:(

Meidän asunto sijaitsee leikkipuiston vieressä. Joka päivä siellä leikkipuistossa käy hoitaja erään muksun kanssa. (Tiedän, että se on sen hoitaja, ei äiti. Olen jutellut sen kanssa.) Se lapsonen leikkii puistossa monta tuntia ja näin klo 13.30 alkaan se alkaa olla täysin loppukuollut tosta helteestä ja vetää himmeät itkuraivarit. (Jotka saattaa kestää tunninkin.) Tuntuu tosi kurjalta, kun se lapsi on niin väsy, ettei jaksa kuin huutaa ja toi hoitaja ei vie sitä päikkäreille. Se on tottunut tarhassa varmaaan nukkumaan joka päivä n. klo 12.00 eteenpäin ja kun sitä uniaikaa venyttää tänne puoli kahteen, niin raivarihan siitä tulee. Nyt se reppana nukkuu tuolla istuma-asennossa rattaissaan pää mutkalla. Joskus hoitajan ja äidin ero on niin päivänselvä. :(

Aikuinen nainen ehkä(isee)?

Koska sitä on jo nyt +30v. ja jos ei halua lisääntyä kuin kani, niin sitä pitäisi miettiä ehkä jotain ehkäisyä. Napsin pillereitä autuaasti melkein 10 vuotta ja sitten päätin lopettaa ne, jotta saataisiin jossain vaiheessa perheenlisäystä. Ja tsädäm: kuukauden kuluttua olin paksuna. Sopii hyvin mun heti-luonteeseen! Sitten onnellinen 1 1/2 vuotta ilman kuukautisia (TAIVAS!) ja god dammit, menkat tekivät paluun. Ja sitten pitäisi aloittaa myös joku ehkäisy.

Vaihtoehtoja ei kyllä ole ihan huimasti. Kierukkaa ne ei laita, jos lapsia haluaa lisää 3-5 vuoden sisällä. Ja jotenkin ajatus hormonikapistuksesta mun sisäkaluissa ei oikein kiehdo. Pillerit meni samasta syystä pois valikosta. Kokeilin hormonirengasta - ja sama homma, ei natsaa. Se aiheuttaa mielialaan tosi isoja muutoksia + ehkäisee TODELLA tehokkaasti myös siinä mielessä, että seksi ei voisi vähempää kiinnostaa. Joten hus-helvettiin se.

Oli muuten mielenkiintoista sen 10 vuoden pillereiden napsimisen jälkeen jättää ne pois: mähän menin ihan sekaisin! Kun duunipaikan hissiin tuli joku mies, joka tuoksui hyvälle partavedelle, mun silmissä alkoi kiilua. "Täällä tuoksuu uros, murräyh!" Mies sai sitten kasan tekstareita, että töistä on sitten parempi tulla suoraan himaan. :D Mutta kun sitä on aloittanut pillerit 18-vuotiaaana, niin ei sitä eroa silloin huomannut. Nyt ero on päivänselvä. Joten EI hormonaaliehkäisyä kiitos. Mä olen mielummin hyväntuulinen, iloinen ja asfalttimiehiä kuolaava nainen kuin lohmo zombi.

En ole niin kärsivällinen, että jaksaisin odotella ehkäisyvaahtojen ja muiden kanssa, että ne vaikuttaa sen 10 minuuttia ennen yhdyntää. Se ei kuullosta kovin romanttiselta muutenkaan. "Kulta, laita tv kiinni, kohta vaikutusaika on ohi!" Blaah.

Ja äitiyspakkauksessa tulee mukaan naisten kondomi! Se se vasta on jotain. Se näyttää ihan leipäpussilta ja pelkkä ajatus saa kaikki seksinharrastamishalut vähenemään.

No, sitten jää vaihtoehdoksi kondomi. Se miesten siis. Tosi kivaa olla taas samassa tilanteessa kuin alle 18-vuotiaana ehkäisyn kanssa. Hiphei. Sitä tuntee itsensä ikinuoreksi sen kumin kanssa puuhatessa. :( Ja tosi usein se kondomi meinaa myös hoitaa homman tehokkaasti vain sieltä yöpöydän laatikosta. Näemmä pään sisus alkaa muistuttaa kanssa sellaista 16-vuotiaan hurvittelijan maailmankuvaa. Riskaabeliä.

MITEN vaikeaa voi olla kehittää se miesten pilleri?! Mun mielestä olisi korkea aika niidenkin kantaa kortensa kekoon nappien napsimisessa. Paitsi jos moodswingit on samaa luokkaa kuin naisilla, niin kaakkoon lentäisi sekin nappisetti sitten.

Hankalaa.

Tunneshoppaamista

Hiljaisuus on vaivannut tätä blogia nyt hetken, olen meinaan lannistunut tästä helteestä. (Mutta en valita, ehei, pois se minusta!) Mutta en vain ole jaksanut istua kuuma läppäri sylissä ja kuumentua lisää tässä kuumassa asunnossa. Mä olen ihan tarpeeksi kuuma jo nyt, *tsih*. ;-) Mutta nyt helpottaa! Ihanaihana vuokraisäntä toi meille ilmastointipömpelin ja pöytäpropellin, joten nyt viilenee! Ja saatan taas blogata hetken.

Business on jatkunut himassa entisellään, olen käynyt Hietsun kirpparilla fiilistelemässä joka päivä (erikoinen kiertoilmaisu sille, että käyn siellä shoppaamassa..) ja samoin keskustassa pyörimässä. Tää on ehkä parasta tässä keskusta-asumisessa: eternal shopping! Mies ei natise aiheesta, joka sinäänsä on hienoa, mutta olen keksinyt, että se on oikeasti vaan osa sen ovelaa salajuonta. Mies nimittäin haluaa vaihtaa auton.

Autonvaihto. Onko MITÄÄN turhempaa, kuin vaihtaa toimiva, mainio, iso dieselfarkku-opel ja ostaa tilalle enemmän kuluttava, isompi, kalliimpi ja järjettömämpi dieselfarkku-bemari?! MIKSI? Mä en tajua. Auto toimii hyvin, se olisi kohta oma ja sitten jäisi iso setellitukko käteen kuukaudessa kaikkeen muuhun kuin auton maksamiseen. Mutta ei! Mies haluaa auton, siinä ei auta itku eikä hammastenkiristykset. Ja sitten se vetoaa siihen, että saanhan mäkin ostaa omia juttuja ja ei ymmärrä ollenkaan, että euron vaatteet kirppikseltä EI ole sama asia kuin yli 30 000 euron bemari! Järjetöntä. Mutta mä varmaan häviän tän sodan. Kohta tallissa on bemari ja mä olen pöyristynyt siitä älyttömyydestä, että se on siellä!

Mä en vaan tajua tota miesten autofanaattisuutta. Sehän on vain tunteisiin perustuva päätös, jolla ei ole järjen kanssa tasan mitään tekemistä! Miesten tunneshoppaaminen on niin eri juttu kuin naisten, koska naiset korkeintaan blokkaa Manolot alennuksesta ja se on se rahankulutuksen huippu. Miehet ostaa auton. Heräteostosten tekoa potenssiin 10! (Eikun sata!) Me ei tarvita isompaa, räyheämpää ja kallimpaa kaaraa, mutta mun perustelut on kuin vettä hanhen selkään kaataisi. "Mutkun mä haluan sen." Perustele siinä sitten järjellä, kun toinen pistää kädet ristiin ja suun mutruun.

Ja kuinka oikein on sitten seisoa toisen unelman edessä? Jos se sen saisi samalla kuukausisummalla, mitä me maksetaan Opelista, niin miksi se sitten ei saisi ostaa sitä? Voinko mä aina vaan vedota siihen, että se on turhaa? Jos mä vaan en voi ymmärtää tätä, joten olisiko ainoa vaihtoehto vain antaa periksi? Saisin ihan himmeet vaimopropsit ja mies olisi niin onnellinen, että saattaisi haljeta. Annanko periksi? Annanko?

Lisää löylyä, lortot!

En suostu valittamaan kuumuudesta. Talven pitää olla kylmä, kesän kuuma. Ei siis natinaa siitä. Kerron tässä vaan täysin objektiivisesti kuumuuden tuomista lisähaasteista. See? ;-)

Meidän uusi kiva keskusta-asunto on kuin sauna. Se on kätevää, koska meillähän siis varsinaisesti ei ole saunaa, niin voi istua tällä meidän kolmemetrisellä nahkasohvalla ja heitellä löylyjä. Tai siis oikeastaan sitäkään ei tarvitse tehdä, sillä nahkasohvalla istuminen saa aikaan jo sellaisen pintahien (Tai tarkemmin: PeHin), että pois alta. Onneksi ostin pinon koristetyynyjä, niin voi kölliä sitten niiden päällä, kun sohvalla ei voi istua. Siihen kannattikin sitten panostaa, että osti tollaisia silkkisiä tyynynpäällisiä. Joita ei voi vesipestä. Mutta ei se mitään, tää on kaikki ihan mahtavaa, koska kesällä kuuluukin olla lämmin, trallallaa.

Lisäksi joutuu nukkumaan alasti, koska makkarissa on +29 astetta. Tää lämpötila saa siis myös aikaan romanttista vipinää! (Joo, not. Tällaisella säällä ajatus toisen nihkeestä ja hikisestä ihosta ei ole päällimmäisenä mielessä. Hyvä, kun kestää omaa nihkeää ihoaan jotenkuten..) Mutta ei se mitään, koska tätä on taas odotettu KOOOOKOOOOO pitkä talvi, että on lämmin. Yhtään ei tunnu liioittelulta se, että Helsingissä on lämpimämpi kuin Sisiliassa?! Ja eksoottista on sekin, että kun tulee ilmastoidusta ruokakaupasta ulos, tulee se lentokone-efekti. Ai mikä? No se, kun saapuu Lanzarotelle ja astuu ulos ilmastoidusta koneesta ja se lämpö lyö naamalle kuin märkä rätti. Säästää muuten rahaakin, kun ei tarvi mennä ulkomaille! How great is this?!! Juhuu! Bring it on, lisää löylyä lortot!

Ja kodinkonekauppiaat rikastuu! Paitsi että ne opn niin daijuja, ettei tajua pantata talven yli kontillista tuulettimia, vaan tilaa niitä niin vähän, että ne loppuu kaupoista kesken. Jos mä olisin kodinkonekauppias, mä olisin tehnyt hieman erilailla ja olisin miljonääri. Mutta noh, en mäkään jokaista alaa voi hallita. On tässä äidinhommassakin omat haasteensa.

Tosin helteen paras (oikeasti) puoli on se, että meidän natiaisen patterit loppuu todella tehokkaasti ja täsmällisesti! Touhutouhutouhutouhu..Naps. Pois päältä. Nerokasta. Tänään lapsi veti 3h päikkärit ja on muutenkin nukkunut kaikki yöt putkeen! Ja ihanaa: se onnistuu joskus jopa rauhoittumaan mun syliin katsomaan Teletappeja. On liian kuuma touhuttaa. Tai sitten se on keksinyt, että nahkasohvalla on inhottavampi maata kuin äidin sylissä. Siinä meinaa tulla hieman kuuma tosin, mutta emme valita. Harvinainen herkku nimittäin toi rauhallisuus.

Ja parasta on se, kun toimii äitinä niin, kuin olisi halunnut aikoinaan oman äitinsä toimivan: Mä raahasin meidän parvekkeelle lapsen uimapaljun, kontillisen leluja ja viritin valoverhon blokkaamaan enimmät auringonsäteet. Siellä me sitten polskittiin molemmat. Toinen nakupellenä ja toinen vaatteet päällä. Molemmat oli tosin yhtä märkiä. Mutta se riemu, se oli aika hienoa katsella - ja riemuita itsekin. Kummasti muuten viilentää, kun on märät vaatteet. Kokeilkaapa. :D

Lisää helteen etuja: tulee juotua paljon, syötyä vähemmän ja kulutettua enemmän, koska jokainen ponnistus saa aikaan litran hikeä. Joten tää +34 astetta on ihan pala kakkua, missä se +43 on?!? ;-)

Hautausmaan juoksuetiketti?

Meidän lähin vihreän ketjun sali on nykyään Salmisaaressa. Se on ihan superviihtyisä paikka nostella puntteja. Näkymä on suoraan Hietsuun ja merelle. Sali on korkea, ilmava, tilava ja tyhjä. Siis kaikkea sitä, mitä salilta voi toivoa. Lisäksi mä viihdyin crosserissa pitkään tarkkaillen salilla tapahtuvaa suhinaa. Eräs suht lyhyt pumppiäijä äkkäsi sieltä venyttelymatolta jonkun puolitutun blondin ja oli erittäin mielenkiintoista tutkailla, kuinka se keksi sille tikusta asiaa. Näki heti, että nyt ammutaan kyllä korkeasti yli oman kategorian, mutta aina saa yrittää, right? Samalla mietin, että olisi todella vaivaannuttavaa joutua salilla juttelemaan jonkun semitutun jäbän kanssa, varsinkin jos läpän taso olisi ollut samaa luokkaa. Sellaisesta tosin ei ole vaaraa, mun semitutut tietää mun olevan naimisissa. Ja tuntemattomat ei Suomessa harrasta hyvänpäivänkeskustelua (tai flirttailua.) Salilla sitä paitsi mielellään nostaa punttia, eikä lätise turhia. (Ja okei, kyllä mä saatan muutaman hyvän berberin tsuumata.) ;-)

Juoksulenkit eivät vielä ole tulleet tutuksi, koska tää helle ei inspiroi mua juoksemaan ollenkaan. Meinaan läkähtyä ihan ilman sen kummempia efortteja, joten sali saa toimia nyt juoksun korvikkeena. Lisäksi mun pitää tsekata juoksuetiketti hautausmaan suhteen: Voiko siellä juosta vai onko se jotenkin ..epäeettistä? Mun äiti sanoi, että kuopatut tuskin pistävät pahakseen, mutta elävistä mä olenkin enemmän huolissani.. Noh, ilmeisesti Hietsun voi kiertää jotenkin nerokkaasti ilman hautojen yli loikkimistaa? Täytyy ottaa selvää.

Mies sai muuten äsken yllätyssoiton Koffarista. Sen kaveri istuskeli siellä iltaa ja mies liittyi seuraan. Hauskaa, ex tempore illanistujaiset onnistuu huomattavasti helpommin täällä keskustassa. Mä puolestani olen kotona, juon lasin viiniä ja katson Tyttö ja helmikorvakoru -elokuvaa fudiksen sijaan. Kaikki voittaa. ;-)

Karman kakkosvierailu

Mustasukkaisuus on anuksesta. Se on maailman turhin, kuluttavin, hirvein ja typerin ominaisuus ihmisessä. Sillä ei tee mitään, se tuhoaa parisuhteen ja usein vie siinä sivussa ystävyyssuhteitakin lakoon. I should know, mä olen ollut ihan hel-ve-tin mustasukkainen. Olisin ehkä edelleenkin, jos mies ei olisi pistänyt kovaa kovaa vastaan ja käskenyt lopettaa pelleilyn. Myös meidän suhde olisi loppunut ja sitä miettiessä tulin lopputulokseen, että tälle asialle on nyt sitten tehtävä jotain. Pikkuhiljaa, ajan kanssa tilanne helpottui ja mä en ole enää mustasukkainen. Mä friikkasin aikoinaan miehen ex:istä, mutta nykyään se voi tavata niitäkin halutessaan, ei tuota ongelmaa. Myös oma olo on helpottunut, kun ei tarvi vetää sisäisiä raivareita ties mistä vitun olemattomasta.

Törmäsin tähän asiaan eilen sitten toista kautta: Olen ollut hyvissä väleissä mun exien kanssa ja koska eilen pyörähdin tyttäreni kanssa yhden exän duunipaikan hoodeilla, laitoin sille viestin, että tulepas moikkaamaan meitä! Takaisin tuli viesti:"En halua olla kanssasi tekemisissä, se loukkaa tätä meidän juttua." ("Meidän juttu" on siis sen ja sen mustasukkaisen muijan välinen juttu.) No niin. Siinähän se tilanne sitten varmasti helpottaa, kun antaa mustasukkaisuuden hallita ja rajaa ulkopuolelle kaikki ne ihmiset, jotka mustasukkaisuutta aiheuttavat. Kyllä mä ymmärrän, että meidän ei tarvitse veljeillä, jos se kerran aiheuttaa kotona pahaa mieltä, mutta en usko sen olevan ratkaisu siihen, että mustasukkaisuus loppuu.

Ja en voi kieltää, etteikö se myös jollain tasolla loukkaisi. Mä olen kuitenkin tuntenut sen ekasta luokasta lähtien ja sitten se blokkaa mut ystäväpiiristään yhtäkkiä ulos. Toki se on myös helpompi ratkaisu sille siksi, että olen sanonut sille aika suoraan, miten urpoa tollainen mustasukkaisuus on. Joten on myös omalle utopialle erinomaisen helppoa karsia pois sellainen ihminen, joka sanoo asioista liian suoraan.

Noh, ehkä tämä auttaa asiaa ja heidän perhekunnassaan mustasukkaisuus helpottaa tätä kautta? Sama kai se, kunhan olotila helpottuu? Mustasukkaisuuden tuhovoima on niin hurja, että jos tämä on viiimeinen tapa saada homma aisoihin, niin so be it. Ihan sama, jos se on mun mielestä väärä, jos se on heille oikea? Mä olisin hajonnut aikoinani itse siihen kalvavaan vihaan, jota mustasukkaisuus toi, joten kaikki keinot käyttöön? Muutama ystävyysuhde sinne tai tänne, right? Right?

Ps. En voi muuten myöskään olla ajattelematta karmaa tässä asiassa. Tottakai tässä kävi näin, olenhan mä itse tehnyt ihan samaan toisin päin. It's karma, beib.

Asian ytimessä!

Me ollaan muutettu! Itseasiassa se tapahtui viime torstaina ja nyt alkaa hima vihdoin olla hima! Tavarat on about paikoillaan ja lääniä on silti kiitettävästi. Jotenkin +20 neliötä tuntuu kummasti! Lisäksi meillä on taas yksi ylimääräinen huone, joten vieraatkin voi bunkata meillä ilman huolta olohuonemajoituksesta.

Asunto on ihanan valoisa ja hemmetin lämmin. Onneksi asuntoon saa läpivedon, koska muuten tänne saattaisi heinäkuun helteissä tukehtua. Mutta mä en valita. Olen aina ollut vähän vilukissa ja nyt en tarvitse edes mun ympärivuorokautisia villasukkia. Möykkää Koffarista kuuluu kyllä, mutta kun pistää parvekkeen oven kiinni, meteli loppuu. Kiitos niille 80-luvun insinööreille, jotka on tehneet tähän taloon kolminkertaiset ikkunat. (Tosin niiden peseminen oli aika puuduttavaa puuhaa..) Takapihan puolelle (missä makuuhuoneet on) ei kuulu mitään metakkaa. Mä olen aivan rakastunut tähän keskusta-asumiseen. On kuin mulla olisi uusi salarakas: Ydinkeskusta!

Hain meille muuttopäivänä lähithaikkulasta ruokaa ja juotiin pullo shampanjaa parvekkeella. Tuntui kuin olisi muuttanut jonnein Keski-Eurooppaan. Aurinko paistoi, partsilla oli kuuma ja ympäriltä kuului puistossa istuvien ihmisten puheensorina. Mahtavaa. Lisäksi Hietsun kirppiksellä tulee käytyä lähes päivittäin. Mä olen muksun kanssa himassa ja jotenkin se on kuin erittäin hyvin onnistunut huijaus: On kesä, mulla on vapaata, voin kierrellä missä vaan ja saan siitä rahaa. (Okei, ei kodinhoidontuella juhlita, mutta voi sillä kirppikseltä ostaa tuikkulyhdyn poikineen.) Miehen loma valitettavasti loppuu tänään, mutta sillä on sitten syyskuu isäkuukauden puitteissa lomaa. Mun pitäisi taas saada sille kuukaudelle duunia... Haluaako joku palkata mut kuukaudeksi tekeen jotain? :)

Mutta en vaan voi lakata fiilistelemästä tätä keskusta-asumista. Tässä on sitä jotain. Ihan kuin olisi kotiin palannut.

Näkymä parvekkeelta