Käytiin tänään koko perheen voimin pyöräilemässä keskustassa, koska meidän piti keksiä tekemistä asuntonäytön aikaan. Meiltä keskustaaan on n.7-8km, mutta tuolla auringossa rullaillen se menee heittämällä. Mä olen lisäksi maailman ihanin vaimo ja ostin miehelle upouuden pyörän hetki sitten syntsälahjaksi, joten myös mies on innostunut pyöräilystä ihan uudella tapaa. Ehtona pyörälle oli vain se, että summaan, jolla uusi menopeli hankitaan, täytyy sisältyä lastenistuin. Joten nyt koko perhe pääsee sitten huristelemaan nopeasti kesäisessä Helsingissä. Lapsi tykkää myös pyöräilystä ja hihkuu innoissaan, mitä kovempaa mä ajan. (Tosiaan, miehen uuteen hienoon pyörään ei saakaan lastenistuita kiinni, lukkohäpäke on tiellä, hupsis.) Lapsi painaa ehkä 10 kiloa, saattaa olla jopa ylikin ja kummasti se tuo lisähaastetta ylämäkiin. Noh, se on kaikki pois mun hanurista. Ja tänään tehtiin vuoronvaihto ja pääsin kurvailemaan miehen menopelillä. On se aika räyheä. Oma pyöräkin on hyvä, mutta miehen pyörä.. se on tosi mainio.
Mutta samalla mietin, että ei tuolta Espoon perukoilta noin vain sujahdeta keskustaan jäätelölle pyörillä. Kyllä Helsinki vaan on Helsinki. Joten olemme keskittäneet asuntojen katselemisen takaisin pääkaupunkiseudulle. Tosin meidän asunto on edelleen tässä ja ihan tukevasti tassuissa, joten no worries. Jotenkin tää kesäinen letkeys tarttuu ja asenne on muutenkin elämään kohdillaan. Lisää tätä! Jotenkin tää lämpö ja valo vapauttaa mussa sellaisen sunnuntainautiskelijan, joka huomaa täydellisen onnen tilanteita pienissä jutuissa. Mä olen oikeastaan tosi onnellinen.
Nyt vähän ruokaa nassuun ja joku naistenlehti tassuun. Onni on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti