Värikylpyä mustavalkoiselle mamalle

Kävin lapsen kanssa eilen sellaisessa värikylvyssä. Lapset saa peustata siellä mustikoilla, marjakeitolla ja sormiväreillä sydämensä kyllyydestä. Mun lapsi tosin keskittyi marjojen syömiseen ja toisten taideteosten päällä kävelemiseen. Toisin sanoen, sitä ei olisi koko homma voinut vähempää kiinnostaa. Tuloksena noin puolentunnin taitelusta on muutama haparoiva varpaankuva, kasoittain likapyykkiä, äidin sinivihreä naama/kädet/housut ja lapsen punavihreä tukka. En oikein osaa sanoa, oliko homma lapsesta kivaa/ihan sama/ihan tyhmää. Kenties mä tein sen sittenkin enemmän itseni takia?

Joskus vauvauinnissakin tulee mieleen, kun tyyppi pongahtaa pärskien sieltä pinnan alta, että onkohan tää homma sen mielestä oikeasti kivaa? Mistä mä tiedän? Siitä, ettei se huuda ja taistele vastaan? On se jotenkin messissä, muttei nyt suorastaan hihku? Toki se tykkää kylpeä, ei pelkää vettä yhtään ja on muutenkin touhukas hurjapää, joten kaippa se menee sen mukavuusasteikolla sinne yläpäähän? Hieman on arvontaa tämä äitiys välillä.

Mutta mä en lakkaa iloitsemasta Helsingin kaupungin järjestämistä perhekerhoista, joissa saa käydä ilmaiseksi leikkimässä muiden samanikäisten tiitiäisten kanssa. Oma pää saa siinä myös happea, kun saa jutella muiden mamojen (ja papojen) kanssa. Sadepäivä olisi kotona / leikkipuistossa paljon pidempi ja kurjempi. Ihana Helsingin kaupunki!

Lomallepaluu

Menen syyskuuksi töihin. Mies on isäkuukauden kotona ja mä menen lomalle duuniin. Aivan ässää. Työ on vanha tuttu, uusin kujein ja on mainiota, että isä saa bondailla tyttärensä kanssa sydämen kyllyydestä. Ja salaa mä olen onnellinen, että voin kadota hetkeksi aikuisten maailmaan ja paeta kotiarkea. Don't get me wrong, rakastan lastani ja sen kanssa viettämääni aikaa, mutta rakastan myös omaa aikaani. Ja tykkään työstäni. Joten tää on win-win tilanne.

Työn hakeminenkin on nykyään aika erilaista. Fb on tuonut pomojen ja alaisten välimatkaa pienemmäksi. Tai ainakin musta tuntuu siltä. Olen laittanut koodia statukseen ja suoria meilejä inboxiin, tehokasta. Sain mun kaksi viimeistä työtä innokkaan facebookkailun ansiosta. Toki saman olisi voinut hoitaa ihan perusmeilillä, mutta fb mahdollistaa sen, että ne ihmiset, joille mä en normaalisti lähettäisi meiliä, huomaavat mun hakevan duunia. Ja samalla sitten saattavat keksiä, että mä voisinkin olla mainio siihen-ja-siihen hommaan. Nerokasta. Joten kurkitaan, mitä mä keksin vuodenvaihteessa. Silloin pitäisi saada töitä pidemmäksi aikaa kuin kuukaudeksi.

Sitten pois työmaailmasta. Takaisin lapsimaailmaan. Hetkeksi. Mä nimittäin suurimman osan aikaa olen mainio mama. Mutta sitten on päiviä, kun mulla meinaa keittää kuuppa tän homman kanssa. Mulla ei ole kauheasti käsiä, minne antaa lasta hoitoon, jotta voin mennä juoksemaan pääni tyhjäksi. On nimittäin aika raskasta olla flunssaisen pikkutytön viihdytyskone. Leikkimään ei voi oikein mennä, ruoka ei maistu, kaikki on kurjaa ja mikään ei ole hyvä. Mä yritän syödä, käydä suihkussa tai istua hetken ajattelematta mitään, mutta joku haluaa mun olevan 24/7 kurkistusleikkejä. Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta näin se vaan on. Joten kyllä: Anna mulle deadlinet, ylityöt, paskamaiset pomot ja jatkuvasti kaatuvat koneet, mä kestän kyllä. Ja luultavasti olen sen kuukauden jälkeen taas parempi äiti.

Ulkonäkö pettää

Kävin eilen zumbassa. Mä olen moniruokainen sali-ihminen, että käyn niillä tunneilla aivan laidasta laitaan. Mulle sopii yhtä hyvin zumba kuin kahvakuulailukin. Zumba on mainiota, koska se vetoaa mun lattaripuoleen ihan kybällä. Musat on jees ja ne muutamat urpot muuvit (egyptiläinen!? Wtf!?) kestää, kun taas kohta tulee jotain kivempaa. Zumbatunneilla on muuten järjestään aina 1-2 miestä. Ekan kerran katsoin, että "Nyt on Pertti eksynyt väärälle tunnille", mutta mitä vielä! Pertsa pisti kuule lantion vatkaamaan sellaisella kyydillä, että mä en pysynyt perässä! Mainiota saada itsensä kiinni väärästä ennakko-olettamasta. Ihan virkistävää.

Zumba on muutenkin aika hauskaa ja tehokasta. Ne ohjaajat tuntuu muuten olevan koko ajan pilvessä? Miten joku voi olla aina niin iloinen, hyväntuulinen ja nousuhumalainen? Noh, sekin jotenkin istuu tohon lajiin. Ihan kuin niillä olisi joku salaisuus, josta meillä normaalipulliaisilla ei ole hajuakaan..

Salillakin olen ehtinyt käydä jo ihan vanhaan malliin. Ja olen ehtinyt jo ärsyyntyä muutamista naisista ja niiden päin v***ua olevista treeniliikkeistä. MIKSI nostaa painoja ylipäätään, jos tekee ne liikkeet aivan päin honkia tai höyhensarjan painoilla? Ylätaljaa runksutetaaan niskan taa selkä köyryssä ja sinne päin. Argh. Naisilla on aina kauhea huoli, että "Mä en halua mitään isoja lihaksia!". Joo, voin kertoa, että ISOJEN lihasten eteen tarvitsee nähdä aika paljon enemmän duunia, ne ei tollaisella runksutuksella tule. Ja mä en ymmärrä muutenkaan, miksi naiset ei halua isoja lihaksia? Timmi, lihaksikas nainen on paljon seksikkäämpi kuin lihakseton herneenpalko! On jopa miehiä, joilla on fetissi lihaksikkaisiin naisiin. Enkä usko sen edes olevan niin kovin harvinaista. (Okei, en tarkoitalla tällä niitä 4D-dokkarin lihaskimppunaisia, jotka käy hostelleissa painimassa siitä tykkäävien kapoisten miesten kanssa.) Mutta siis: terveen näköinen lihaksikas kroppa on upea. Miehellä JA naisella.

Mutta keskusta-asumisessa on kyllä nihkeetä tän lenkkeilyn kanssa. Ei muuten, mutta toi asfaltti tappaa mun polvet. Täytyy tutustua mahd. pian kaikkiin mahdollisiin hiekkareitteihin tässä holleilla. No, you win some, you loose some.

Hieronnan iloja

Kävin 90 minuutin kokovartalo hieronnassa. KAKSI kertaa viikon sisällä, selkä oli nimittäin sen verran jumissa. Oli aika ässää. Toiseen hyödynsin joululahjaksi saamaani lahjakorttia ja toisen maksoin itse. Hieroja oli mukava, lihaksikas, nuori ja komea uros. Bonusta jo itsessään bonuksena olevan hieronnan päälle. Lisäksi naiset joskus sortuu hierojina sellaiseen taputteluun, joten mä mielelläni otan kunnon runttausta mun selkään. (Nyt tää kuullostaa hämärältä! :) Mutta ei siis ole, ihan tässä vaan mainitsin hierojan hyvien käsien lisäksi hänen muut hyvät ominaisuutensa, see?

No joo, pointti siis on, että kun juttelin sitten siinä pakarahieronnan...eikun siis selkähieronnan lomassa, että miten toi palkanmaksu sujuu tollaisissa "vuokrapaikoissa", niin järkytyin, että se lafkan omistaja vie PUOLET niiden hierontatuloista nipsnaps vaan!? Eli jos se mies runttaa mua 90 minuuttia hintaan 55€, se saa siitä 27,5€?! Musta se kuullostaa aika paskamaiselta diililtä?! Eli jos olisi ylimääräistä hilloa, ostaisi jonkun mestan, hankkisi sinne pöydän, pullon öljyä ja pimpelipompeli-musaa ja sitten vaan antaisi hyvännäköisten orjien tahkota sulle hillot pöytään? Kuullostaa todella kurjalta. Ja hommana toi kuitenkin on aika raskasta. Vaikka asiakkaana olisikin hyvännäköisiä kotirouvia. Tippaamiskulttuuri sopisi Suomessa kyllä ihan hyvin tiettyihin paikkoihin.

Oh well, mun täytyy tukea tämän nuoren miehen taivalta käymällä mahdollisimman paljon hieronnassa, eikö? Todella erikoista muuten, että saman blogin aikana mä ehdin olla järkyttynyt epätasa-arvoisesta palkkakulttuurista ja sovinistisikailla (?) naisen näkökulmasta? Mä olen siis se mies eduskunnassa, joka haluaa samat palkat kaikille, sukupuoleen katsomatta, ja samalla ohimennessäni läpsäisen kesäharjoittelijaa takapuolelle? Iu! Onneksi mulla on mun sukupuolen tuoma hämärä hyväksyntä tälle asialle. Erikoista sekin sinäänsä.