silti mieli halajaa taas lisää sesonkiväripalloja! Tänä jouluna puuhun olisi tulossa liloja, hopeisia ja valkoisia palloja. Kultaiset pallot on valjastettu himaan erinäisiin purkkeihin ja purnukoihin. Sitä ilmesesti joutuu vuosi vuodelta suuremmin jouluhulluuden pauloihin and I'm loving it!
Mies viritteli siihen pihlajaan muuten ne valot hieman erikoisella tavalla, joten kuvaa siitä ei vielä tule. Mä halusin ne valot kieputettuina oksien ympärille, mutta toistaiseksi ne makaa sellaisena äärettömyyden merkkinä pitkin oksia. Oh well, koulutus on siis tältä osin vielä kesken.
Joulunodotusta kaikille!
Mies viritteli siihen pihlajaan muuten ne valot hieman erikoisella tavalla, joten kuvaa siitä ei vielä tule. Mä halusin ne valot kieputettuina oksien ympärille, mutta toistaiseksi ne makaa sellaisena äärettömyyden merkkinä pitkin oksia. Oh well, koulutus on siis tältä osin vielä kesken.
Joulunodotusta kaikille!
lauantai 26. marraskuuta 2011
Muva on Hjuva
Tämä nyt ei ideana ole mitenkään uusi ja hieno, mutta joskus vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia: Mustavalkoisia kuvia Ikean Ribban-kehyksissä. Ei vaan voi mennä pieleen. Meillä on kotona monitoimikoneprintteri, joka skannaa, printtaa ja kopioi. Sillä saa tulostettua myös valokuvia ja se on osoittautunut ehkä eniten käytetyksi ominaisuudeksi. Olen myös skannaillut tosi paljon vanhoja kuvia talteen ja tehnyt esim. mummun kuvasta rintaneulan ja pakettikortin jne. Ei noita vanhoja kuvia oikein muuten viitsisi leikellä, niin siinä skanneri-printteri on ihan mahtava.
Anyway, poimin omista kuvista sitten nipun sopivia, jotka photarilla käsittelin aika jyrkiksi kontrasteiltaan. Sitten vaan sovittelemaan tauluja aluksi lattialle ryhmään ja lopulta seinään. Hieno tuli!
Anyway, poimin omista kuvista sitten nipun sopivia, jotka photarilla käsittelin aika jyrkiksi kontrasteiltaan. Sitten vaan sovittelemaan tauluja aluksi lattialle ryhmään ja lopulta seinään. Hieno tuli!
perjantai 25. marraskuuta 2011
Joulukorttiaika!
Olen jo kahtena vuonna puolipakottanut armaan aviomiehen ja lapsen joulukorttikuvaan. Virittelen järkkärin näppäsemään meistä ryhmäkuvan (tai kaksi) ja sitten siitä tuunaan joulukortin jonkun sopivan ohjelman avulla. Nyt postiluukusta räpsähti viime vuonna käyttämäni Vistaprintin alekuponki, joten oliskos se sitten se tänäkin vuonna? Aika pitkälle riippuu niistä sopivista korttipohjista, sillä pääosin ne on aika kamalia! Mä en ymmärrä, miksi niihin pitää tunkea sataa väriä ja lumiukkoja!?! Jotenkin sellainen vähempivärinen ja ei niin lapsellisilla koristeilla sommiteltu kortti pohja on mun juttu.
Mies on tänä vuonna siirtänyt kuvausta tukkaansa vedoten, mutta tänään se retku menee viimein parturiin ja saan nappastua meistä tämän vuoden kuvan! Lapsi on onneksi muutamassa vuodessa jo tottunut äitinsä tekemään valokuvausaivopesuun. Nyt on vaan se ongelma, että miten mä saan puhuttua lapsen haluamiini vaatteisiin. Se nimittäin haluaa pitää koko ajan violettia kiiltävää neuletakkia (yök) ja keltaisia shortseja. Ne on sen lempivaatteet juuri nyt ja ne pitää riipasta päälle heti, kun jalat on ulko-ovesta sisään astuneet. Mä veikkaan, että äiti sortuu tikkariahjontaan tänään, we'll see.
Ajattelin lisäksi hassunhauskasti pujotella meidän ympärille ledivaloja. Mä kuulen tänne asti, miten armas aviomies huokailee syvään, hihhih. Joulunaika on mahtavaa!
Mies on tänä vuonna siirtänyt kuvausta tukkaansa vedoten, mutta tänään se retku menee viimein parturiin ja saan nappastua meistä tämän vuoden kuvan! Lapsi on onneksi muutamassa vuodessa jo tottunut äitinsä tekemään valokuvausaivopesuun. Nyt on vaan se ongelma, että miten mä saan puhuttua lapsen haluamiini vaatteisiin. Se nimittäin haluaa pitää koko ajan violettia kiiltävää neuletakkia (yök) ja keltaisia shortseja. Ne on sen lempivaatteet juuri nyt ja ne pitää riipasta päälle heti, kun jalat on ulko-ovesta sisään astuneet. Mä veikkaan, että äiti sortuu tikkariahjontaan tänään, we'll see.
Ajattelin lisäksi hassunhauskasti pujotella meidän ympärille ledivaloja. Mä kuulen tänne asti, miten armas aviomies huokailee syvään, hihhih. Joulunaika on mahtavaa!
tiistai 22. marraskuuta 2011
Don't mess with pregnant lady, vol2
Mulla tää raskaus näemmä kestää ikuisesti. Olen aina samoilla viikoilla, iso kuin laiva ja kiukkuinen. Tätä kannattaisi nyt kyllä hyödyntää jo kiukkuenergiana johonkin suuntaan? Esim. vuorien siirtämiseen tai sotien lopettamiseen?
Eilen meidän Prismassa tuli tilanne, jossa kiukkuenergia pääsi oikeaan kohteeseen. Olin jonottanut kassalle jo jonkin aikaa ja omalla vuorollani myyjä huomaa, että halauamistani lasten ale-farkuista oli se punainen ale-lappu revennyt. Myyjä sanoi, että hänen täytyy soittaa osastolle, jolloin mä sanoin, että nopeammin mä kipitän ne itse. Mun takana oleva mies totesi pakastepizza&cola kädessään, että "Maksa ensin noi muut ja sitten vasta noi housut." Meni hetki ymmärtää, että se ehdottaa TOSISSAAN, että mä jonottaisin farkkujen kanssa uudestaan hetken päästä! Silloin multa pääsi spontaani nauru ja totesin: "No en muuten todellakaan!" Sitten kävelin rauhallsesti hakemaan toiset farkut, joista ale-prosentti selvisi ja maksoin kaikki ostokseni. Mies ei ilmeisesti ollut tottunut siihen, että joku sanoo sille vastaan ja tuijotti mua vain tyrmistyneenä. Kävin hakemassa yläkerrasta miehen ja lapsen leikkihuoneesta ja hississä mua hihitytti edelleen sen ilme! Mahtavaa, lisää tätä! Don't mess with pregnant lady!
Mutta joo, mulla ei ole ongelmaa antaa palautetta, ei niin negatiivista kuin positiivistakaan. Raskaus antaa vaan lisäpontta tähän asiaan. Jos olisi jotenkin teininä ollut yhtään näin rohkea, niin se olisi ollut ihan mahtavaa! Sitä jotenkin kelasi paljon enemmän sitä, mitä muut ajattelee. Ja miltä näyttää. Nyt se on siinä mielessä ihan sama, että jos on sanottavaa, mä kyllä sanon sen. Sama koskee pomo-osastoa kohtaan. Ihmisiä on turha pelätä.
Eilen meidän Prismassa tuli tilanne, jossa kiukkuenergia pääsi oikeaan kohteeseen. Olin jonottanut kassalle jo jonkin aikaa ja omalla vuorollani myyjä huomaa, että halauamistani lasten ale-farkuista oli se punainen ale-lappu revennyt. Myyjä sanoi, että hänen täytyy soittaa osastolle, jolloin mä sanoin, että nopeammin mä kipitän ne itse. Mun takana oleva mies totesi pakastepizza&cola kädessään, että "Maksa ensin noi muut ja sitten vasta noi housut." Meni hetki ymmärtää, että se ehdottaa TOSISSAAN, että mä jonottaisin farkkujen kanssa uudestaan hetken päästä! Silloin multa pääsi spontaani nauru ja totesin: "No en muuten todellakaan!" Sitten kävelin rauhallsesti hakemaan toiset farkut, joista ale-prosentti selvisi ja maksoin kaikki ostokseni. Mies ei ilmeisesti ollut tottunut siihen, että joku sanoo sille vastaan ja tuijotti mua vain tyrmistyneenä. Kävin hakemassa yläkerrasta miehen ja lapsen leikkihuoneesta ja hississä mua hihitytti edelleen sen ilme! Mahtavaa, lisää tätä! Don't mess with pregnant lady!
Mutta joo, mulla ei ole ongelmaa antaa palautetta, ei niin negatiivista kuin positiivistakaan. Raskaus antaa vaan lisäpontta tähän asiaan. Jos olisi jotenkin teininä ollut yhtään näin rohkea, niin se olisi ollut ihan mahtavaa! Sitä jotenkin kelasi paljon enemmän sitä, mitä muut ajattelee. Ja miltä näyttää. Nyt se on siinä mielessä ihan sama, että jos on sanottavaa, mä kyllä sanon sen. Sama koskee pomo-osastoa kohtaan. Ihmisiä on turha pelätä.
maanantai 21. marraskuuta 2011
Se saapui! Siemi!
Rakas lapseni sanoo sieniä siemiksi. Joten nyt on muksun huoneessa siemi. Iso ja punainen sellainen. (Kuvassa vieressä lapsen päiväkotiaskartelusiemi.) En osaa ihan tarkalleen sanoa, kumpi oli enemmän innoissaan, lapsi vai minä...
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Kirpputorisalaisuuksia
En voi paljastaa, että missä se on, mutta jossain pääkaupunkiseudun liepeillä on täydellinen kirpputori. Sisustussuunnittelijaystäväni vannotti, etten saa paljastaa paikan sijaintia, koska muuten kaikki löytävät sen. Joten pidän salaisuuden, mutta hehkutan vähän kyseistä paikkaa. (Ärsyttävää, eikö?)
Mulla oli vapaapäivä viime perjantaina ja suhailin pitkin kaupungin kirppareita. Ajoin ensimmäisenä tänne kaukaisemmalle kirpparille, jotta voin rauhassa tutustua sen valikoimiin. Se romu&vaatepuoli oli aika peruskauraa, mutta huonekalupuoli oli aarreaitta! Mainioita huonekaluja ja kohtuuhinnoin. Tällä kertaa mukaan lähti art deco-henkinen pieni lasipöytä, joka sopii kuin nakutettu meidän olohuoneeseen.
Lisäksi vaanin kolmea erilaista kattokruunua, joita arvoin tohon portaikkoon valoa tuomaan. Ne jäivät vielä odottamaan rahoitusta (huoh), mutta ajattelin kovasti sijoittaa johonkin sellaiseen. Huuto.net:ssä kruunut on aika hinnoissaan ja noi on kuitenkin kohtuuhintaisia. Tässä pari niistä:
Lisäksi mua jäi vähän vaivaamaan yksi pieni pöytä, yksi arkku ja muutamia lastenhuoneen huonekaluja. Tilanne vaan alkaa olla se, ettei lastenhuoneeseen kohta enää mahdu mitään, sillä löysin sinne Kannelmäen itsepalvelukirppikseltä tämän:
Lapsi kiikkui tällä olohuoneessa ihan innoissaan ja totesi huokaisten: "Äiti, tämä on ihana!" Ilmeisesti kiikku on 40-luvulta ja ikäisekseen hyvässä kunnossa. Sopivan rustiikkinen. Se on nyt siirretty lapsosen huoneeseen, jossa se on leikeissä mukana. Mutta muuta sinne ei nyt oikein saa mahtumaan.. (Paitsi sen sienilampun, joka on jo tulossa postissa, jeeee!) Täytyy funtsia sitten ihan erikseen jossain vaiheessa, kun kakkosmukula alkaa tarvia omaa leikkitilaa, että miten sen sisustuksen kanssa sitten tehdään. Nythän toinen huone on vieras /työhuoneena. Se on vielä jotenkin vaiheessa, joten en ole siitä kauheasti kuvia tänne laitellut.
Mies on ollut ahkera alakerran pikkuwc:n kanssa ja nyt tilanne on se, että se on muuten valmis, mutta odottaa käsienpesualtaan hanaa saapuvaksi nettikaupasta. Kun saadaan se ja kaikki vesiputket asennettua, nappasen siitä tänne kuvan. Siitä tulee ihan sairaan hieno. On ihan mieletöntä, miten taitava toi armas aviomies on käsistään! Ja ei mun suunnittelussakaan paljon vikaa ole, heh. Pieni kurkistus tulevaan sallittakoon:
Ah, on se komee.
Mulla oli vapaapäivä viime perjantaina ja suhailin pitkin kaupungin kirppareita. Ajoin ensimmäisenä tänne kaukaisemmalle kirpparille, jotta voin rauhassa tutustua sen valikoimiin. Se romu&vaatepuoli oli aika peruskauraa, mutta huonekalupuoli oli aarreaitta! Mainioita huonekaluja ja kohtuuhinnoin. Tällä kertaa mukaan lähti art deco-henkinen pieni lasipöytä, joka sopii kuin nakutettu meidän olohuoneeseen.
Lisäksi vaanin kolmea erilaista kattokruunua, joita arvoin tohon portaikkoon valoa tuomaan. Ne jäivät vielä odottamaan rahoitusta (huoh), mutta ajattelin kovasti sijoittaa johonkin sellaiseen. Huuto.net:ssä kruunut on aika hinnoissaan ja noi on kuitenkin kohtuuhintaisia. Tässä pari niistä:
Lisäksi mua jäi vähän vaivaamaan yksi pieni pöytä, yksi arkku ja muutamia lastenhuoneen huonekaluja. Tilanne vaan alkaa olla se, ettei lastenhuoneeseen kohta enää mahdu mitään, sillä löysin sinne Kannelmäen itsepalvelukirppikseltä tämän:
Lapsi kiikkui tällä olohuoneessa ihan innoissaan ja totesi huokaisten: "Äiti, tämä on ihana!" Ilmeisesti kiikku on 40-luvulta ja ikäisekseen hyvässä kunnossa. Sopivan rustiikkinen. Se on nyt siirretty lapsosen huoneeseen, jossa se on leikeissä mukana. Mutta muuta sinne ei nyt oikein saa mahtumaan.. (Paitsi sen sienilampun, joka on jo tulossa postissa, jeeee!) Täytyy funtsia sitten ihan erikseen jossain vaiheessa, kun kakkosmukula alkaa tarvia omaa leikkitilaa, että miten sen sisustuksen kanssa sitten tehdään. Nythän toinen huone on vieras /työhuoneena. Se on vielä jotenkin vaiheessa, joten en ole siitä kauheasti kuvia tänne laitellut.
Mies on ollut ahkera alakerran pikkuwc:n kanssa ja nyt tilanne on se, että se on muuten valmis, mutta odottaa käsienpesualtaan hanaa saapuvaksi nettikaupasta. Kun saadaan se ja kaikki vesiputket asennettua, nappasen siitä tänne kuvan. Siitä tulee ihan sairaan hieno. On ihan mieletöntä, miten taitava toi armas aviomies on käsistään! Ja ei mun suunnittelussakaan paljon vikaa ole, heh. Pieni kurkistus tulevaan sallittakoon:
Ah, on se komee.
torstai 17. marraskuuta 2011
(Anti)nainen
Tänään on tuotannon paketointi, eli karonkka. Ihmiset hippaa yhdessä ja vetää armottomat kännit. Paitsi siis minä, tietenkin. Joskus 9kk on pit-kä aika... Mä rakastan tanssimista, kun mennään ulos. Tän mahan kanssa sekin alkaa olla aika hankalaa. Ja baariin meneminen on jotenkin niin itsepetosta. Ei vaan pysty. Joten rajaan itseni ulos jo pään sisällä. Muut mammat voi tehdä sen, mutta mulle ei vaan natsaa.
Mutta olipas taas homma keksiä jotain kivaa päällepantavaa! Mä en tajua, että miksi raskaana oleville naisille suunnitellaan asuja, jotka on a)pikkukukkaisia b)röyhelöisiä c)söpöjä. Ei me mitään lapsia olla, jotka haluaa pukeutua hempeisiin pastellisävyisiä siffonkimekkoihin, joissa on rimpsuja ja röyhelöitä! For fuck's sake! Jotenkin raskaana olevat naiset puetaan sellaisiin sukupuolineutraaleihin ja pehmoisiin asuihin, jotta nainen ei missä nimessä muistuttaisi naista, vaan sukupuoletonta madonnaa. Tsiisus. Ei se kuulkaas ydinfysiikkaa ole: avara kaula-aukko (tissit on kivat raskaana!) ja sitten a-linjaa siitä eteenpäin. Eikä sen koltun nilkkoihin asti tarvitse olla, puolireiteen riittää mainiosti. Ei mitään välilihan värisiä mekkoja, vaan kunnolla ja väriä! Jos on kuvioita, niin isoja ja raikkaan värisiä.
Lisäksi raskaana olevan naisen flirttailuun ei osata suhtautua ollenkaan. Miehet menee aivan hämilleen. Jepjep. Ei se kuulkaa muuta pään sisusta laisinkaan, vaikka tossa edessa on pakki. Mä olen tasan yhtä kieroutunut ja pervo, vaikka mukulaa kannankin.
14 viikkoa laskettuun aikaan. Kuluu, kuluu.
Mutta olipas taas homma keksiä jotain kivaa päällepantavaa! Mä en tajua, että miksi raskaana oleville naisille suunnitellaan asuja, jotka on a)pikkukukkaisia b)röyhelöisiä c)söpöjä. Ei me mitään lapsia olla, jotka haluaa pukeutua hempeisiin pastellisävyisiä siffonkimekkoihin, joissa on rimpsuja ja röyhelöitä! For fuck's sake! Jotenkin raskaana olevat naiset puetaan sellaisiin sukupuolineutraaleihin ja pehmoisiin asuihin, jotta nainen ei missä nimessä muistuttaisi naista, vaan sukupuoletonta madonnaa. Tsiisus. Ei se kuulkaas ydinfysiikkaa ole: avara kaula-aukko (tissit on kivat raskaana!) ja sitten a-linjaa siitä eteenpäin. Eikä sen koltun nilkkoihin asti tarvitse olla, puolireiteen riittää mainiosti. Ei mitään välilihan värisiä mekkoja, vaan kunnolla ja väriä! Jos on kuvioita, niin isoja ja raikkaan värisiä.
Lisäksi raskaana olevan naisen flirttailuun ei osata suhtautua ollenkaan. Miehet menee aivan hämilleen. Jepjep. Ei se kuulkaa muuta pään sisusta laisinkaan, vaikka tossa edessa on pakki. Mä olen tasan yhtä kieroutunut ja pervo, vaikka mukulaa kannankin.
14 viikkoa laskettuun aikaan. Kuluu, kuluu.
tiistai 15. marraskuuta 2011
Sienilamppu
Nonni, nyt se on tilattu: iso sienilamppu. Punaisena tosin, eli perinteisenä, mutta tässä on kuva samaisesta vihreästä, joka kyllä sekin on aika herkku. Näitä myy ainakin gredelin.fi ja kaunispienielamashop.com. Näin jossain sisustuslehdessä jutun, joissa oli lastenhuoneessa näitä ja se vaan meni must-have-listalle. Nyt vaan sitten odotellaan, että verkkokauppa tuo sen postiin. Muksu on alkanut vastustaa pimeässä nukkumista, joten tämä hoitaa sitten yövalon asemaa. Vihaan syvästi kaikkia niitä pistorasiaan laitettavia "nallepuhvaloja", joten siksi tää oli kiva löytö. Jos lapsi ei tykkää tästä, laitan sen meidän makkariin, hehe. On se vaan niin komea!
Muita löytöjä on lähinnä ollut vaatesaralla. Olen kurkkinut huuto.net:ssä Maxomorran, Riemulin, Dunsin ja Småfolkin vaatteita. Tein havainnon, että monet verkkovaatekaupat myy lastenvaatteiden vikoja kappaleita siellä ns. "poistoina". Nappasin siis todella kivan Maxomorran heppapaidan tyttärelleni ja tytön serkulle lähti joululahjaksi saman merkin Polkadot-paita. Kaikki mainitsemani merkit on vähän sellaisia "retrahtavia" ja tykkään tosi paljon niistä. Meillä on jotenkin kaappi täynnä tiesmitä lahjaksi saatua Hellokittyä, joka ei niin ole mun mieleen. Joten nyt sitten viimein tein asialle jotain ja olen hankkinut kivoja ei-vaaleanpunaisia retrounelmia tilalle. Huuto.net:ssä hyväkuntoiset lastenvaatteet saa myös näpsäkästi eteenpäin huutopaketteina.
maanantai 14. marraskuuta 2011
Epätäydelliset vanhemmat
Uhmaikä on harvinaisen ärsyttävää. Toki se on hyväksi mukulalle, että oppii tempomaan ja ettei ole nyssykkä, mutta vanhemmilla on hermo hieman tiukalla välillä. Ja joskus se katkeaakin, ei voi mitään.
Mä olen aikaisemminkin ilmeisesti kertonut tästä meidän "good cop" / "bad cop"-asetelmasta? Meidän perheen hyvä kyttä saa kyllä kestää aika paljon, koska on niin lempeä, ettei raaski olla tiukkana tyttärelleen. Nukutustilanteet esimerkiksi vievät aikaa, kun pikkulikka pompottaa isäänsä eestaas. Olemme siis nyt siirtymässä siihen, että mä laitan lapsen unille, koska se pullikoi mulle paljon vähemmän. Ei se siis itke yksin huoneessaan ja mä vaan julmasti sulje sitä sinne, vaan se ei kertakaikkiaan pistä mulle niin paljon hanttiin. Toisaalta isä on se sen suosikkivanhempi ja bad cop saa tyytyä kakkosvanhemman asemaan. Mutta sekin on ok, mä kestän sen ihan hyvin. Oletettavaa on, että suosikin asemakin horjuu välillä.
Viime yönä esimerkiksi tiitiäinen heräsi riekkumaan 2 kertaa. "Nyt on aamu, nyt herätään!" Maailman raivostuttavinta perustella silmät ristissä 2,5-vuotiaalle, että miksi sen on mentävä nyt takaisin nukkumaan ja lakattava pullikoimasta vastaan! Good cop muuttui yön pimeina tunteina bad cop:ksi ja toisinpäin. Kaikkein kurjinta on se, kun tiedän armaan aviomiehen olevan niin lempeä luontoinen, että sitä harmittaa suuresti, että se on ollut yöllä kiukkuinen. Mutta kukapa vanhempi ei välillä menettäisi käämiään noiden mukuloiden kanssa?
Aamulla sängystään heräsi taas aurinkoinen pikkutyttö, joten mitään traumaa tuskin saadaan aikaan sillä, että välillä muksu saa palautetta tiukalla äänensävyllä? Onneksi ei ole olemassa täydellisiä vanhempia, vaan liuta meitä epätäydellisiä, jotka yrittävät tehdä parhaansa. Ehkä ensi yönä taas nukutaan ilman keekoilua?
Mä olen aikaisemminkin ilmeisesti kertonut tästä meidän "good cop" / "bad cop"-asetelmasta? Meidän perheen hyvä kyttä saa kyllä kestää aika paljon, koska on niin lempeä, ettei raaski olla tiukkana tyttärelleen. Nukutustilanteet esimerkiksi vievät aikaa, kun pikkulikka pompottaa isäänsä eestaas. Olemme siis nyt siirtymässä siihen, että mä laitan lapsen unille, koska se pullikoi mulle paljon vähemmän. Ei se siis itke yksin huoneessaan ja mä vaan julmasti sulje sitä sinne, vaan se ei kertakaikkiaan pistä mulle niin paljon hanttiin. Toisaalta isä on se sen suosikkivanhempi ja bad cop saa tyytyä kakkosvanhemman asemaan. Mutta sekin on ok, mä kestän sen ihan hyvin. Oletettavaa on, että suosikin asemakin horjuu välillä.
Viime yönä esimerkiksi tiitiäinen heräsi riekkumaan 2 kertaa. "Nyt on aamu, nyt herätään!" Maailman raivostuttavinta perustella silmät ristissä 2,5-vuotiaalle, että miksi sen on mentävä nyt takaisin nukkumaan ja lakattava pullikoimasta vastaan! Good cop muuttui yön pimeina tunteina bad cop:ksi ja toisinpäin. Kaikkein kurjinta on se, kun tiedän armaan aviomiehen olevan niin lempeä luontoinen, että sitä harmittaa suuresti, että se on ollut yöllä kiukkuinen. Mutta kukapa vanhempi ei välillä menettäisi käämiään noiden mukuloiden kanssa?
Aamulla sängystään heräsi taas aurinkoinen pikkutyttö, joten mitään traumaa tuskin saadaan aikaan sillä, että välillä muksu saa palautetta tiukalla äänensävyllä? Onneksi ei ole olemassa täydellisiä vanhempia, vaan liuta meitä epätäydellisiä, jotka yrittävät tehdä parhaansa. Ehkä ensi yönä taas nukutaan ilman keekoilua?
torstai 10. marraskuuta 2011
Kaiken muun voi kestää, muttei typerää miestä
Tänään on hyvä aamu. Erinomainen esimerkiksi pienelle muistelolle. Naurettiin nimittäin vedet silmissä duunikaverin kanssa miesten pöljyydelle. Ei toki nykyisten miestemme, jotka ovat mahtavia ja ihania, mutta ennen näitä valioyksilöitä on kyllä tullut kahlattua läpi muutama ei-niin-valioyksilö.
Haluaisin jakaa kanssanne tarinan miehestä, joka kutsui mut niille iltateelle. Olettettavasti sillä ehkä oli mielessään muutakin kuin se tee, mutta vituikshan se meni. Teen juomisen jälkeen nimittäin mies hävisi yläkertaan ja aikani hiljaisuutta ihmeteltyäni mä löysin sen jäppisen sängyn alta!?! Siis oikeasti, se mies oli tunkenut itsensä sängyn alle piiloon, sukat vain näkyi sängynpäädystä! Käskin sen pois sieltä ja tuijottelin hetken epäuskoisena pölyistä äijää. Sanomattakin lienee selvää, ettei siitä vuosisadan romanssia syttynyt. Myöhemmin kuulin selityksen, että mies ei kestänyt tunteitaan minua kohtaan ja pakeni siksi sängyn alle. Voi helvetti.
Pari mehevää tarinaa tulee ruotsinlaivalta. (Uuuuu, nuo teiniajan risteilyt...) Olin jostain baarin uumenista löytänyt miehen nimeltä Mikko. Mikko vaikutti ihan normaalilta ja täyspäiseltä, mutta paljastuikin sitten aivan pökiöksi. Päädyin Mikon hyttiin jatkoille ja ihana Mikko hävisi vessaan. Tarkastin samalla, että onkos mulla lompakossa kenties ehkäisyvälineitä, jos niille on tarvetta. Oli, hyvä. Mikko puolestaa singahtaa ulos vessasta ja huutaa, että "Sä varastit mun rahat, mä kuulin rapistelua!" Sitten Mikko hyökkää lompakolleen: "Rahat on poissa!" Sitten Mikko stormaa mun laukulle, kääntää sen ylösalaisin ja etsii rahoja. Kas kummaa, mulla ei ole sen rahoja, kun en ole niitä siltä kääntänyt. Hetken mesoamisen jälkeen Mikko löytää rahat patjansa alta, jonne on ne tukkinut hätäpäissään jo lienee alkuillasta. Aika sanomattakin selvää, että Mikolta jäi pillu saamatta.
Kerran laivalla puolestaan oli oikeinkin kaunis mies, jota kutsumme tässä Ankaksi. (Syy selviää myöhemmin.) Jäbä oli oikein raamikas ja kaikin puolin mainion näköinen. Todella sääli, että sillä oli kaksi aivosolua, jääkiekkoilija kun oli. Ajattelin aluksi, että kestän sen hetken, jotta saan siltä vaatteet pois päältä, mutta ei kuulkaa pystyny! Ei vaan jaksanut sen typerää läppää, vaikka se oli kuinka komea. Loppuhuipennus tuli siinä, kun kävelin baaritiskin ohi ja joku elähtänyt ukko päätti kouraista mua takapuolesta. Runttasin sen baaritiskiä vasten kyynärpää kurkkuun-taktiikalla ja sanoin, että sillä ei ole mitään oikeutta koskea muhun, joten pitäköön näppinsä erossa. Ankka seisoi tässä vieressä ja seurasi tilannetta oluttaan ryystäen. Kun päästin ukon ottamaan happea ja kävelin muutaman metrin eteenpäin Ankka tekee täs-mäl-leen samat ja puristaa mua hanurista. Kun sanon, että "MITÄ vittua sä teet?", Ankka toteaa: "Kun valkkukin puristi, niin kai mäki ny..." Ankka jäi siihen kuin nalli kalliolle. Seuraavana päivänä se kehtasi tulla vielä koputtamaan hytin ovelle ja saimme kavereiden kanssa hysteerisen naurukohtauksen, kun sen kauniista suusta ei tullut yhtään älyllistä ajatusta. Se oli kuin ankka, joka vaakkuu.
Onhan noita muitakin tarinoita, mutta jätetään ne toiseen kertaan. Onneksi maailmassa on myös paljon ihan normaaleja, kunnollisia ja älykkäitä miehiä!
Se on kuulkaas niin naiset, että kaiken voi kestää, muttei typerää miestä.
Haluaisin jakaa kanssanne tarinan miehestä, joka kutsui mut niille iltateelle. Olettettavasti sillä ehkä oli mielessään muutakin kuin se tee, mutta vituikshan se meni. Teen juomisen jälkeen nimittäin mies hävisi yläkertaan ja aikani hiljaisuutta ihmeteltyäni mä löysin sen jäppisen sängyn alta!?! Siis oikeasti, se mies oli tunkenut itsensä sängyn alle piiloon, sukat vain näkyi sängynpäädystä! Käskin sen pois sieltä ja tuijottelin hetken epäuskoisena pölyistä äijää. Sanomattakin lienee selvää, ettei siitä vuosisadan romanssia syttynyt. Myöhemmin kuulin selityksen, että mies ei kestänyt tunteitaan minua kohtaan ja pakeni siksi sängyn alle. Voi helvetti.
Pari mehevää tarinaa tulee ruotsinlaivalta. (Uuuuu, nuo teiniajan risteilyt...) Olin jostain baarin uumenista löytänyt miehen nimeltä Mikko. Mikko vaikutti ihan normaalilta ja täyspäiseltä, mutta paljastuikin sitten aivan pökiöksi. Päädyin Mikon hyttiin jatkoille ja ihana Mikko hävisi vessaan. Tarkastin samalla, että onkos mulla lompakossa kenties ehkäisyvälineitä, jos niille on tarvetta. Oli, hyvä. Mikko puolestaa singahtaa ulos vessasta ja huutaa, että "Sä varastit mun rahat, mä kuulin rapistelua!" Sitten Mikko hyökkää lompakolleen: "Rahat on poissa!" Sitten Mikko stormaa mun laukulle, kääntää sen ylösalaisin ja etsii rahoja. Kas kummaa, mulla ei ole sen rahoja, kun en ole niitä siltä kääntänyt. Hetken mesoamisen jälkeen Mikko löytää rahat patjansa alta, jonne on ne tukkinut hätäpäissään jo lienee alkuillasta. Aika sanomattakin selvää, että Mikolta jäi pillu saamatta.
Kerran laivalla puolestaan oli oikeinkin kaunis mies, jota kutsumme tässä Ankaksi. (Syy selviää myöhemmin.) Jäbä oli oikein raamikas ja kaikin puolin mainion näköinen. Todella sääli, että sillä oli kaksi aivosolua, jääkiekkoilija kun oli. Ajattelin aluksi, että kestän sen hetken, jotta saan siltä vaatteet pois päältä, mutta ei kuulkaa pystyny! Ei vaan jaksanut sen typerää läppää, vaikka se oli kuinka komea. Loppuhuipennus tuli siinä, kun kävelin baaritiskin ohi ja joku elähtänyt ukko päätti kouraista mua takapuolesta. Runttasin sen baaritiskiä vasten kyynärpää kurkkuun-taktiikalla ja sanoin, että sillä ei ole mitään oikeutta koskea muhun, joten pitäköön näppinsä erossa. Ankka seisoi tässä vieressä ja seurasi tilannetta oluttaan ryystäen. Kun päästin ukon ottamaan happea ja kävelin muutaman metrin eteenpäin Ankka tekee täs-mäl-leen samat ja puristaa mua hanurista. Kun sanon, että "MITÄ vittua sä teet?", Ankka toteaa: "Kun valkkukin puristi, niin kai mäki ny..." Ankka jäi siihen kuin nalli kalliolle. Seuraavana päivänä se kehtasi tulla vielä koputtamaan hytin ovelle ja saimme kavereiden kanssa hysteerisen naurukohtauksen, kun sen kauniista suusta ei tullut yhtään älyllistä ajatusta. Se oli kuin ankka, joka vaakkuu.
Onhan noita muitakin tarinoita, mutta jätetään ne toiseen kertaan. Onneksi maailmassa on myös paljon ihan normaaleja, kunnollisia ja älykkäitä miehiä!
Se on kuulkaas niin naiset, että kaiken voi kestää, muttei typerää miestä.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Aallonpohja
Voi että voi ihminen olla huonolla tuulella! Mulla on raskauden aallonpohja. Musta tuntuu, että odotusta on jäljellä edelleen ikuisuus ja päivät eivät kulu minnekään. Olo alkaa olla jo tukala ja mulla on odotettavaa jäljellä 15 viikkoa. Voi hevonvitunhumppa. Sitten tää menee vielä aihepiiriin "asiat joista ei saa valittaa", koska maailmassa on naisia, jotka ei saa lapsia ollenkaan! Se ei tietenkään poista mun närästystä ja yleisvitutusta raskaana olemiseen liittyen, vaikka mä olisin kuinka harmissani muiden lapsettomuudesta. No anysays, tästä ei voi avautua kovin julkisilla foorumeilla - teen sen siis tääälä. (Haha, luotan siihen, että mulla on kolme lukijaa, kerran se niin tuolla näyttää olevan.)
Mutta joo, siis tää epämukavuuden määrä on järjetön. Pahinta on ehkä närästys 24/7. Olen kerran käynyt siellä putken nielennässä (gastroskopia) ja lääkärin diagnosi oli: "Sulle tulee kyllä hankala raskausaika". Takaisinvirtauksen estävä läpyskä on siis liian pieni. Se tuntuu siltä, kuin ruokatorvi olisi tulessa ja rintaa puristaa "sydärimäisesti". Eilen bussissa kotiin tullessa meinasin jäädä pois aikaisemmin sen takia, että se nytkytys+närästys meinas saada mut oksentamaan. Voe helvetin helvetti. Kävipä mielessä sellainenkin ajatus, että miten ikinä sitä onkaan taas hankkiutunut tähän siunattuun tilaan, kun tää on niin hanurista. (Osaaan kuvitella, että tää ajatus pompsahtaa päähän tässä 3kk:n aikana vielä kerran jos toisenkin.)
Sitten olin ajatellut palkita itseni 4D-ultralla. Sitä jaksaa kummasti sitkutella taas pidempään, kun näkee babyskin hengailevan tyytyväisenä masussa. Mutta sitten kävi ilmi, että Kela ei enää maksakaan korvausta siitä hommasta. Omakustanteisena se on 250e hujakoilla. Joten onhan se aika tyyris 20 minuuttia. Ja jos ei ihan hirveästi ole extrahilloja tai olisi niille muita rahareikiä, niin siihen suhteutettuna se on paljon se. Ja taas se pieni ajatus siitä, että kun ykkösestä on se ihana dvd, niin mun on ihana perustella sitten murrosiässä kakkoselle, että "sun kohdalla me vaan säästettiin". But this is only me. Mä olisin vaan halunnut itselleni sauman kurkata mahan sisään ja saada sillä jatkettua tätä tuskallisen hidasta odotusta taas muutaman viikon pidempään.
Ja onhan jossain ihmisiä, jotka haluaa olla raskaana koko ajan, koska se on niin i-ha-naa! Kaikki kunnia ja gloria heille, hieno homma, mutta mua tää vituttaa aivan sutena. Välttämätön paha, jos haluaa biologisia lapsia. Jos ei olisi Rennietä ja Gavisconea, mä olisin sietämätön hirviö raskaana. Nyt olen vain semikamala. Hippadippa. Aallonpohjalta on tie ylöspäin, right?
Mutta joo, siis tää epämukavuuden määrä on järjetön. Pahinta on ehkä närästys 24/7. Olen kerran käynyt siellä putken nielennässä (gastroskopia) ja lääkärin diagnosi oli: "Sulle tulee kyllä hankala raskausaika". Takaisinvirtauksen estävä läpyskä on siis liian pieni. Se tuntuu siltä, kuin ruokatorvi olisi tulessa ja rintaa puristaa "sydärimäisesti". Eilen bussissa kotiin tullessa meinasin jäädä pois aikaisemmin sen takia, että se nytkytys+närästys meinas saada mut oksentamaan. Voe helvetin helvetti. Kävipä mielessä sellainenkin ajatus, että miten ikinä sitä onkaan taas hankkiutunut tähän siunattuun tilaan, kun tää on niin hanurista. (Osaaan kuvitella, että tää ajatus pompsahtaa päähän tässä 3kk:n aikana vielä kerran jos toisenkin.)
Sitten olin ajatellut palkita itseni 4D-ultralla. Sitä jaksaa kummasti sitkutella taas pidempään, kun näkee babyskin hengailevan tyytyväisenä masussa. Mutta sitten kävi ilmi, että Kela ei enää maksakaan korvausta siitä hommasta. Omakustanteisena se on 250e hujakoilla. Joten onhan se aika tyyris 20 minuuttia. Ja jos ei ihan hirveästi ole extrahilloja tai olisi niille muita rahareikiä, niin siihen suhteutettuna se on paljon se. Ja taas se pieni ajatus siitä, että kun ykkösestä on se ihana dvd, niin mun on ihana perustella sitten murrosiässä kakkoselle, että "sun kohdalla me vaan säästettiin". But this is only me. Mä olisin vaan halunnut itselleni sauman kurkata mahan sisään ja saada sillä jatkettua tätä tuskallisen hidasta odotusta taas muutaman viikon pidempään.
Ja onhan jossain ihmisiä, jotka haluaa olla raskaana koko ajan, koska se on niin i-ha-naa! Kaikki kunnia ja gloria heille, hieno homma, mutta mua tää vituttaa aivan sutena. Välttämätön paha, jos haluaa biologisia lapsia. Jos ei olisi Rennietä ja Gavisconea, mä olisin sietämätön hirviö raskaana. Nyt olen vain semikamala. Hippadippa. Aallonpohjalta on tie ylöspäin, right?
maanantai 7. marraskuuta 2011
Sisustussalaisuuksia
Välillä sisustusideoita pulppuaa ihan hulluna. Meinasin tänään ajaa oman pysäkkini ohi, kun mietin yhtä taulun tekemiseen liittyvää ongelmaa. Tai lähinnä ratkoin, miten tietynlaisen taulun saa tehtyä. Viime hetkessä singahdin kuitenkin ulos junasta ja ehdin ajoissa duuniin. Nyt mun tekisi vain mieli pusata kaikkia ihania uusia sisustusjuttuja, mutta ne perkeleet odottaa rahoitusta! Onko mitään ärsyttävämpää kuin se, että inspiksen tiellä on vain raha. NYT palkkapäivänä mä toteutan niistä ainakin muutaman, vaikka talous kuinka kaatuisi! Syödään sitten hernekeittoa, no big deal.
Oltiin eilen keskustakävelyllä ja bongasin taas näitä ihania sinkkipeltisiä talolyhtyjä! Tässä linkki tosin jonkun muun nettikaupan sivuille, mutta tässä niistä saa hyvän käsityksen: http://www.talomaalla.fi/shop/index.php?main=subcategory&cat=4&subcat=27
Noita kun ostaisi nipun ja laittaisi ne vierekkäin, niin kotona olisi lyhtykaupunki. Mainio, mainio idea!
Lisäksi mulla on ikuisuusprojektina taulu olohuoneeseen. Saisinkohan mä äitiyslomalla sen tehtyä ennen kuin baby2 syntyy? Huoh...
Sisustusliikkeistä sen verran, että haaveenahan mulla on ollut jo jonkin aikaa se, että saisi kerrankin auton pitkäksi aikaa itselleen ja mä voisin suhata kaikki pikkupitäjien antiikkikaupat läpi, joissa tuotteiden päällä ei ole "Helsinki-lisää". Paku vois olla ehkä sittenkin paras ratkaisu. ;-) Mutta jos pääkaupunkiseudulla haluaa antiikkiliikkeitä tutkia, niin kannattaa kiertää ainakin nämä:
http://www.fasaani.fi/
http://www.tattarisuonantiikki.fi/
http://www.kalusteneuvos.fi/
Noissa paikoissa toki hinnat alkaa olla aika korkeat ja löytöjä tekee muualta Suomesta paljon huokeammin, mutta aina ei ole saumaa matkustaa Perä-Köyliön Antiikkiperttiin. Tuolla Malmin alueella on useampikin jättikirppis. Itse löysin yhdeltä niistä, jonka nimeä en muista(Ormuspellontie 12, muistaakseni oli se osoite) vanhan lastenhuoneen pöydän ja tuolin. Se kirppis oli kyl aikamoinen romumekka, mutta kun jaksaa olla sitkeä, aarteitakin löytyy.
Lisäksi kurkin aina Fidan kirppikset läpi (Roinaa iso osa, mutta sama homma, helmiä välissä piilossa.) Fredan Fidasta kannoin yhden jalkalampun kotiin 20 eurolla, joka on nyt puhdeistettuna olohuoneen mainio valolähde.
Espoossa on lisäksi todella toimiva itsepalcelukirppis Askeli ( http://www.akseli.info/ ), josta olen tehnyt vaatelöytöjä (tavaraa vähän vähemmän..) ja myynyt todella ansiokkaasti omia tuotteitani. Sain muistaakseni käteen 250e. (Siitä oli miinustettu jo vuokrahinta.) Suosittelen lämmöllä ko. kirppistä, on siisti ja fiksu.
Mitäs muuta salatietoa mä voisin tässä jakaa? Ehkä noilla on hyvä aloittaa ja voisin sitten jakaa projekti-kohtaisesti infoa, kun vihdoin ja viimein saan tehtyä muutaman niistä kauan suunnitelluista sisustusjutuistani. Rööperi-lankatekstikin saa uuden paikan ihan just, sillä keksin vihdoin ja viimein sanan, minkä sillä haluan kirjoittaa ja minne se tulee. Voi rahan puute ja muu elämä, joka estät mun inspisten toteuttamisen! (..Mutta et kauaa!)
Oltiin eilen keskustakävelyllä ja bongasin taas näitä ihania sinkkipeltisiä talolyhtyjä! Tässä linkki tosin jonkun muun nettikaupan sivuille, mutta tässä niistä saa hyvän käsityksen: http://www.talomaalla.fi/shop/index.php?main=subcategory&cat=4&subcat=27
Noita kun ostaisi nipun ja laittaisi ne vierekkäin, niin kotona olisi lyhtykaupunki. Mainio, mainio idea!
Lisäksi mulla on ikuisuusprojektina taulu olohuoneeseen. Saisinkohan mä äitiyslomalla sen tehtyä ennen kuin baby2 syntyy? Huoh...
Sisustusliikkeistä sen verran, että haaveenahan mulla on ollut jo jonkin aikaa se, että saisi kerrankin auton pitkäksi aikaa itselleen ja mä voisin suhata kaikki pikkupitäjien antiikkikaupat läpi, joissa tuotteiden päällä ei ole "Helsinki-lisää". Paku vois olla ehkä sittenkin paras ratkaisu. ;-) Mutta jos pääkaupunkiseudulla haluaa antiikkiliikkeitä tutkia, niin kannattaa kiertää ainakin nämä:
http://www.fasaani.fi/
http://www.tattarisuonantiikki.fi/
http://www.kalusteneuvos.fi/
Noissa paikoissa toki hinnat alkaa olla aika korkeat ja löytöjä tekee muualta Suomesta paljon huokeammin, mutta aina ei ole saumaa matkustaa Perä-Köyliön Antiikkiperttiin. Tuolla Malmin alueella on useampikin jättikirppis. Itse löysin yhdeltä niistä, jonka nimeä en muista(Ormuspellontie 12, muistaakseni oli se osoite) vanhan lastenhuoneen pöydän ja tuolin. Se kirppis oli kyl aikamoinen romumekka, mutta kun jaksaa olla sitkeä, aarteitakin löytyy.
Lisäksi kurkin aina Fidan kirppikset läpi (Roinaa iso osa, mutta sama homma, helmiä välissä piilossa.) Fredan Fidasta kannoin yhden jalkalampun kotiin 20 eurolla, joka on nyt puhdeistettuna olohuoneen mainio valolähde.
Espoossa on lisäksi todella toimiva itsepalcelukirppis Askeli ( http://www.akseli.info/ ), josta olen tehnyt vaatelöytöjä (tavaraa vähän vähemmän..) ja myynyt todella ansiokkaasti omia tuotteitani. Sain muistaakseni käteen 250e. (Siitä oli miinustettu jo vuokrahinta.) Suosittelen lämmöllä ko. kirppistä, on siisti ja fiksu.
Mitäs muuta salatietoa mä voisin tässä jakaa? Ehkä noilla on hyvä aloittaa ja voisin sitten jakaa projekti-kohtaisesti infoa, kun vihdoin ja viimein saan tehtyä muutaman niistä kauan suunnitelluista sisustusjutuistani. Rööperi-lankatekstikin saa uuden paikan ihan just, sillä keksin vihdoin ja viimein sanan, minkä sillä haluan kirjoittaa ja minne se tulee. Voi rahan puute ja muu elämä, joka estät mun inspisten toteuttamisen! (..Mutta et kauaa!)
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Lapsista, remontista
Mun armas aviomies on tehnyt mulle Sinkkuelämää-vaatehuoneen. Se on sellainen juttu, että mikään ei sano paremmin "rakastan sinua" kuin varta vasten mun kenkiä ja laukkuja varten tehty vaatehuone. Se ei ehkä kokoluokaltaan ole Carrien vastaava, mutta palvelee aivan mainiosti tarkoituksiaan meidän perheessä. Ja mä NIIN arvostan, että se on askarrellut mulle sellaisen. Rakkautta voi näyttää monella tapaa.
Oltiin eilen koko perhe naapureiden kutsumana Halloween-kemuissa. Lapsi suostui olemaan kissa, joten sain taiteilla sille kajaalilla kissannenän ja viikset. Lisäksi vanha tyynynpäällinen taipui saksien ja ompelukoneen avulla hännäksi ja korviksi. Häntä kiinnitettiin vyöhön ja korvat hiuspantaan. Nopeaa ja halpaa tuunausta. Oli jotenkin hauska katsella, kun noi mukulat baanasi naapuritalon kerhohuoneessa pää kolmantena jalkana. Patterin luonnollisesti kulutettiin todella hyvin loppuun ja uni tuli heti. (Ehkä se on sittenkin se lastenjuhlien paras puoli, heh.) Mutta mikä epäoikeudenmukaisuus maailmassa onkaan: MIKSI lapsi herää 5.05 tollaisen touhuillan jälkeen?! Miksei se vaan voi nukkua väsymystään vaikka ysiin? Tai kasiin edes. Seiskakin kelpaisi. Huoh. Onneksi mies otti aamuvuoron ja mä sain nukkua hetken. Nyt mies puolestaan on nukkumassa ja mä ton touhupyllyn kanssa alakerrassa.
Lisäksi lapselle on alkanut tulla pahoja unia? Välillä lasta pelottaa hämähäkit ja leppäkertut (*tirsk*), toisinaan möröt ja leijonat. Mistä lapsi keksii, että mikä on pelottavaa ja mikä ei? Mörön mä tajuan, kun vahingossa eräänä päivänä Muumeissa oli mörkö ja kas kummaa niitä lautassilmiä sohvalla, kun ne huomasivat ko. pelottavan otuksen. Ei siinä paljon auttanut selittää, että se on oikeasti ihan tosi mukava mörkö, kun karmaiseva tunnusmusiikki soi taustalla. Muumit on itseasiassa aika pelottavia, niitä ei uskalla ollenkaan näyttää lapselle ilman valvontaa. Mutta on se jännä, miten ne kehittää mielikuvituksensa avulla erilaisia pelkoja. Harmi, kun se sitten heijastuu uniinkin. Mutta kaippa se on osa kehitystä sekin.
Onneksi sentään tuleva lapsemme on rauhallista sorttia ja haluaa vain nukkua ja syödä. (Ja nähdä hyviä unia) Tällä kertaa mun tilaus on pakko olla osunut oikeaan osoitteeseen. Viimeksi meinaan meni todella väärin se tilauslomake. Oh well, sen näkee sitten helmikuussa. Mahan koon perusteella tosin elättelen toivoa, että sen näkisi jo tammikuussa. T: Big momma
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Pyhää vihaa
Mä olen aika paksussa kunnossa. Maha on siis harvinaisen havaittava ja iso jo tässä vaiheessa. Sen kanssa ei voi juosta, kyykkiä tai hyppiä. Lisäksi sen kantaminen itsessään on raskasta ja paikallaan seisominen kuuluu mun ei-niin-suosikkeihin. Kävellessä maha on ihan ok, mutta paikallaan seistessä jalat meinaa tykätä huonoa. Arvatkaas kuinka riemuissaan mä olen siis jokaisesta paikallisjunamatkasta aamuisin duuniini?! KUKAAN ei nimittäin anna omaa paikkaansa junassa, vaikka sä olisit kuinka punkea. Vanhuksilla lienee sama homma, paikkaa ei heru? Mä meinasin saada raivarin tänään junassa, kun seison kuumassa villakangastakissani ja todellakin näytän olevani raskaana, mutta kaikki katselee seinille ja istuu perseellään (Laiskalla perseellään) siinä penkissä. Mulle opettettiin, että vanhuksille ja raskaana oleville annetaan istumapaikka! Missä noiden lahnojen käytöstavat on? (Annoin muuten pari viikkoa sitten oman paikkani enemmän raskaana olevalle naiselle, kun kukaan muu ei taaskaan noussut.)
Mulkoilin ihmisiä ja mietin, että kiskaisenko aamun kunniaksi huutoraivarit! Siis sellaiset irrationaaliset kovaa ja korkealta sessiot: "Vitun talipäät, nyt se laiska perse ylös sieltä penkistä ja tänne se paikka! Mä olen raskaana ja tää on ihan vitun ärsyttävää seisoa tässä koko junamatkan ajan!" Jos tää meininki jatkuu, niin raivari seuraa, se on jotenkin väistämätöntä. Tän aamun mä keskityin vaan tosi hartaasti toivomaan kaikille m-junan matkustajille kivuliaita, verestäviä ja loppuelämän kestäviä peräpukamavaivoja joululahjaksi. Happy holidays, fuckers.
Mulkoilin ihmisiä ja mietin, että kiskaisenko aamun kunniaksi huutoraivarit! Siis sellaiset irrationaaliset kovaa ja korkealta sessiot: "Vitun talipäät, nyt se laiska perse ylös sieltä penkistä ja tänne se paikka! Mä olen raskaana ja tää on ihan vitun ärsyttävää seisoa tässä koko junamatkan ajan!" Jos tää meininki jatkuu, niin raivari seuraa, se on jotenkin väistämätöntä. Tän aamun mä keskityin vaan tosi hartaasti toivomaan kaikille m-junan matkustajille kivuliaita, verestäviä ja loppuelämän kestäviä peräpukamavaivoja joululahjaksi. Happy holidays, fuckers.
maanantai 24. lokakuuta 2011
Sarvikuono olohuoneessa
Eternal nuha. En tajua, miten flunssat ovat nykyään sellaisia viikko tolkulla kestäviä sitkutustaisteluita? (Ehkä siksi, ettei nykyään saa enää olla saikulla "vain" flunssan takia?) No joo, nuha on nyt edelleen päällä ja mulla on 4 päivää aikaa hankkiutua siitä eroon. Sen jälkeen nimittäin on meidän kauan odotettu Dublinin matka armaan aviomiehen kanssa. JA mä en aio olla flunssainen siellä. Joten ei muuta kuin sarvikuono kauniiseen käteen ja suolavettä sieraimiin!
Se on kyllä tosi ällöttävää puuhaa. Suolavesi nenässä ei ole mikään maailman vekkulein asia. Mutta kaiken sitä kestää, jos se auttaa tähän tukkoisuuteen! Mä vannon oikeassa elämässä Otrivin Mentholin nimeen (Tuttavallisemmin "wasabia nenään"), mutta nyt se tän raskauden takia ei oikein ole vaihtoehto. Lääkäri sanoi, että Nasolin on ollut markkinoilla sen verran kauan, että sitä voi käyttää ohjeen mukaan raskaudenkin aikana, mutta tää 2 viikkoa kestänyt tukkoisuus alkaa nyt hieman mennä turhan pitkälle. Mun suosikki nenäkannuilutilanne oli sellainen, että olin tehnyt vähän turhan tiukan suolaliuoksen ja kun kippasin sen nenään, niin pää räjähti. Mutta toisaalta: eipä kiusannut nuha enää sen jälkeen. Joudun ehkä tekemään nyt samat ennen Dublinin matkaa, jotta limakalvot saa shokkihoitoa?
Tässä tarkemmin siitä: http://www.verkkosivuapteekki.fi/Sarvikuono-nenaehuuhtelukannu
Viikonloppu oli muuten aika rauhallinen. Käytiin vähän Hoplopissa, lastenkutsuilla ja mä kävin istumassa iltaa rakkaiden tytsien kanssa. Lisäksi saatiin vihdoin ja viimein järkättyä vierashuone/työhuone sellaiseen kuntoon, ettei se ole vain romukasa. Kauheasti kamaa meni taas roskikseen ja siltikin lisää säilytystilaa pitäisi saada. Kaikkea sitä ihminen hätäpäissään jemmaa!? Huuto.net on saanut taas paljon kampetta myyntiin ja ihan hyvin siellä sitä eteenpäin näyttää liikkuvankin. Jos vain jaksaisi mennä vielä jossain vaiheessa kirppikselle, niin himan tilanne voisi näyttää vielä paremmalta. Samalla kun sitä raivaa sisustusta, sitä raivaa päätään.
Se on kyllä tosi ällöttävää puuhaa. Suolavesi nenässä ei ole mikään maailman vekkulein asia. Mutta kaiken sitä kestää, jos se auttaa tähän tukkoisuuteen! Mä vannon oikeassa elämässä Otrivin Mentholin nimeen (Tuttavallisemmin "wasabia nenään"), mutta nyt se tän raskauden takia ei oikein ole vaihtoehto. Lääkäri sanoi, että Nasolin on ollut markkinoilla sen verran kauan, että sitä voi käyttää ohjeen mukaan raskaudenkin aikana, mutta tää 2 viikkoa kestänyt tukkoisuus alkaa nyt hieman mennä turhan pitkälle. Mun suosikki nenäkannuilutilanne oli sellainen, että olin tehnyt vähän turhan tiukan suolaliuoksen ja kun kippasin sen nenään, niin pää räjähti. Mutta toisaalta: eipä kiusannut nuha enää sen jälkeen. Joudun ehkä tekemään nyt samat ennen Dublinin matkaa, jotta limakalvot saa shokkihoitoa?
Tässä tarkemmin siitä: http://www.verkkosivuapteekki.fi/Sarvikuono-nenaehuuhtelukannu
Viikonloppu oli muuten aika rauhallinen. Käytiin vähän Hoplopissa, lastenkutsuilla ja mä kävin istumassa iltaa rakkaiden tytsien kanssa. Lisäksi saatiin vihdoin ja viimein järkättyä vierashuone/työhuone sellaiseen kuntoon, ettei se ole vain romukasa. Kauheasti kamaa meni taas roskikseen ja siltikin lisää säilytystilaa pitäisi saada. Kaikkea sitä ihminen hätäpäissään jemmaa!? Huuto.net on saanut taas paljon kampetta myyntiin ja ihan hyvin siellä sitä eteenpäin näyttää liikkuvankin. Jos vain jaksaisi mennä vielä jossain vaiheessa kirppikselle, niin himan tilanne voisi näyttää vielä paremmalta. Samalla kun sitä raivaa sisustusta, sitä raivaa päätään.
torstai 20. lokakuuta 2011
Asioita, joita ei voi ymmärtää
Koska kansalla pitää olla sirkushuveja, se mielellään seuraa jonkun surullisen hahmon elämää mediassa. Kuten nyt vaikka Johanna Tukiaisen. Nyt tosin Johannan tähti on ollut laskussa, sillä mitään uutta ja mielenkiintoista ei tapahdu, jotta kansa voisi päivitellä sen edesottamuksia. Uusin tulokas täyttämään tätä koloa on Jussi Parviaisen 19v. (tssiii-sus!) lapsivaimo Saana Parviainen. Miten voi olla, että näitä vajakkeja riittää tunkemaan julkisuuteen?! Jussi on itsekin aivan sekaisin ja se morsmaikku vielä enemmän sekaisin! Miksi ne haluavat levitellä itsestään ja elämästään teksti ja kuvamateriaalia kaikelle kansalle? Argh. Mua ahdistaa suunnattomasti ajatus sen Saanan tyttärestä, joka saa jossain vaiheessa väistämättä eteensä kaikki äitinsä edesottamukset. Jos sitä tyttöä ei kiusata hengiltä (tai jos siitä ei se pahin kiusaaja tule), niin jo on ihme.
Mutta onhan näitä, niitä tulee aina vuorotellen joku pimatsu (tai vanha äijänkäppänä) julkisuuteen tiesmillä verukkeella. Se kestää aikansa ja sitten Seiskaa myydään taas ihan eri ihmisen turvalla varustettuna. Mutta ei se silti lakkaa hämmentämästä, että miksi ne sinne lehtien palstoille ja nettiin haluaa mennä? Tai ehkä masokismiakin on montaa sorttia, who knows.
Mutta onhan näitä, niitä tulee aina vuorotellen joku pimatsu (tai vanha äijänkäppänä) julkisuuteen tiesmillä verukkeella. Se kestää aikansa ja sitten Seiskaa myydään taas ihan eri ihmisen turvalla varustettuna. Mutta ei se silti lakkaa hämmentämästä, että miksi ne sinne lehtien palstoille ja nettiin haluaa mennä? Tai ehkä masokismiakin on montaa sorttia, who knows.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Mahakas
Maha antaa mulle armoa vartalon suhteen. Kun on pötsi, mä voin ihan hyvin pukeutua tiukkaan mekkoon, jota en tekisi ilman mahaa. Sitä on niin itsekriitinen, kun painaa 64kiloa. "Tuolla on liikaa ja tuolla liian vähän." Kun painaa 84 kiloa, niin se on aika sama, miten kurvit asettuu. Jännä juttu. Tänäänkin olin töissä tiukassa (mutta mukavassa) mekossa, jossa ei paljon piiloteta levennyttä lantiota tai kertyneitä kurveja. Mutta se ei haittaa, olen vaan ihan tyytyväinen pallero.
Ei se silti tarkoita, ettenkö mä vallan riemumielin luovu tästä kilomäärästä, kun aika koittaa. Itseasiassa voisin kirjoittaa laihdutusoppaan ihan sillä perusteella, miten kilot synnytyksen jälkeen lähtivät. 17 kiloa kolmessa viikossa! Haha, sitä odotellessa. Nyt ollaan menossa ehkä jossain kilolukemissa 74, joten matkaa tonne 84:seen on vielä. (Ja sen yli.) Hippadippa, missäs sitä pullaa oli? :D
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Note to myself
Pitkän hiljaisuuden jälkeen on pakko avautua. Avautumisen perussyy on punainen väri. Mutta kertaan sitä ennen muutaman elämääni liittyvän uuden asian. Meille meinaan tulee toinen mukula! Toinen tyttö saapuu maailmaan 23.2. (Ja salettiin just silloin tai vähän ennen, koska onhan se kuitenkin aina-ajoissa-olevan äitinsä tytär.) Voin niin huonosti 3 ekaa kuukautta, että kaikki ylimääräinen karsiutui, myös siis bloggaaminen. Mutta nyt olo on taas mainio (ja paksu), joten yritän taas jatkaa blogin ajan tasalla pitämistä. Ehkä se nyt siirtyy taas remppablogista lapsiblogiksi, mutta so be it.
Mutta takaisin punaiseen. Mulla on siis mun hienon mustan keesitukan jälkeen ollut tilanne, että päätin päästä eroon mustan värjäyskierteestä ja kävin värinpoistossa. Tukasta tuli aika tavallinen lyhyt tyttötukka ja se jokseenkin harmitti mua. Lisäksi värinpoisto on niin vihoviimeistä hommaa, sillä se oma ruskea, joka tilalle laitettiin, ei pysynyt siinä! Mun piti laittaa sellaista ruskeaa maskia tukkaan koko ajan ja silti se oli taas laikukas parin päivän päästä. Oh well, ei muuta kuin taas kampaajalle.
Mutta sitten tapahtui jotain, mitä mä en oikein ymmärrä. Pointti oli siis se, että lyhennetään sivuja ja voidaan hieman kikkailla vaikka jolllain tehostevärillä (VIRHE!), joten kun mä lähdin kampaajalta, mulla oli PUNAINEN tukka. Joka oli siis takaa violetti. Mitä helvettiä?! Sinne piti siis tehdä punaisella sellainen raita joukkoon (josta olisin tarvittaessa sitten päässyt eroon helposti värjäämällä sen.) ja muuten pitää lookki suht normina. No punaista sävyä laitettiin joka paikkaan, "jotta se ruskea hieman taittaa punaiseen". No my ass, koska mulle oli tehty aikaisemmin värinpoisto, (josta kampaaja oli tietoinen), se imaisi väriä huolella ja mulla olin pinkki-puna-violetti tukka. Voi hevonvitunhumppa. Lisäksi tukassa oli "vekkuli" muotoilu takana, sellainen omituinen v-siili. Mies sanoi, että muistutan Prodigyn laulajaa siinä Firestarter-biisissä. Mä olin tyrmistynyt.
Mutta jotenkin en siellä kampaajalla saanut sanaa suustani (pakokauhu vai paniikki, tiedä häntä?!) Joten tulin kotiini ja hetken aikaa itseäni koottuani sain miehen leikkaamaan sen "takaveen" helvettiin koneella ja nyt mulla on siis lyhyt tukka sivuilta ja takaa. Keskellä on onneksi vähän massaa ja kohta sekin on takaisin tummanruskeana, kiitos kaupan väriaineiden. Joten kaiken kaikkiaan tää oli aika kallis kampaajareissu: 120e leikkaukseen ja väriin + 13 e kaupan väriin. Onneksi mies ei veloittanut kampaajapalveluistaan mitään.
Mutta ihan näin jatkossa, tässä on mulle lista printattavaksi kampaajakäyntiä varten:
-EI PUNAISTA (Ei missään muotoa. Ei tehostevärinä, ei ruskean joukossa, ei missään.)
-EI kampaajalle vapaita käsiä niskan muotoilun suhteen. Vaadi nähdä lopputulos myös leikkauksen välissä.
-EI erikoisratkaisuita.
-SUU auki, jos tulos ei miellytä.
Jos näillä vaikka ensi kerralla saisi ruskea, tavallisen tukan.
Mutta takaisin punaiseen. Mulla on siis mun hienon mustan keesitukan jälkeen ollut tilanne, että päätin päästä eroon mustan värjäyskierteestä ja kävin värinpoistossa. Tukasta tuli aika tavallinen lyhyt tyttötukka ja se jokseenkin harmitti mua. Lisäksi värinpoisto on niin vihoviimeistä hommaa, sillä se oma ruskea, joka tilalle laitettiin, ei pysynyt siinä! Mun piti laittaa sellaista ruskeaa maskia tukkaan koko ajan ja silti se oli taas laikukas parin päivän päästä. Oh well, ei muuta kuin taas kampaajalle.
Mutta sitten tapahtui jotain, mitä mä en oikein ymmärrä. Pointti oli siis se, että lyhennetään sivuja ja voidaan hieman kikkailla vaikka jolllain tehostevärillä (VIRHE!), joten kun mä lähdin kampaajalta, mulla oli PUNAINEN tukka. Joka oli siis takaa violetti. Mitä helvettiä?! Sinne piti siis tehdä punaisella sellainen raita joukkoon (josta olisin tarvittaessa sitten päässyt eroon helposti värjäämällä sen.) ja muuten pitää lookki suht normina. No punaista sävyä laitettiin joka paikkaan, "jotta se ruskea hieman taittaa punaiseen". No my ass, koska mulle oli tehty aikaisemmin värinpoisto, (josta kampaaja oli tietoinen), se imaisi väriä huolella ja mulla olin pinkki-puna-violetti tukka. Voi hevonvitunhumppa. Lisäksi tukassa oli "vekkuli" muotoilu takana, sellainen omituinen v-siili. Mies sanoi, että muistutan Prodigyn laulajaa siinä Firestarter-biisissä. Mä olin tyrmistynyt.
Mutta jotenkin en siellä kampaajalla saanut sanaa suustani (pakokauhu vai paniikki, tiedä häntä?!) Joten tulin kotiini ja hetken aikaa itseäni koottuani sain miehen leikkaamaan sen "takaveen" helvettiin koneella ja nyt mulla on siis lyhyt tukka sivuilta ja takaa. Keskellä on onneksi vähän massaa ja kohta sekin on takaisin tummanruskeana, kiitos kaupan väriaineiden. Joten kaiken kaikkiaan tää oli aika kallis kampaajareissu: 120e leikkaukseen ja väriin + 13 e kaupan väriin. Onneksi mies ei veloittanut kampaajapalveluistaan mitään.
Mutta ihan näin jatkossa, tässä on mulle lista printattavaksi kampaajakäyntiä varten:
-EI PUNAISTA (Ei missään muotoa. Ei tehostevärinä, ei ruskean joukossa, ei missään.)
-EI kampaajalle vapaita käsiä niskan muotoilun suhteen. Vaadi nähdä lopputulos myös leikkauksen välissä.
-EI erikoisratkaisuita.
-SUU auki, jos tulos ei miellytä.
Jos näillä vaikka ensi kerralla saisi ruskea, tavallisen tukan.
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Lidl vs. peruskaupat
Lapsi täytti eilen vuosia ja niitä juhlistetaan huomenna lettukestien muodossa. Laskeskelin, että rahaa menee ruokahankintoihin varmaan sellainen 200€, kun teen suolaisia ja makeita lettuja + teen perusostokset siihen päälle. Lisäksi äiti ja isä on tulossa tänään syömään kolmen ruokalajin dinnerin kiitokseksi remppa-avusta, joten siihenkin piti varata sitten sapuskoita.
Päätin käydä Lild:ssä, kun sellainen kerran tästä holleilta löytyy. Lastasin kärryn täyteen tavaraa ja listalta jäi puuttumaan vain pari erikoistuotetta, joita jouduin sitten perus S-marketista hakemaan. Arvatkaa, paljonko 4 kassia ruokaa Lidl:ssä maksoi?! 75 euroa!? Miten se hintaero voi olla noin suuri? Ostin kuitenkin ihan samaa kamaa kuin S-ryhmän tai K-ryhmän kaupoista! Totesin kassalla ääneenkin, miten hämmästynyt tästä kauppalaskusta olin. Voin kertoa, että me ruvetaan hyödyntämään tätä Lidl-läheisyyttä nyt kyllä enemmänkin. Ja hei, sitä paitsi Lild:ssä myydään parasta appelsiini tuoremehua: sitä lasipurkissa olevaa keltaista en-muista-nimeä -mehua. Se on itsessään jo hyvä syy ajaa sinne.
Päätin käydä Lild:ssä, kun sellainen kerran tästä holleilta löytyy. Lastasin kärryn täyteen tavaraa ja listalta jäi puuttumaan vain pari erikoistuotetta, joita jouduin sitten perus S-marketista hakemaan. Arvatkaa, paljonko 4 kassia ruokaa Lidl:ssä maksoi?! 75 euroa!? Miten se hintaero voi olla noin suuri? Ostin kuitenkin ihan samaa kamaa kuin S-ryhmän tai K-ryhmän kaupoista! Totesin kassalla ääneenkin, miten hämmästynyt tästä kauppalaskusta olin. Voin kertoa, että me ruvetaan hyödyntämään tätä Lidl-läheisyyttä nyt kyllä enemmänkin. Ja hei, sitä paitsi Lild:ssä myydään parasta appelsiini tuoremehua: sitä lasipurkissa olevaa keltaista en-muista-nimeä -mehua. Se on itsessään jo hyvä syy ajaa sinne.
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Olemme huoltotauolla!
Jotenkin ei nyt blogistelu ole kulkenut, joten olen ollut ihan pokkana kesälomalla blogista. En tosin kesälomalla muuten, koska mulla EI ole lomaa. Uusi työ, uudet kuviot ja ei loma-aaaaaa.. Voin kertoa, että se on muuten viimeinen kesä, kun mulla ei ole tippaakaan lomaa. Ihan sama, vaikka pikkukiviä joutuisi syömään, mutta lomaa mä en enää menetä.
Asunto on ihan hyvissä kantimissa, lataan tähän pari kuvaa loppuhuipennukseksi. Jotain blogisisältöä sentäs! Yritän taas aktivoitua tän bloggailun kanssa.
Kylppäri oli uusittu 2008, joten sille ei hirveästi ruvettu tekemään mitään. Myös sauna oli hyväkuntoinen.
Keittiö sai viimein myös laatat, eli tummanruskeat hieman kapeat laatat. Puutasot uusittiin myös, niiden tilalla oli aikaisemmin "muovimarmoria".
Asunto on ihan hyvissä kantimissa, lataan tähän pari kuvaa loppuhuipennukseksi. Jotain blogisisältöä sentäs! Yritän taas aktivoitua tän bloggailun kanssa.
Kylppäri oli uusittu 2008, joten sille ei hirveästi ruvettu tekemään mitään. Myös sauna oli hyväkuntoinen.
Keittiö sai viimein myös laatat, eli tummanruskeat hieman kapeat laatat. Puutasot uusittiin myös, niiden tilalla oli aikaisemmin "muovimarmoria".
maanantai 4. heinäkuuta 2011
En oo kyennyjaksanupystynyvoinu!
Sorrysorry, blogissa on ollut hiljaiseloa ja se jatkunee vielä hetken. Mua vaivaa nimittäin kisaväsymys. Ollaan saatu kaikki kamat melkein paikoilleen, mutta aina sitä pientä säätöä vielä löytyy. Keittiössä on esimerkiksi edelleen ne laatat laittamatta seiniin ja pikkuvessa on aivan bomb. Se on täynnä miehen työkaluja ja roinaa. Täysin valmiita huoneita ovat olohuone, lapsen huone ja meidän makkari. Innostuin ottamaankin jo muutaman kuvan makuuhuoneesta, joten siitä saatte makupalan. Mua vaan meinaa vaivata viime hetken perfektionismi ja haluaisin kaiken olevan täydellisesti ennen kuvien ottoa. Oh well, sitten kuvia ei todella tulisi hetkeen ollenkaan, joten pakko joustaa.
Muutosta sen verran, että se sujui sutjakkaasti Niemen poikien avustamana. 5h meni ja laskua odotellaan. Mutta se on kyllä niin vaivatonta ja turvallista, että voin suositella niitä koska tahansa. Kamojen purkaminen se vasta homma oli! Meillä oli 80 muuttolaatikkoa ja voi tsiisus, että niiden purkaminen vei aikaa! Saatiin ne laatikot Niemelle tiistaina, kun muutettiin edellisen viikon keskiviikkona. Onneksi päiväkustannus laatikoille ei ole huima, sillä muuten olisi korvennut sekin aika huolella.
Miestäkin vaivaa kisaväsymys. Se tekee hommia puuskissa ja hieman hampaat irvessä. Kyllä mä sen ymmärrän, 3kk urakka töiden ohella on aika raskasta. Hyvin se kyllä veti, täytyy ihailla. Mulla olisi hanskat heilahtaneet narikkaan paljon sitä useammin. Mutta se vaan puursi. On se mainio äijä. En siis jaksa nillittää sille noista viimeisistä hommista, kyllä ne paikalleen menee, vaikka meniskin hitaasti. ;-)
Ollaan kyllä tykätty yllättävän paljon tästä "maaseutuelämästä". Lähellä on hyvät lenkkeilymaastot, paljon leikkitilaa, Pirkkolan Plotti ei ole kaukana ja lapsellisia kaveriperheitä asuu holleilla. Voisi huonomminkin olla. Ja oma piha on kyllä niin luksusta. Helteillä muksu on puljannut omassa puhallettavassa uima-altaassaan ja riekkunut nakupelle-ellinä pitkin pihaa. Lisäksi lapsi on lakannut totaalisesti heräämästä öisin! Ei piippauksen piippausta ennen aamua. Maaseudun puhtaan ilman vaikutusta? Ja kyllä, se mustarastas piipattaa täällä juuri niin mainion kuuloisesti, kuin kuvittelinkin ...
Muutosta sen verran, että se sujui sutjakkaasti Niemen poikien avustamana. 5h meni ja laskua odotellaan. Mutta se on kyllä niin vaivatonta ja turvallista, että voin suositella niitä koska tahansa. Kamojen purkaminen se vasta homma oli! Meillä oli 80 muuttolaatikkoa ja voi tsiisus, että niiden purkaminen vei aikaa! Saatiin ne laatikot Niemelle tiistaina, kun muutettiin edellisen viikon keskiviikkona. Onneksi päiväkustannus laatikoille ei ole huima, sillä muuten olisi korvennut sekin aika huolella.
Miestäkin vaivaa kisaväsymys. Se tekee hommia puuskissa ja hieman hampaat irvessä. Kyllä mä sen ymmärrän, 3kk urakka töiden ohella on aika raskasta. Hyvin se kyllä veti, täytyy ihailla. Mulla olisi hanskat heilahtaneet narikkaan paljon sitä useammin. Mutta se vaan puursi. On se mainio äijä. En siis jaksa nillittää sille noista viimeisistä hommista, kyllä ne paikalleen menee, vaikka meniskin hitaasti. ;-)
Ollaan kyllä tykätty yllättävän paljon tästä "maaseutuelämästä". Lähellä on hyvät lenkkeilymaastot, paljon leikkitilaa, Pirkkolan Plotti ei ole kaukana ja lapsellisia kaveriperheitä asuu holleilla. Voisi huonomminkin olla. Ja oma piha on kyllä niin luksusta. Helteillä muksu on puljannut omassa puhallettavassa uima-altaassaan ja riekkunut nakupelle-ellinä pitkin pihaa. Lisäksi lapsi on lakannut totaalisesti heräämästä öisin! Ei piippauksen piippausta ennen aamua. Maaseudun puhtaan ilman vaikutusta? Ja kyllä, se mustarastas piipattaa täällä juuri niin mainion kuuloisesti, kuin kuvittelinkin ...
perjantai 24. kesäkuuta 2011
Muutettu!
Blogihiljaisuus on johtunut siitä, että mä olen viime aikoina tehnyt remppaa, mies on tehnyt remppaa, me ollaan pakattu ja sitten lopulta toissa päivänä muutettu! He-le-vet-ti, mitä hommaa! En muuta enää ikinä, enkä tee remppaa enää ikinä. Mark my words.
Niemen pojat tulivat meille klo 8.00 keskiviikkona ja klo 13.00 me oltiin kaikkine kamoinemme sisällä Hakuninmaalla. Niemi muuttaa kyllä mun mielestä aika rivakasti ja niiden jäljiltä (2 muuttoa takana) ei ole särkynyt mitään. Kolhujakaan ei ole vissiin tullut? Toki se on ehkä vähän hintavampi kuin kilpailijansa, mutta on mukavaa, kun muutosta ei tavallaan tarvi stressata yhtään ylimääräistä. Mies oli myös kantoapuna ja tuli sitä itsekin useampi kuorma kannettua.
Nyt on purettu kamoja ja osa on vielä ihanasti hukassa ja laatikoissa. Sen lisäksi meillä on muutama kohde vielä asunnossa remppaamatta. Esimerkiksi alakerran pikkuwc. Keittiön tasot mä sain eilen öljyttyä ja nyt on valmiit asennettaviksi. Mies kokosi eilen vesisateessa grilliä, koska meille tulee tänään juhannusvieraita tänne "maalle". Olen varoitellut, että osa kamoista on edelleen punaisissa Niemen laatikoissa ja kaikk on hieman sekaisin, mutta tuskin se ketään haittaa. Ja hei, grillihän se tärkein on! ;-)
Otan kuvia asunnosta, kunhan vaan ehdin. Näitä kuvia vaan ei oikein ole pointtia katsella. (Ovat siis Koffarin asunnolta):
Mutta kohta näette kuvat uudesta upeasta asunnosta! Olen ehkä vähän rakastunut tähän maaseutuasumiseen!
Niemen pojat tulivat meille klo 8.00 keskiviikkona ja klo 13.00 me oltiin kaikkine kamoinemme sisällä Hakuninmaalla. Niemi muuttaa kyllä mun mielestä aika rivakasti ja niiden jäljiltä (2 muuttoa takana) ei ole särkynyt mitään. Kolhujakaan ei ole vissiin tullut? Toki se on ehkä vähän hintavampi kuin kilpailijansa, mutta on mukavaa, kun muutosta ei tavallaan tarvi stressata yhtään ylimääräistä. Mies oli myös kantoapuna ja tuli sitä itsekin useampi kuorma kannettua.
Nyt on purettu kamoja ja osa on vielä ihanasti hukassa ja laatikoissa. Sen lisäksi meillä on muutama kohde vielä asunnossa remppaamatta. Esimerkiksi alakerran pikkuwc. Keittiön tasot mä sain eilen öljyttyä ja nyt on valmiit asennettaviksi. Mies kokosi eilen vesisateessa grilliä, koska meille tulee tänään juhannusvieraita tänne "maalle". Olen varoitellut, että osa kamoista on edelleen punaisissa Niemen laatikoissa ja kaikk on hieman sekaisin, mutta tuskin se ketään haittaa. Ja hei, grillihän se tärkein on! ;-)
Otan kuvia asunnosta, kunhan vaan ehdin. Näitä kuvia vaan ei oikein ole pointtia katsella. (Ovat siis Koffarin asunnolta):
Mutta kohta näette kuvat uudesta upeasta asunnosta! Olen ehkä vähän rakastunut tähän maaseutuasumiseen!
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Bomb
Mies varoitteli, että keittiöremppa laajeni hieman, kun vaaleanpunaiset laatat eivät irronneetkaan ihan kunnolla. Kiviseinästä ne lähtivät ihan ok, mutta liitulevy seinä lähti laattojen mukana. Joten mies joutui ottamaan kaapit pois seinistä ja tekemään vähän seinää lisää..
Tässä sama toisesta kulmasta.
Tuossa näette vielä pienen palan pinkkiä kaakelikamaluutta.
Eihän siinä auttanut muu kuin puhaltaa lapselle allas ja mennä sen kanssa pihalle puljaamaan, kun miehen keittiöurakka jatkui.
Ja pionit! Ne on NIIN mun lempikukkia nykyään.
Mulla on ehkä maailman hienoin piha.
Naapurit on lähellä, mutta ei onneksi liian.
Tässä maalattujen portaiden fiilistelyä vielä.
Lapsen huone on kokonaan valmis.
Mä rakastan noiden valkoisten korkeiden listojen tuomaa lookkia. Ne viimeistelee koko huoneen!
Lapsen huoneesta näkyy pihalla kukkiva syreeni.
Myös työhuone/vierashuone on kokonaan valmis listoja myöten.
Onneksi päivän lopussa seinä oli taas koottu ja kaapit menneet paikoilleen.
Nyt vaan sitten pientä hiontaa, uudet suklaanruskeat kaakelit, puinen työtaso ja maali seinään. Sitten se on siinä.
Kun keittiö on valmis, jäljellä on enää kaappien kokoaminen, alakerran pikkuvessan teko (katosta lattiaan) ja yläkerran kylppärin tason vaihtaminen. Siellä on sellainen kamala "marmoria jäljittelevä" muovitaso ja se vaihdetaan puiseen. Mutta ne saattavat vaihtua vasta muuton jälkeen, joka onkin jo 22.6. VIIKON PÄÄSTÄ! Argh! Perjantaina tulevat muuttolaatikot ja kamala pakkaaminen alkaa. Huvituskerroin on...sata? Satayks?
Tässä sama toisesta kulmasta.
Tuossa näette vielä pienen palan pinkkiä kaakelikamaluutta.
Eihän siinä auttanut muu kuin puhaltaa lapselle allas ja mennä sen kanssa pihalle puljaamaan, kun miehen keittiöurakka jatkui.
Ja pionit! Ne on NIIN mun lempikukkia nykyään.
Mulla on ehkä maailman hienoin piha.
Naapurit on lähellä, mutta ei onneksi liian.
Tässä maalattujen portaiden fiilistelyä vielä.
Lapsen huone on kokonaan valmis.
Mä rakastan noiden valkoisten korkeiden listojen tuomaa lookkia. Ne viimeistelee koko huoneen!
Lapsen huoneesta näkyy pihalla kukkiva syreeni.
Myös työhuone/vierashuone on kokonaan valmis listoja myöten.
Onneksi päivän lopussa seinä oli taas koottu ja kaapit menneet paikoilleen.
Nyt vaan sitten pientä hiontaa, uudet suklaanruskeat kaakelit, puinen työtaso ja maali seinään. Sitten se on siinä.
Kun keittiö on valmis, jäljellä on enää kaappien kokoaminen, alakerran pikkuvessan teko (katosta lattiaan) ja yläkerran kylppärin tason vaihtaminen. Siellä on sellainen kamala "marmoria jäljittelevä" muovitaso ja se vaihdetaan puiseen. Mutta ne saattavat vaihtua vasta muuton jälkeen, joka onkin jo 22.6. VIIKON PÄÄSTÄ! Argh! Perjantaina tulevat muuttolaatikot ja kamala pakkaaminen alkaa. Huvituskerroin on...sata? Satayks?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)