Butch voitti femmen

Kävin strip aerobicissä. Tunnustan, myönnän, antaudun! Kävin, vaikka lupasin, etten käy! Mä olen kaikkiruokainen liikunnan suhteen ja ajattelin, että kaippa se on ihan sama, jos käyn sielläkin heiluttamassa vähän berberiä. Heilutetaanhan zumbassakin! Mutta ei, strip aerobic ei ollut IIIII-HAN sama asia sen berberin heiluttamisen kanssa. Mä pystyn heittäytymään ihan hyvin ja mulla ei ole ongelmaa heiluttaa hanuria ihan tosissani, mutta ei ei ei kuulkaa... Mulle on liikaa, kun mun pitää näytellä syöväni purkkaa ja samalla leikkiä peseväni autoa?! Ohjaaja kävi tsekkaamassa, että leuat heiluu ja "suti" pesee vanteita. Mä ymmärrän, että se on ironiaa ja it's all about having fun, mutta ei vaan ole mun juttu.

Lisäksi mä en tajua sitä, että ne buukkaa tuolla vihreässä ketjussa tunnin niin täyteen, että kun tehdään sellaisia lattianpanoliikkeitä, niin sitä väkisinkin hinkkaa päätään melkein toisen hanuriin? Tai ehkä se ON se juttu siinä, what do I know?! (Ja kyllä, me tehtiin oikeasti lattianpanoliikkeitä. Siis niin kuin punnerruksia, mutta siinä ei pumpattu yläkroppaa vaan lantiota lattiaan.) Kuuma siinä kyllä tuli, mutta se johtui enemmänkin siitä, että se sali oli vaan tupaten täynnä ja ilmastointi ei pelittänyt. (Tai sit mä vaan olin niin kuuma, *tsih*!) ;-D

Mut jos mä olisin mies ja pysyisin jotenkuten mukana rytmissä, niin tunkisin tonne tunnille messiin. On se jotenkin hämmentävää, kun lauma naisia liikuttaa rytmisesti kättään tankoa ylös-alas ja aukoo haarojaan. Se on sama, kuin miehille olisi joku "palomies-strip-tunti". (Tai poliisi-pump tai lentokapteeni-aerobic...) Mä olisin siel NIIN nopeasti messissä, ettette kerkeäisi kissaa sanoa. Mut en kyllä mene enää tonne tangon hinkkaukseen. Mä teen sitä sitten enemmin kotioloissa.

Sitten tuntiin, joka taas oli täyttä asiaa: Total Combat. Mä olen aikoinaan käynyt monta vuotta kuntonyrkkeilyssä ja toi laji oli aivan nyrkki silmään. Nerokasta suorastaan! Hullu rääkki, jossa potkitaan ja lyödään kuin viimeistä päivää. Lisäksi kiskotaan lihaskuntoa kattoon ja kaikki tehdään aivan veren maku suussa. Kyllä, mä olen sittenkin niin paljon enemmän butch kuin femme, että toi vaan on NIIN mua. Lisäksi propsit kotiin vetää timmi ja kuuma naisvetäjä. Mielummin tiukkaa lihaa siilitukalla kuin pompulat päässä sheikkaava purukuminpurija, I say!

Itseasiassa mun yksi kaveri houkuttelee mua mukaan Roller derbyyn! Hemmetti, en edes uskalla ajatella asiaa. Siinä saisi kiskoa nekkuun muita mujereita, pukeutua rooliasuun, käyttää aivan törkeää roolinimeä ja olla showmama kaikin puolin. Onneksi mulla ei ole nyt sellaiseen aikaa, muuten olisin saleen jo kirjoittelemassa hakupapereita. Mut täytyy sitä nimeä alkaa miettiä, sillä koskaan ei voi tietää, jos vaikka joskus sellaista tarvitsisi... ;-)

Salalatino

Olen muuten varma, että mun sukujuuret ei tulekaan pohjoisesta, vaan jostain lattarimaasta. Sen verran liekeissä mä olen tosta zumbasta - ja siellä siitä musasta. Lisäksi vihreä ketju järjestää jotain latinbiccejä ja sinne mä suuntaan seuraavana! Lisäksi olen ilolla huomannut, etten ole sieltä ihan tönköimmästä päästä mun hanurin heiluttamisen kanssa. Irtoo, irtoo!

Kävin keskiviikkona taas zumbaamassa ja se mama laittoi soimaan Lambadaa! (Muistatte sen alkuysärin hanurinkeikutustanssin?) Aivan mahtavaa! Voiko olla hauskempaa kuin kiskoa sitä menemään (yksin tosin) pitkin salia ja samalla saada kunnon treeni? Tanssiminen on kyllä niin jees. Mä itseasiassa hehkutin mun fiilistelyä mun nuorelle työkaverille, että "Jos mä olisin nuorempi, aloittaisin latinotanssien harrastamisen niinku NY!". Se ihmetteli, mikä mua siinä nykyäänkään estää. Totta. Mutta olis kiva, että saisin miehen messiin tanssimaan lattareita mun kanssa... Sillä todennäköisyys sille, että menen korkoineni jonnein lattaritunnille ja siellä olisi yksikään mua pidempi mies holleilla, on aika zero. Mä en vaan ole ihan varma, että onko mun mies tästä ideasta niin liekeissä kuin mä. Meinaan, että kun me treenattiin häätansseja, niin saatiin joka toisella kertaa aikaan ihan hemmetillinen riita. Mä kuulemma en anna sen viedä! Oh well, mä pistän tän asian nyt isosti mun to-do-listalle. Ja jos joku pitkä mies haluaa ilmoittautua mun lattaripariksi, niin saa jättää viestiä tänne blogiin! ;-)

"Chorando se foi quem um dia so me fez chorar
Chorando se foi quem um dia so me fez chorar

Chorando estara ao lembrar de um amor Que um dia nao soube cuidar Chorando estara ao lembrar de um amor Que um dia nao soube cuidar A recordacao vai estar com ele aonde for A recordacao vai estar pra sempre aonde for..."

TÖISSÄ!

Ihana, ihana työ. Meikkis suhaa aamulla officeen (tai kuvauksiin, jos on sellainen päivä) ja musta tuntuu, kuin olisin uudelleensyntynyt! Mä niin diggaan! Valitettavasti tosiasia on se, että vaikka mä kuinka tykkään olla kotona lapsen kanssa, se ei anna mulle samaa kuin mun ura ja työ. Himassa olo lapsen kanssa vaan ei riitä. On varmasti kasapäin äitejä, jotka tykkää olla kotona vuosia putkeen lasten kanssa, mutta mä tarvitsen muutakin. On ihanaa istua hiljaisessa officessa tai leikata ohjelmaa pimeässä editissä. Omaa aikaa mulla ei ole ollut liiaksi ja jopa duuni tuntuu nyt luksukselta, kun saa vain tehdä omia juttujaan. Mulla on muutenkin aika kiva duuni, joten tänne myös palasi mielellään. (Vaikka mulla ei vakkaripaikkaa olekaan, vaan nyt vuodenvaihteessa pitää kehitellä taas uusi pätkäsopimus. Mutta eiköhän me jotain keksitä...)

Himassa on mennyt myös hyvin. Mies on ihan päällikkö ja hoitaa himan&mukulan siinä missä mäkin. Ehkä jopa paremmin. (Tätä en sitten sanonut ääneen, ehhhheheeheh..) Se on meistä nimittäin se siistimpi ja järjestelmällisempi. Ainoa, missä mä voitan, on ruokahuolto. Mutta hei, jos mulle tehdään nakkisoppaa töiden jälkeen, niin mä en valita. Ihan sama, vaikka olis vuorotellen makaronilaatikkoa, nakkisoppaa ja jauhelihakastiketta, musta on vaan mahtavaa, että mies kokkailee sapuskaa duunista nääntyneenä saapuvalle rouvalleen. (Nääntynyt on aika huono sana, koska tätä nykyä mä puhkun energiaa illat pitkät!) Mut oikeasti kannattaisi palkata nyt töihin, koska olen niin täynnä työmotivaatiota ja intoa, että sillä saisi perustettua vaikka uuden tuotantoyhtiön!

Mutta huomaa, että koska mulla on muutakin elämää kuin kökkiä himassa, bloggaamiseen on tullut taukoa. Koittakaa kestää, mä yritän petrata.

Kukka stadiin!

Olen lukenut Kukka Laakson blogia aina silloin tällöin. Mainion oloinen mama, joka heiluttelee kahvakuulaa niin, että mä olen kateudesta vihreä. Huomasin, että Kukka on alkanut tehdä (tai tehnyt maybe jo jonkin aikaa?) pieniä opetuskiertueita pitkin Suomea. Tulisi nyt tänne pääkaupunkiseudullekin vetämään jonkun viikonlopun kurssin, niin menisin sinne riemua hihkuen! Olisi mahtavaa, että joku opettaisi kaikki kahvakuulaniksit ja tsekkaisi, että niitä liikeratoja tee päin honkia.

Kahvakuulaamiseenkin turtuu, jos ei saa jotain uutta siihen hommaan välillä. Mulla ei riitä hermo siihen, että kurkkisin jostain netistä uusia liikkeitä ja tesmaisin niitä sitten salilla. Mä haluan, että joku on siinä holleilla ja sanoo, että "tee näin ja näin". Meidän salin personal trainerit kyllä neuvoo muutaman liikkeen, mutta mä haluaisin osata nipun niitä, jotta voin varioida niitä sitten fiiliksen mukaan. Ja mä haluaisin olla varma, että teen ne oikein. Mikään ei ole urpompaa, kuin heilutella sitä kuulaa miten sattuu ja pahimmillaan rikkoa itsensä. Lisäksi mä olen sen verran paljon parjannut noita sunnuntaitreenareita, etten tod. halua olla yksi niistä!

Kävin myös eilen kurkkimassa uusia salikamoja. Yllättävän hintavaa on hankkia itselleen uuden urheiluliivit, housut ja siihen settiin joku paita! 100 euroa ei meinaa riittää! Kengätkin vetelee viimeisiään, mutta ne saa nyt luvan kelvata, koska kotihoidontuella ei paljon Niken kamoja ostella. Stadiumissa on ehkä hieman halvempia juttuja, mutta jotenkin ne on myös aika tylsiä. Nikellä on usein kivoja printtejä ja värejä. Mun pitäisi ehkä löytää joku mainio Outlet sporttikamoille ja ostaa sieltä kaikki tarvittava? Toki myös t-paidassa ja verkkareissa voi treenata, mutta musta on hauskaa olla salilla myös jotenkin mainion näköinen. I know, I know, turhamaista, mutta en voi sille mitään. Mulle riittää, että mun naama on jo punainen ja hiki lentää, kamat ei enää voi olla ihan arsesta. Ja jos olo tulee paremmaksi Niken kivasta mustasta paidasta, niin voiko se olla kovin väärin?

Ehkä mä en suhtautuisi tähän muodikkuuteen niin kovin vakavasti, jos treenaisin vaikka jossain kellarikuntosalilla. Mutta kun käy tuolla vihreän ketjun isolla salilla, niin siellä on aika paljon muotijumpparaita. Seura siis tekee kaltaisekseen? Ja on kyllä totta, että Addun juoksupaita hengittää hieman paremmin kuin miehen kaapista nyysitty liian iso t-paita, joten on siinä myös ihan järjenkäyttöä mukana. Mä olen myös äärimmäisen hyvä puolusteleman itselleni tarvetta ostaa 35 euron urheilupaidan, kuten huomaatte! :D No ei, jokainen, joka on joskus juossut ilman juoksutrikoita ja vaihtanut sitten niihin, tietää kyllä mistä mä puhun. Ehkä niistä sitten suostuu maksamaankin vähän.

Mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseeni: mun täytyy ehkä postata Kukalle, että tulee tänne heiluttelemaan sitä kuulaa. Täällä olisi ainakin yksi innokas opetuslapsi messissä!

Patteripyllyn äiti tilittää

JOSKUS sitä toivoisi, että rakas lapseni, joka on maailman energisin, ei olisi IHAN niin energinen. Mun on aivan turha yrittää mennä mihinkään kivaan pikkupikkumuskariin, kun toi ei istu sitä sekunttia paikallaan, että voitaisiin hoitaa edes se esittelylaulu pois alta. Toisaalta on ilmiselvää nerokkuutta, että se haki mulle kenkänsä samantien, kun se ohjaajamama alkoi laulaa. Me lähdettiin sitten ihan suosiolla pois. Mainiota, että olet touhukas, joskus se vaan on aika raskasta.

On kiva, että tollaisia järjestetään ja niihin olisi kiva osallistua, mutta toistaiseksi se on sula mahdottomuus. Mä en jaksa juosta sen perässä, kun muut lapset istuu sievästi ringissä ja soittaa marakassejaan. Haaveilin hetken pääseväni lapsen kanssa lattaritunneille sambaamaan, mutta se menee kuitenkin siihen, että muut sambaa ja mä pidän omaa mukulaa poissa pahanteosta. No thanks. Mä sambaan itsekseni sitten jossain. Ja elätän toivoa, että rakkaan lapseni pinnajänne kasvaa iän myötä. Kasvaahan se, eikö kasvakin? Koska jos ei kasva, en tiedä mitä sadanmetrinpyrähdyksiä me ruvetaan harrastamaan. Muuhun sillä ei riitä hermo.

Oltiin käymässä ystävän muksun 1v. päivillä sunnuntaina ja mä hämmästelin suuresti tätä rauhalista ja hyväntuulista lasta, joka istui sylissä ja rallatteli. Samaan aikaan meidän tuulispää painoi pitkin asuntoa mekko viuhuen. On noita temperamenttieroja kyllä aikamoisia! Onneksi olen ollut huomaavinani, että lähipiiriin on kasvamassa toinenkin vauhtihirmu. Hihi, sen äiti on tosin saanut hyvää valmennusta tulevaan katsoessaan meidän tytön viiletystä. Nyt vaan ootetaaan, että kyseinen typykkä saa vähän ikäkuukausia alleen ja ne voivat sitten kaksistaan viilettää meidän lapsen kanssa sydämen kyllyydestä.

Mutta olenko kertonut, että jos ja kun me joskus tilataan se seuraava lapsi, niin se on sitten ihan eri tavaratalosta kuin tämä ensimmäinen. Otan sen sieltä "rauhallinen, tyyni, helppo ja lungi"-osastolta, kiitos.