Kaurakissa

Tein eilen mun pomolle läksiäislahjaksi kauraketun. Siis sellaisen niskaa lämmittävän kaurapussukan, joka pistetään pehmoketun sisään. Siinä se sitten lämmittää esim. kipeitä niskoja. Tästä tosin tuli kaurakissa. Olin suunnitellut, että otin kunnon askartelija-bloggaaja-hengessä kuvia eri työvaiheista, mutta olen ihan liian nopea itselleni. Muistin siinä vaiheessa, kun vikat tassut on ompelematta, että kuviakin piti ottaa! Oh well, ei se ydinfysiikkaa ole, osaatte salettiin pusata vastaavan. Ja jos ette, kysykää ohjeita. :)

Joulupöljyys

Jouluhulluus on hiipinyt kimppuun. Piti ostaa visalla jatkettava valosarja etupihan pihlajaan ja viritellä tontut ikkunoihin. Lisäksi huomasin, että 2 isoa muovilaatikko palloja riittää kyllä mainiosti kodin, pihan ja jopa joulukuusen koristelemiseen. Silti mieli halajaa taas lisää sesonkiväripalloja! Tänä jouluna puuhun olisi tulossa liloja, hopeisia ja valkoisia palloja. Kultaiset pallot on valjastettu himaan erinäisiin purkkeihin ja purnukoihin. Sitä ilmesesti joutuu vuosi vuodelta suuremmin jouluhulluuden pauloihin and I'm loving it!

Mies viritteli siihen pihlajaan muuten ne valot hieman erikoisella tavalla, joten kuvaa siitä ei vielä tule. Mä halusin ne valot kieputettuina oksien ympärille, mutta toistaiseksi ne makaa sellaisena äärettömyyden merkkinä pitkin oksia. Oh well, koulutus on siis tältä osin vielä kesken.

Joulunodotusta kaikille!

Muva on Hjuva

Tämä nyt ei ideana ole mitenkään uusi ja hieno, mutta joskus vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia: Mustavalkoisia kuvia Ikean Ribban-kehyksissä. Ei vaan voi mennä pieleen. Meillä on kotona monitoimikoneprintteri, joka skannaa, printtaa ja kopioi. Sillä saa tulostettua myös valokuvia ja se on osoittautunut ehkä eniten käytetyksi ominaisuudeksi. Olen myös skannaillut tosi paljon vanhoja kuvia talteen ja tehnyt esim. mummun kuvasta rintaneulan ja pakettikortin jne. Ei noita vanhoja kuvia oikein muuten viitsisi leikellä, niin siinä skanneri-printteri on ihan mahtava.

Anyway, poimin omista kuvista sitten nipun sopivia, jotka photarilla käsittelin aika jyrkiksi kontrasteiltaan. Sitten vaan sovittelemaan tauluja aluksi lattialle ryhmään ja lopulta seinään. Hieno tuli!

Joulukorttiaika!

Olen jo kahtena vuonna puolipakottanut armaan aviomiehen ja lapsen joulukorttikuvaan. Virittelen järkkärin näppäsemään meistä ryhmäkuvan (tai kaksi) ja sitten siitä tuunaan joulukortin jonkun sopivan ohjelman avulla. Nyt postiluukusta räpsähti viime vuonna käyttämäni Vistaprintin alekuponki, joten oliskos se sitten se tänäkin vuonna? Aika pitkälle riippuu niistä sopivista korttipohjista, sillä pääosin ne on aika kamalia! Mä en ymmärrä, miksi niihin pitää tunkea sataa väriä ja lumiukkoja!?! Jotenkin sellainen vähempivärinen ja ei niin lapsellisilla koristeilla sommiteltu kortti pohja on mun juttu.

Mies on tänä vuonna siirtänyt kuvausta tukkaansa vedoten, mutta tänään se retku menee viimein parturiin ja saan nappastua meistä tämän vuoden kuvan! Lapsi on onneksi muutamassa vuodessa jo tottunut äitinsä tekemään valokuvausaivopesuun. Nyt on vaan se ongelma, että miten mä saan puhuttua lapsen haluamiini vaatteisiin. Se nimittäin haluaa pitää koko ajan violettia kiiltävää neuletakkia (yök) ja keltaisia shortseja. Ne on sen lempivaatteet juuri nyt ja ne pitää riipasta päälle heti, kun jalat on ulko-ovesta sisään astuneet. Mä veikkaan, että äiti sortuu tikkariahjontaan tänään, we'll see.

Ajattelin lisäksi hassunhauskasti pujotella meidän ympärille ledivaloja. Mä kuulen tänne asti, miten armas aviomies huokailee syvään, hihhih. Joulunaika on mahtavaa!

Don't mess with pregnant lady, vol2

Mulla tää raskaus näemmä kestää ikuisesti. Olen aina samoilla viikoilla, iso kuin laiva ja kiukkuinen. Tätä kannattaisi nyt kyllä hyödyntää jo kiukkuenergiana johonkin suuntaan? Esim. vuorien siirtämiseen tai sotien lopettamiseen?

Eilen meidän Prismassa tuli tilanne, jossa kiukkuenergia pääsi oikeaan kohteeseen. Olin jonottanut kassalle jo jonkin aikaa ja omalla vuorollani myyjä huomaa, että halauamistani lasten ale-farkuista oli se punainen ale-lappu revennyt. Myyjä sanoi, että hänen täytyy soittaa osastolle, jolloin mä sanoin, että nopeammin mä kipitän ne itse. Mun takana oleva mies totesi pakastepizza&cola kädessään, että "Maksa ensin noi muut ja sitten vasta noi housut." Meni hetki ymmärtää, että se ehdottaa TOSISSAAN, että mä jonottaisin farkkujen kanssa uudestaan hetken päästä! Silloin multa pääsi spontaani nauru ja totesin: "No en muuten todellakaan!" Sitten kävelin rauhallsesti hakemaan toiset farkut, joista ale-prosentti selvisi ja maksoin kaikki ostokseni. Mies ei ilmeisesti ollut tottunut siihen, että joku sanoo sille vastaan ja tuijotti mua vain tyrmistyneenä. Kävin hakemassa yläkerrasta miehen ja lapsen leikkihuoneesta ja hississä mua hihitytti edelleen sen ilme! Mahtavaa, lisää tätä! Don't mess with pregnant lady!

Mutta joo, mulla ei ole ongelmaa antaa palautetta, ei niin negatiivista kuin positiivistakaan. Raskaus antaa vaan lisäpontta tähän asiaan. Jos olisi jotenkin teininä ollut yhtään näin rohkea, niin se olisi ollut ihan mahtavaa! Sitä jotenkin kelasi paljon enemmän sitä, mitä muut ajattelee. Ja miltä näyttää. Nyt se on siinä mielessä ihan sama, että jos on sanottavaa, mä kyllä sanon sen. Sama koskee pomo-osastoa kohtaan. Ihmisiä on turha pelätä.

Se saapui! Siemi!

Rakas lapseni sanoo sieniä siemiksi. Joten nyt on muksun huoneessa siemi. Iso ja punainen sellainen. (Kuvassa vieressä lapsen päiväkotiaskartelusiemi.) En osaa ihan tarkalleen sanoa, kumpi oli enemmän innoissaan, lapsi vai minä...

Kirpputorisalaisuuksia

En voi paljastaa, että missä se on, mutta jossain pääkaupunkiseudun liepeillä on täydellinen kirpputori. Sisustussuunnittelijaystäväni vannotti, etten saa paljastaa paikan sijaintia, koska muuten kaikki löytävät sen. Joten pidän salaisuuden, mutta hehkutan vähän kyseistä paikkaa. (Ärsyttävää, eikö?)

Mulla oli vapaapäivä viime perjantaina ja suhailin pitkin kaupungin kirppareita. Ajoin ensimmäisenä tänne kaukaisemmalle kirpparille, jotta voin rauhassa tutustua sen valikoimiin. Se romu&vaatepuoli oli aika peruskauraa, mutta huonekalupuoli oli aarreaitta! Mainioita huonekaluja ja kohtuuhinnoin. Tällä kertaa mukaan lähti art deco-henkinen pieni lasipöytä, joka sopii kuin nakutettu meidän olohuoneeseen.


Lisäksi vaanin kolmea erilaista kattokruunua, joita arvoin tohon portaikkoon valoa tuomaan. Ne jäivät vielä odottamaan rahoitusta (huoh), mutta ajattelin kovasti sijoittaa johonkin sellaiseen. Huuto.net:ssä kruunut on aika hinnoissaan ja noi on kuitenkin kohtuuhintaisia. Tässä pari niistä:



















Lisäksi mua jäi vähän vaivaamaan yksi pieni pöytä, yksi arkku ja muutamia lastenhuoneen huonekaluja. Tilanne vaan alkaa olla se, ettei lastenhuoneeseen kohta enää mahdu mitään, sillä löysin sinne Kannelmäen itsepalvelukirppikseltä tämän:




















Lapsi kiikkui tällä olohuoneessa ihan innoissaan ja totesi huokaisten: "Äiti, tämä on ihana!" Ilmeisesti kiikku on 40-luvulta ja ikäisekseen hyvässä kunnossa. Sopivan rustiikkinen. Se on nyt siirretty lapsosen huoneeseen, jossa se on leikeissä mukana. Mutta muuta sinne ei nyt oikein saa mahtumaan.. (Paitsi sen sienilampun, joka on jo tulossa postissa, jeeee!) Täytyy funtsia sitten ihan erikseen jossain vaiheessa, kun kakkosmukula alkaa tarvia omaa leikkitilaa, että miten sen sisustuksen kanssa sitten tehdään. Nythän toinen huone on vieras /työhuoneena. Se on vielä jotenkin vaiheessa, joten en ole siitä kauheasti kuvia tänne laitellut.

Mies on ollut ahkera alakerran pikkuwc:n kanssa ja nyt tilanne on se, että se on muuten valmis, mutta odottaa käsienpesualtaan hanaa saapuvaksi nettikaupasta. Kun saadaan se ja kaikki vesiputket asennettua, nappasen siitä tänne kuvan. Siitä tulee ihan sairaan hieno. On ihan mieletöntä, miten taitava toi armas aviomies on käsistään! Ja ei mun suunnittelussakaan paljon vikaa ole, heh. Pieni kurkistus tulevaan sallittakoon:


Ah, on se komee.

(Anti)nainen

Tänään on tuotannon paketointi, eli karonkka. Ihmiset hippaa yhdessä ja vetää armottomat kännit. Paitsi siis minä, tietenkin. Joskus 9kk on pit-kä aika... Mä rakastan tanssimista, kun mennään ulos. Tän mahan kanssa sekin alkaa olla aika hankalaa. Ja baariin meneminen on jotenkin niin itsepetosta. Ei vaan pysty. Joten rajaan itseni ulos jo pään sisällä. Muut mammat voi tehdä sen, mutta mulle ei vaan natsaa.

Mutta olipas taas homma keksiä jotain kivaa päällepantavaa! Mä en tajua, että miksi raskaana oleville naisille suunnitellaan asuja, jotka on a)pikkukukkaisia b)röyhelöisiä c)söpöjä. Ei me mitään lapsia olla, jotka haluaa pukeutua hempeisiin pastellisävyisiä siffonkimekkoihin, joissa on rimpsuja ja röyhelöitä! For fuck's sake! Jotenkin raskaana olevat naiset puetaan sellaisiin sukupuolineutraaleihin ja pehmoisiin asuihin, jotta nainen ei missä nimessä muistuttaisi naista, vaan sukupuoletonta madonnaa. Tsiisus. Ei se kuulkaas ydinfysiikkaa ole: avara kaula-aukko (tissit on kivat raskaana!) ja sitten a-linjaa siitä eteenpäin. Eikä sen koltun nilkkoihin asti tarvitse olla, puolireiteen riittää mainiosti. Ei mitään välilihan värisiä mekkoja, vaan kunnolla ja väriä! Jos on kuvioita, niin isoja ja raikkaan värisiä.

Lisäksi raskaana olevan naisen flirttailuun ei osata suhtautua ollenkaan. Miehet menee aivan hämilleen. Jepjep. Ei se kuulkaa muuta pään sisusta laisinkaan, vaikka tossa edessa on pakki. Mä olen tasan yhtä kieroutunut ja pervo, vaikka mukulaa kannankin.

14 viikkoa laskettuun aikaan. Kuluu, kuluu.

Sienilamppu

Nonni, nyt se on tilattu: iso sienilamppu. Punaisena tosin, eli perinteisenä, mutta tässä on kuva samaisesta vihreästä, joka kyllä sekin on aika herkku. Näitä myy ainakin gredelin.fi ja kaunispienielamashop.com. Näin jossain sisustuslehdessä jutun, joissa oli lastenhuoneessa näitä ja se vaan meni must-have-listalle. Nyt vaan sitten odotellaan, että verkkokauppa tuo sen postiin. Muksu on alkanut vastustaa pimeässä nukkumista, joten tämä hoitaa sitten yövalon asemaa. Vihaan syvästi kaikkia niitä pistorasiaan laitettavia "nallepuhvaloja", joten siksi tää oli kiva löytö. Jos lapsi ei tykkää tästä, laitan sen meidän makkariin, hehe. On se vaan niin komea!

Muita löytöjä on lähinnä ollut vaatesaralla. Olen kurkkinut huuto.net:ssä Maxomorran, Riemulin, Dunsin ja Småfolkin vaatteita. Tein havainnon, että monet verkkovaatekaupat myy lastenvaatteiden vikoja kappaleita siellä ns. "poistoina". Nappasin siis todella kivan Maxomorran heppapaidan tyttärelleni ja tytön serkulle lähti joululahjaksi saman merkin Polkadot-paita. Kaikki mainitsemani merkit on vähän sellaisia "retrahtavia" ja tykkään tosi paljon niistä. Meillä on jotenkin kaappi täynnä tiesmitä lahjaksi saatua Hellokittyä, joka ei niin ole mun mieleen. Joten nyt sitten viimein tein asialle jotain ja olen hankkinut kivoja ei-vaaleanpunaisia retrounelmia tilalle. Huuto.net:ssä hyväkuntoiset lastenvaatteet saa myös näpsäkästi eteenpäin huutopaketteina.

Epätäydelliset vanhemmat

Uhmaikä on harvinaisen ärsyttävää. Toki se on hyväksi mukulalle, että oppii tempomaan ja ettei ole nyssykkä, mutta vanhemmilla on hermo hieman tiukalla välillä. Ja joskus se katkeaakin, ei voi mitään.

Mä olen aikaisemminkin ilmeisesti kertonut tästä meidän "good cop" / "bad cop"-asetelmasta? Meidän perheen hyvä kyttä saa kyllä kestää aika paljon, koska on niin lempeä, ettei raaski olla tiukkana tyttärelleen. Nukutustilanteet esimerkiksi vievät aikaa, kun pikkulikka pompottaa isäänsä eestaas. Olemme siis nyt siirtymässä siihen, että mä laitan lapsen unille, koska se pullikoi mulle paljon vähemmän. Ei se siis itke yksin huoneessaan ja mä vaan julmasti sulje sitä sinne, vaan se ei kertakaikkiaan pistä mulle niin paljon hanttiin. Toisaalta isä on se sen suosikkivanhempi ja bad cop saa tyytyä kakkosvanhemman asemaan. Mutta sekin on ok, mä kestän sen ihan hyvin. Oletettavaa on, että suosikin asemakin horjuu välillä.

Viime yönä esimerkiksi tiitiäinen heräsi riekkumaan 2 kertaa. "Nyt on aamu, nyt herätään!" Maailman raivostuttavinta perustella silmät ristissä 2,5-vuotiaalle, että miksi sen on mentävä nyt takaisin nukkumaan ja lakattava pullikoimasta vastaan! Good cop muuttui yön pimeina tunteina bad cop:ksi ja toisinpäin. Kaikkein kurjinta on se, kun tiedän armaan aviomiehen olevan niin lempeä luontoinen, että sitä harmittaa suuresti, että se on ollut yöllä kiukkuinen. Mutta kukapa vanhempi ei välillä menettäisi käämiään noiden mukuloiden kanssa?

Aamulla sängystään heräsi taas aurinkoinen pikkutyttö, joten mitään traumaa tuskin saadaan aikaan sillä, että välillä muksu saa palautetta tiukalla äänensävyllä? Onneksi ei ole olemassa täydellisiä vanhempia, vaan liuta meitä epätäydellisiä, jotka yrittävät tehdä parhaansa. Ehkä ensi yönä taas nukutaan ilman keekoilua?

Kaiken muun voi kestää, muttei typerää miestä

Tänään on hyvä aamu. Erinomainen esimerkiksi pienelle muistelolle. Naurettiin nimittäin vedet silmissä duunikaverin kanssa miesten pöljyydelle. Ei toki nykyisten miestemme, jotka ovat mahtavia ja ihania, mutta ennen näitä valioyksilöitä on kyllä tullut kahlattua läpi muutama ei-niin-valioyksilö.

Haluaisin jakaa kanssanne tarinan miehestä, joka kutsui mut niille iltateelle. Olettettavasti sillä ehkä oli mielessään muutakin kuin se tee, mutta vituikshan se meni. Teen juomisen jälkeen nimittäin mies hävisi yläkertaan ja aikani hiljaisuutta ihmeteltyäni mä löysin sen jäppisen sängyn alta!?! Siis oikeasti, se mies oli tunkenut itsensä sängyn alle piiloon, sukat vain näkyi sängynpäädystä! Käskin sen pois sieltä ja tuijottelin hetken epäuskoisena pölyistä äijää. Sanomattakin lienee selvää, ettei siitä vuosisadan romanssia syttynyt. Myöhemmin kuulin selityksen, että mies ei kestänyt tunteitaan minua kohtaan ja pakeni siksi sängyn alle. Voi helvetti.

Pari mehevää tarinaa tulee ruotsinlaivalta. (Uuuuu, nuo teiniajan risteilyt...) Olin jostain baarin uumenista löytänyt miehen nimeltä Mikko. Mikko vaikutti ihan normaalilta ja täyspäiseltä, mutta paljastuikin sitten aivan pökiöksi. Päädyin Mikon hyttiin jatkoille ja ihana Mikko hävisi vessaan. Tarkastin samalla, että onkos mulla lompakossa kenties ehkäisyvälineitä, jos niille on tarvetta. Oli, hyvä. Mikko puolestaa singahtaa ulos vessasta ja huutaa, että "Sä varastit mun rahat, mä kuulin rapistelua!" Sitten Mikko hyökkää lompakolleen: "Rahat on poissa!" Sitten Mikko stormaa mun laukulle, kääntää sen ylösalaisin ja etsii rahoja. Kas kummaa, mulla ei ole sen rahoja, kun en ole niitä siltä kääntänyt. Hetken mesoamisen jälkeen Mikko löytää rahat patjansa alta, jonne on ne tukkinut hätäpäissään jo lienee alkuillasta. Aika sanomattakin selvää, että Mikolta jäi pillu saamatta.

Kerran laivalla puolestaan oli oikeinkin kaunis mies, jota kutsumme tässä Ankaksi. (Syy selviää myöhemmin.) Jäbä oli oikein raamikas ja kaikin puolin mainion näköinen. Todella sääli, että sillä oli kaksi aivosolua, jääkiekkoilija kun oli. Ajattelin aluksi, että kestän sen hetken, jotta saan siltä vaatteet pois päältä, mutta ei kuulkaa pystyny! Ei vaan jaksanut sen typerää läppää, vaikka se oli kuinka komea. Loppuhuipennus tuli siinä, kun kävelin baaritiskin ohi ja joku elähtänyt ukko päätti kouraista mua takapuolesta. Runttasin sen baaritiskiä vasten kyynärpää kurkkuun-taktiikalla ja sanoin, että sillä ei ole mitään oikeutta koskea muhun, joten pitäköön näppinsä erossa. Ankka seisoi tässä vieressä ja seurasi tilannetta oluttaan ryystäen. Kun päästin ukon ottamaan happea ja kävelin muutaman metrin eteenpäin Ankka tekee täs-mäl-leen samat ja puristaa mua hanurista. Kun sanon, että "MITÄ vittua sä teet?", Ankka toteaa: "Kun valkkukin puristi, niin kai mäki ny..." Ankka jäi siihen kuin nalli kalliolle. Seuraavana päivänä se kehtasi tulla vielä koputtamaan hytin ovelle ja saimme kavereiden kanssa hysteerisen naurukohtauksen, kun sen kauniista suusta ei tullut yhtään älyllistä ajatusta. Se oli kuin ankka, joka vaakkuu.

Onhan noita muitakin tarinoita, mutta jätetään ne toiseen kertaan. Onneksi maailmassa on myös paljon ihan normaaleja, kunnollisia ja älykkäitä miehiä!

Se on kuulkaas niin naiset, että kaiken voi kestää, muttei typerää miestä.

Aallonpohja

Voi että voi ihminen olla huonolla tuulella! Mulla on raskauden aallonpohja. Musta tuntuu, että odotusta on jäljellä edelleen ikuisuus ja päivät eivät kulu minnekään. Olo alkaa olla jo tukala ja mulla on odotettavaa jäljellä 15 viikkoa. Voi hevonvitunhumppa. Sitten tää menee vielä aihepiiriin "asiat joista ei saa valittaa", koska maailmassa on naisia, jotka ei saa lapsia ollenkaan! Se ei tietenkään poista mun närästystä ja yleisvitutusta raskaana olemiseen liittyen, vaikka mä olisin kuinka harmissani muiden lapsettomuudesta. No anysays, tästä ei voi avautua kovin julkisilla foorumeilla - teen sen siis tääälä. (Haha, luotan siihen, että mulla on kolme lukijaa, kerran se niin tuolla näyttää olevan.)

Mutta joo, siis tää epämukavuuden määrä on järjetön. Pahinta on ehkä närästys 24/7. Olen kerran käynyt siellä putken nielennässä (gastroskopia) ja lääkärin diagnosi oli: "Sulle tulee kyllä hankala raskausaika". Takaisinvirtauksen estävä läpyskä on siis liian pieni. Se tuntuu siltä, kuin ruokatorvi olisi tulessa ja rintaa puristaa "sydärimäisesti". Eilen bussissa kotiin tullessa meinasin jäädä pois aikaisemmin sen takia, että se nytkytys+närästys meinas saada mut oksentamaan. Voe helvetin helvetti. Kävipä mielessä sellainenkin ajatus, että miten ikinä sitä onkaan taas hankkiutunut tähän siunattuun tilaan, kun tää on niin hanurista. (Osaaan kuvitella, että tää ajatus pompsahtaa päähän tässä 3kk:n aikana vielä kerran jos toisenkin.)

Sitten olin ajatellut palkita itseni 4D-ultralla. Sitä jaksaa kummasti sitkutella taas pidempään, kun näkee babyskin hengailevan tyytyväisenä masussa. Mutta sitten kävi ilmi, että Kela ei enää maksakaan korvausta siitä hommasta. Omakustanteisena se on 250e hujakoilla. Joten onhan se aika tyyris 20 minuuttia. Ja jos ei ihan hirveästi ole extrahilloja tai olisi niille muita rahareikiä, niin siihen suhteutettuna se on paljon se. Ja taas se pieni ajatus siitä, että kun ykkösestä on se ihana dvd, niin mun on ihana perustella sitten murrosiässä kakkoselle, että "sun kohdalla me vaan säästettiin". But this is only me. Mä olisin vaan halunnut itselleni sauman kurkata mahan sisään ja saada sillä jatkettua tätä tuskallisen hidasta odotusta taas muutaman viikon pidempään.

Ja onhan jossain ihmisiä, jotka haluaa olla raskaana koko ajan, koska se on niin i-ha-naa! Kaikki kunnia ja gloria heille, hieno homma, mutta mua tää vituttaa aivan sutena. Välttämätön paha, jos haluaa biologisia lapsia. Jos ei olisi Rennietä ja Gavisconea, mä olisin sietämätön hirviö raskaana. Nyt olen vain semikamala. Hippadippa. Aallonpohjalta on tie ylöspäin, right?

Sisustussalaisuuksia

Välillä sisustusideoita pulppuaa ihan hulluna. Meinasin tänään ajaa oman pysäkkini ohi, kun mietin yhtä taulun tekemiseen liittyvää ongelmaa. Tai lähinnä ratkoin, miten tietynlaisen taulun saa tehtyä. Viime hetkessä singahdin kuitenkin ulos junasta ja ehdin ajoissa duuniin. Nyt mun tekisi vain mieli pusata kaikkia ihania uusia sisustusjuttuja, mutta ne perkeleet odottaa rahoitusta! Onko mitään ärsyttävämpää kuin se, että inspiksen tiellä on vain raha. NYT palkkapäivänä mä toteutan niistä ainakin muutaman, vaikka talous kuinka kaatuisi! Syödään sitten hernekeittoa, no big deal.

Oltiin eilen keskustakävelyllä ja bongasin taas näitä ihania sinkkipeltisiä talolyhtyjä! Tässä linkki tosin jonkun muun nettikaupan sivuille, mutta tässä niistä saa hyvän käsityksen: http://www.talomaalla.fi/shop/index.php?main=subcategory&cat=4&subcat=27

Noita kun ostaisi nipun ja laittaisi ne vierekkäin, niin kotona olisi lyhtykaupunki. Mainio, mainio idea!

Lisäksi mulla on ikuisuusprojektina taulu olohuoneeseen. Saisinkohan mä äitiyslomalla sen tehtyä ennen kuin baby2 syntyy? Huoh...

Sisustusliikkeistä sen verran, että haaveenahan mulla on ollut jo jonkin aikaa se, että saisi kerrankin auton pitkäksi aikaa itselleen ja mä voisin suhata kaikki pikkupitäjien antiikkikaupat läpi, joissa tuotteiden päällä ei ole "Helsinki-lisää". Paku vois olla ehkä sittenkin paras ratkaisu. ;-) Mutta jos pääkaupunkiseudulla haluaa antiikkiliikkeitä tutkia, niin kannattaa kiertää ainakin nämä:
http://www.fasaani.fi/
http://www.tattarisuonantiikki.fi/
http://www.kalusteneuvos.fi/

Noissa paikoissa toki hinnat alkaa olla aika korkeat ja löytöjä tekee muualta Suomesta paljon huokeammin, mutta aina ei ole saumaa matkustaa Perä-Köyliön Antiikkiperttiin. Tuolla Malmin alueella on useampikin jättikirppis. Itse löysin yhdeltä niistä, jonka nimeä en muista(Ormuspellontie 12, muistaakseni oli se osoite) vanhan lastenhuoneen pöydän ja tuolin. Se kirppis oli kyl aikamoinen romumekka, mutta kun jaksaa olla sitkeä, aarteitakin löytyy.

Lisäksi kurkin aina Fidan kirppikset läpi (Roinaa iso osa, mutta sama homma, helmiä välissä piilossa.) Fredan Fidasta kannoin yhden jalkalampun kotiin 20 eurolla, joka on nyt puhdeistettuna olohuoneen mainio valolähde.

Espoossa on lisäksi todella toimiva itsepalcelukirppis Askeli ( http://www.akseli.info/ ), josta olen tehnyt vaatelöytöjä (tavaraa vähän vähemmän..) ja myynyt todella ansiokkaasti omia tuotteitani. Sain muistaakseni käteen 250e. (Siitä oli miinustettu jo vuokrahinta.) Suosittelen lämmöllä ko. kirppistä, on siisti ja fiksu.

Mitäs muuta salatietoa mä voisin tässä jakaa? Ehkä noilla on hyvä aloittaa ja voisin sitten jakaa projekti-kohtaisesti infoa, kun vihdoin ja viimein saan tehtyä muutaman niistä kauan suunnitelluista sisustusjutuistani. Rööperi-lankatekstikin saa uuden paikan ihan just, sillä keksin vihdoin ja viimein sanan, minkä sillä haluan kirjoittaa ja minne se tulee. Voi rahan puute ja muu elämä, joka estät mun inspisten toteuttamisen! (..Mutta et kauaa!)

Lapsista, remontista

Mun armas aviomies on tehnyt mulle Sinkkuelämää-vaatehuoneen. Se on sellainen juttu, että mikään ei sano paremmin "rakastan sinua" kuin varta vasten mun kenkiä ja laukkuja varten tehty vaatehuone. Se ei ehkä kokoluokaltaan ole Carrien vastaava, mutta palvelee aivan mainiosti tarkoituksiaan meidän perheessä. Ja mä NIIN arvostan, että se on askarrellut mulle sellaisen. Rakkautta voi näyttää monella tapaa.

Oltiin eilen koko perhe naapureiden kutsumana Halloween-kemuissa. Lapsi suostui olemaan kissa, joten sain taiteilla sille kajaalilla kissannenän ja viikset. Lisäksi vanha tyynynpäällinen taipui saksien ja ompelukoneen avulla hännäksi ja korviksi. Häntä kiinnitettiin vyöhön ja korvat hiuspantaan. Nopeaa ja halpaa tuunausta. Oli jotenkin hauska katsella, kun noi mukulat baanasi naapuritalon kerhohuoneessa pää kolmantena jalkana. Patterin luonnollisesti kulutettiin todella hyvin loppuun ja uni tuli heti. (Ehkä se on sittenkin se lastenjuhlien paras puoli, heh.) Mutta mikä epäoikeudenmukaisuus maailmassa onkaan: MIKSI lapsi herää 5.05 tollaisen touhuillan jälkeen?! Miksei se vaan voi nukkua väsymystään vaikka ysiin? Tai kasiin edes. Seiskakin kelpaisi. Huoh. Onneksi mies otti aamuvuoron ja mä sain nukkua hetken. Nyt mies puolestaan on nukkumassa ja mä ton touhupyllyn kanssa alakerrassa.

Lisäksi lapselle on alkanut tulla pahoja unia? Välillä lasta pelottaa hämähäkit ja leppäkertut (*tirsk*), toisinaan möröt ja leijonat. Mistä lapsi keksii, että mikä on pelottavaa ja mikä ei? Mörön mä tajuan, kun vahingossa eräänä päivänä Muumeissa oli mörkö ja kas kummaa niitä lautassilmiä sohvalla, kun ne huomasivat ko. pelottavan otuksen. Ei siinä paljon auttanut selittää, että se on oikeasti ihan tosi mukava mörkö, kun karmaiseva tunnusmusiikki soi taustalla. Muumit on itseasiassa aika pelottavia, niitä ei uskalla ollenkaan näyttää lapselle ilman valvontaa. Mutta on se jännä, miten ne kehittää mielikuvituksensa avulla erilaisia pelkoja. Harmi, kun se sitten heijastuu uniinkin. Mutta kaippa se on osa kehitystä sekin.

Onneksi sentään tuleva lapsemme on rauhallista sorttia ja haluaa vain nukkua ja syödä. (Ja nähdä hyviä unia) Tällä kertaa mun tilaus on pakko olla osunut oikeaan osoitteeseen. Viimeksi meinaan meni todella väärin se tilauslomake. Oh well, sen näkee sitten helmikuussa. Mahan koon perusteella tosin elättelen toivoa, että sen näkisi jo tammikuussa. T: Big momma

Pyhää vihaa

Mä olen aika paksussa kunnossa. Maha on siis harvinaisen havaittava ja iso jo tässä vaiheessa. Sen kanssa ei voi juosta, kyykkiä tai hyppiä. Lisäksi sen kantaminen itsessään on raskasta ja paikallaan seisominen kuuluu mun ei-niin-suosikkeihin. Kävellessä maha on ihan ok, mutta paikallaan seistessä jalat meinaa tykätä huonoa. Arvatkaas kuinka riemuissaan mä olen siis jokaisesta paikallisjunamatkasta aamuisin duuniini?! KUKAAN ei nimittäin anna omaa paikkaansa junassa, vaikka sä olisit kuinka punkea. Vanhuksilla lienee sama homma, paikkaa ei heru? Mä meinasin saada raivarin tänään junassa, kun seison kuumassa villakangastakissani ja todellakin näytän olevani raskaana, mutta kaikki katselee seinille ja istuu perseellään (Laiskalla perseellään) siinä penkissä. Mulle opettettiin, että vanhuksille ja raskaana oleville annetaan istumapaikka! Missä noiden lahnojen käytöstavat on? (Annoin muuten pari viikkoa sitten oman paikkani enemmän raskaana olevalle naiselle, kun kukaan muu ei taaskaan noussut.)

Mulkoilin ihmisiä ja mietin, että kiskaisenko aamun kunniaksi huutoraivarit! Siis sellaiset irrationaaliset kovaa ja korkealta sessiot: "Vitun talipäät, nyt se laiska perse ylös sieltä penkistä ja tänne se paikka! Mä olen raskaana ja tää on ihan vitun ärsyttävää seisoa tässä koko junamatkan ajan!" Jos tää meininki jatkuu, niin raivari seuraa, se on jotenkin väistämätöntä. Tän aamun mä keskityin vaan tosi hartaasti toivomaan kaikille m-junan matkustajille kivuliaita, verestäviä ja loppuelämän kestäviä peräpukamavaivoja joululahjaksi. Happy holidays, fuckers.