Kevättä rinnassa

Flirttaileminen on hauskaa. Ihmiset tekevät sitä vaan harvinaisen vähän ja sekin melkein rajoittuu baareissa tapahtuvaan myöhäisillan kommunikaatioon. Tai sen yritykseen. En tarkoita nyt flirttaamisella mitään muuta kuin mieltä piristävää positiivista virinää, joten tästä on turha repiä mitään avioliitto-ongelmia kehiin. Musta on myös mainiota, että kun oma mieheni on ulkona kamujensa kanssa, niin joku heittää sille siellä herjaa. Onhan se aika kuuma mies, joten syytä onkin saada vähän öögaa. Tekee mut vain tyytyväiseksi siitä, että olen onnistunut jallittamaan tollaisen alfauroksen itselleni.

Harvoin ihmiset kuitenkaan kassajonossa yltyvät toisilleen flirttailemaan. Se on vähän sääli. Parasta olisi juuri saada hyvää mieltä aikaan keskellä päivää, puskista. Mulle flirttailee yksi meidän kadun varrella asuva iskä. Sillä on vaunulenkki jotenkin samaan aikaan mun lapsen partsinukutuksen kanssa ja ohi mennessään se on alkanut moikkailla ja kuittailla jotain. Ihan sama, vaikka se tekisi sen vain jostain "minä olen isä, sinä äiti, ymmärrämme toisiamme"-lähtökohdista, mutta hauskaa se on silti. Piristävää. (Se tosin moikkailee myös mun miestä. Bisse? Hehe.)

Sitten on nämä flirttailun ammattilaiset, jotka vievät flirtin niin pitkälle, että joutuvat siinä pulaan. Eräskin henkilö oli viety firman kemuissa johtajan rouvan toimesta tiukkaa askellusta kohti toaletti-tiloja, kunnes tämä mies oli saanut pistettyä kampoihin. Hallitsematon flirttailu voi siis olla myös vaarallista.

Mä olen sitä mieltä, että tänään olisi hyvä päivä aloittaa pieni kevyt flirttailu tuntemattoman kanssa. Säkin olet niin kuuma pakkaus, että ei tota kynttilää kannata vakan alla pitää. Tuikstuiks ja vinksvinks. ;-)