Aikaisemmassa työpaikassani tenttasin aina työkavereitteni asiat tiskiin. (Every business is my business!) Olen äärimmäisen kiinnostunut ihmisten mitä erilaisimmista asioista. Suoraan sanoen, olen helvetin utelias. Usein sain haluamani asiat aika hyvin selville, koska ihmiset hämmentyvät, kun niiltä asiaa kysyy suoraan. Olisi muutenkin paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi linkkuveitsellä kaivaa, että mikä ihmisellä on ongelmana, jos siitä vaan infottaisiin ilman kummempia kommervinkkejä. Toki tiettyä hienotunteisuutta on hyvä viljellä, mutta tiettyihin tilanteisiin suoruus sopii hyvin.
Ajatelkaapa iltaa baarissa. Menee ihan hullun kauan, että joutuu flirttailemaan ja kikkailemaan, että saa toisen ihmisen mielenkiinnon itseensä. Jos sitä vaan heti pokkana menisi ja toteaisi, että "Sä olet hyvännäköinen, mä olen hyvännäköinen, mennäänkö?". Arvatkaas, kuinka moni mies menee ihan kipsiin, jos joku nainen käy heittämässä sille päin pläsiä noin? Vaatii aikamoista itsetuntoa, että ei koe sitä ahdistavana. Eikä suomalaiset miehet (sori vaan) kovin usein ylipäätään uskalla lähestyä baarissa. Sinkkuaikoinani sain olla ihan rauhassa, vaikka tarvetila olisi ollut aivan päinvastainen. Toki mä olen koroilla 186 senttiä ja en ehkä muutenkaan maailman helpoiten lähestyttävän oloinen, but still. Onneksi oli eräs pohojaalainen, joka ei turhia säikkynyt, vaan kävi nappaamassa mut mukaansa tanssilattialta kyselemättä. Ässää!
Suoruus toimii myös duunissa. Jos joku asia mättää, se pitäisi saada ihmisten ilmoille, eikä antaa muhia siellä pinnan alla. Se alkaa syödä työmotivaatiota tavalla tai toisella. Sovittiin viimeisimmässä projektissa naisvaltaisen tiimin kanssa, että jos joku mättää, siitä pitää sanoa. Ei puhua selän takana tai mukista yksinään. Ja dadaa: oli ihan sairaan kivaa tehdä duunia sen kevään ja kesän ajan. Esimerkiksi mä olen aina ajoissa ja tempaisin heti tilityksen kehiin, kun osa tiimistä tuli myöhässä paikalle. Toimi. Ei tarvinnut enää odotella. Koneisto pyöri kuin rasvattu. Niiden ihmisten kanssa tekisin hommia koska tahansa uudestaan.
Juttelin työtarjouksesta äskettäin erään vanhan kaverini (miespuolinen) kanssa ja koska tämä henkilö on harvinaisen lennokas suustaan ja ajatuksiltaan, voi ujommalla ihmisellä tulla väärinkäsityksiä monestakin jutusta. Hän ehdotti lonkalta keikkaa Milanoon. Hänen täytyy sinne mennä anysays, joten tule mukaan? Totesin sille, että "There is no free lunch, tyyppi haluaa mun pöksyihin?" Se nauroi ja kielsi. Tuskin sentään. Tempaisin esiin vain ekan ajatuksen, joka tuli päähän. Kovin monelle kenties tulevalle pomolle ei voi aukoa tohon tapaan. Mutta koska se mies on niin outo, sille voi olla tasan yhtä outo takaisin. Suoraan puhuminen rulettaa.
FB on munlaiselle ihmiselle erittäin koukuttavaa. Siellä voi stalkata ihmisten elämää, kuittailla niille (suoraan) ja jakaa omaa elämäänsä myös paloissa eteenpäin. Joskus tosin mun tekee mieli laittaa statukseen jotain, mitä mä oikeasti ajattelen. Jotain paljon suorempaa, mutta ihan kuten baarissakin, ei ihmiset kestä sellaista. Onneksi sielläkin on näppäimet siihen, että mikäli joku ei jaksa kuunnella toisen elämän yksityiskohtia, sen voi rajata ulos. Käyttäkää ihmiset niitä näppäimiä, niin ei tarvitse himassa vinkua, että "Taas toi muija puhuu lapsestaan/miehestään/siitä-ja-tuosta". Valinnan vapautta katsos. Epäsuorasti suoraan voi puhua myös sillä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti