lauantai 30. huhtikuuta 2011
Uusimpia kuvia työmaalta
Laitan nipun kuvia työmaalta. Saatiin tänään meidän makkari maalattua ja tapetoitua. Hyvin siis etenee. Seuraavana saadaan naputella lattiaa paikalleen! Yläkerta onkin sitten listoja vaille valmis.
Lähinaapuri
Meidän uusin naapuri esittäytyi tänään. Me jakaannuimme heti perheenä kahtia sen suhteen, onko naapuri "Ihana, suloinen ja mahtava" vai "hanlala tuholainen". Toistaiseksi mulla riitti huumorintaju siihen, että se kävi hakemassa pihalla olevia sinisiä kukkia evääkseen ja pesänsä sisustukseen. Saatoin jopa ehkä viedä pihalle pienen omenanpalan sille. Lapsi nukkui päikkyjä uuden naapurin esiintymisen aikaan, joten heitä ei voitu vielä esitellä. Jäämme seuraamaan uuden Reiskaksi nimetyn naapurimme edesottamuksia innolla. :)
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Vapaalla
Mulla oli vähän kertyneitä ylitöitä, joten olen viettänyt tän päivän vapaana kirmaten. Tai no, tehden vain kivoja asioita. Kävin vanhassa duunipaikassa lounaalla, kiertelin kauppoja, istuskelin auringossa ja illemmalla käytiin vielä tytön kanssa piipahtamassa Kappelissa onnittelemassa ystävää 31v. päivän takia. Mehu ja muffinssi kävivät kaupaksi pikku-kahvittelijallekin.
Yritettiin itseasiassa mennä Kappeliin pyörällä, mutta talven aikana pyörän venttiili eturenkaasta oli mennyt kaput. Yritin pumpata sitä ja soitin jopa miehelle Tanskaan, että mikä *ittu tässä mättää, kun ilmaa ei mene nimeksikään sisälle! Lopulta kuskasin pyörän ja lapsen lähimmälle huoltoasemalla, jossa mulle ilmoitettiin, etteivät he valitettavasti ehdi auttaa mua pyörän kanssa! Saakeli, enhän mä nyt halunnut, että ne sitä pumppaa, vaan näyttävät missä se pumppuvärkki on ja onko siihen jotain pienempää suutinta, kun se etupyörän venttiili on joku minipäinen! Onneksi löysin random-miehen, joka osasi auttaa ja totesi myös, että se mun venttiili on mennyt paskaksi. Kaikkeen tähän säätämiseen meni noin tunti ja olisihan sen paremminkin voinut käyttää. Tosin lapsi tuntui olevan seikkailusta vain mielissään ja hihkui iloisesti "Äiti mahtuu!", kun istuin hetkeksi satulaan. Se on niin tottunut, että äiti "ei mahdu" vauvojen kiikkuun istumaan. Mua nauratti lopulta hulluna, kun ajoin hetken ja takaa kuuluu: "Äiti mahtuu! Äiti mahtuu! Kovaa kyytiä! Apua! Hiiiiiiiii!" Se on niin suloinen, vauhtia rakastava pikkuriiviö!
Mä olen äärinopea ja äärikiihtyvä, mutta muksu on kyllä tuonut mulle hieman lisäpinnaa. Mun ei auta saada raivaria, kun muksu saa vain slaagin siitä. On paljon rakentavampaa keksiä jotain muita ratkaisuja kuin kiskoa hiukset päästään. (Kaskas, voisi kuvitella, että tällainenkin asia olisi itsestäänselvyys..Ei kaikille, ei kaikille.) Mainiota siis, että sitä jollain tapaa kasvaa itsekin ihmisenä. :)
Helsinki on muuten mainion aurinkoinen ja lämmin! Ja ajatelkaa: huominen vapaa, ylihuominen vapaa! Trallallaa!
Yritettiin itseasiassa mennä Kappeliin pyörällä, mutta talven aikana pyörän venttiili eturenkaasta oli mennyt kaput. Yritin pumpata sitä ja soitin jopa miehelle Tanskaan, että mikä *ittu tässä mättää, kun ilmaa ei mene nimeksikään sisälle! Lopulta kuskasin pyörän ja lapsen lähimmälle huoltoasemalla, jossa mulle ilmoitettiin, etteivät he valitettavasti ehdi auttaa mua pyörän kanssa! Saakeli, enhän mä nyt halunnut, että ne sitä pumppaa, vaan näyttävät missä se pumppuvärkki on ja onko siihen jotain pienempää suutinta, kun se etupyörän venttiili on joku minipäinen! Onneksi löysin random-miehen, joka osasi auttaa ja totesi myös, että se mun venttiili on mennyt paskaksi. Kaikkeen tähän säätämiseen meni noin tunti ja olisihan sen paremminkin voinut käyttää. Tosin lapsi tuntui olevan seikkailusta vain mielissään ja hihkui iloisesti "Äiti mahtuu!", kun istuin hetkeksi satulaan. Se on niin tottunut, että äiti "ei mahdu" vauvojen kiikkuun istumaan. Mua nauratti lopulta hulluna, kun ajoin hetken ja takaa kuuluu: "Äiti mahtuu! Äiti mahtuu! Kovaa kyytiä! Apua! Hiiiiiiiii!" Se on niin suloinen, vauhtia rakastava pikkuriiviö!
Mä olen äärinopea ja äärikiihtyvä, mutta muksu on kyllä tuonut mulle hieman lisäpinnaa. Mun ei auta saada raivaria, kun muksu saa vain slaagin siitä. On paljon rakentavampaa keksiä jotain muita ratkaisuja kuin kiskoa hiukset päästään. (Kaskas, voisi kuvitella, että tällainenkin asia olisi itsestäänselvyys..Ei kaikille, ei kaikille.) Mainiota siis, että sitä jollain tapaa kasvaa itsekin ihmisenä. :)
Helsinki on muuten mainion aurinkoinen ja lämmin! Ja ajatelkaa: huominen vapaa, ylihuominen vapaa! Trallallaa!
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Punainen ihanuus
Vietän sunnuntaita muksun kanssa kotona, kun kännyyn tuli viesti. Mies on rempannut vierashuoneen valmiiksi. On se, on se hiano!
Inspiraatio!
Hetken omaa aikaa, kahvia ja pari keksiä ja sitten se iskee: Inspiraatio! Meidän asunnon portaikko on tuottanut mulle päänvaivaa. Mietin sen tapetoimista, sen maalaamista, sen valkoiseksi jättämistä ja tiesmitä. KUNNES yhtäkkiä tajusin! Sehän kaipaa mun maalaamaa kuvaa! Siitä voi tehdä koko asunnon keskipisteen maalaamalla sinne jonkun hahmon. Nerokasta! Olen googlannut jo kaikki kissanaisen & batmanin kuvat, joten eiköhän sinne jotain vinkeää tule. Nyt täytyy vain puhua mies ympäri. Tässä makupala, millaisia teoksia mä olen ennen seiniin maalaillut:
Tuulen viemää olisi kans aika kova. Ihana, ihana inspiraation hetki!
Tuulen viemää olisi kans aika kova. Ihana, ihana inspiraation hetki!
perjantai 22. huhtikuuta 2011
"Mä en oo ihan varma.."
Tässä kuva lapsosen huoneesta. Tapetit ja maali ilmestyivät seiniin tänään. Muuten hyvä, mutta mua arveluttaa toi vaaleanpunainen.. Arvatkaa kuinka hyvä keskustelun avaus on rankan maalauspäivän jälkeen: "Mä en ole ihan varma tosta punaisesta.. Haluan sittenkin ehkä että se olisi vihreä?" Jepajee. Mutta jos siihen väriin muutos tulee, niin kuulemma tulee sitten rouvan telasta. So be it.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Kahvikuppivertaus
Ihmiset on jaettavissa hyvin helposti kahteen kategoriaan: Niihin, jotka tyhjentävät ja täyttävät duunissa olevaa astianpesukonetta ja niihin, jotka eivät. Avataanpas vähän tätä, se nimittäin ei päde vain tähän yhteen elämän osa-alueeseen. On tekijöitä ja on valittajia ("Tämäkin pitäisi tehdä"). Ja mitä suurempi pomo, sitä pienempi sen kynnyksen pitäisi kuppien rundaamiseen olla. Jalustalla oleminen ei ole mitään, jos kunnioitusta ei ole ansaittu. Koska ne ihmiset, jotka juovat kahvinsa puhtaasta mukista, joko nostavat sinut sille paikalle tai sitten eivät. Simple.
Mulla on tiskikonevertaus, jonka perusteella mä rankkaan ihmiset joko "in" tai "out". Meillä nimittäin on officessa kone ja eräänä kauniina päivänä huomasin, että kaikki kahvikupit ovat loppu. Tiesin, että kohta töihin tulee työryhmä, joka lähtee tekemään pitkää päivää kentälle ja haluaa aamukahvinsa. Joten ei ole mikään vaiva tyhjentää kupit kaappiin, syöttää likaiset sisään ja mennä tekemään sitten omia hommia. Kuitenkin puolessa välissä koneentyhjennystä, mun suora pomo tulee sanomaan mulle, että se mitä teen on siivoojan hommaa. Sanoin, että tiedän sen kyllä, mutta kohta meillä on keittiöllinen ihmisiä seisomassa kahvinkeittimen luona ilman kuppia. Ja koska se ei ole minulle vaiva, teen elämän heille astetta helpommaksi. Ja niin myös tein.
Sitten on toinen tilanne: Purin konetta ja paikalle kävelee tuotannon ison pomo. Jutellen aamukuulumisia hän tyhjentää kanssani koneen ja jatkamme molemmat hommiimme. No big deal. Mitä veikkaatte, että kumman kanssa teen mielummin töitä? Entäs, mitä veikkaatte, kumpaa työryhmä arvostaa enemmän? Mietipä tätä ensi kerralla, kun et laita kuppiasi koneeseen vaan jätät sen tiskipöydälle. Se pieni ele kertoo sinusta enemmän kuin CV:si koskaan.
Mulla on tiskikonevertaus, jonka perusteella mä rankkaan ihmiset joko "in" tai "out". Meillä nimittäin on officessa kone ja eräänä kauniina päivänä huomasin, että kaikki kahvikupit ovat loppu. Tiesin, että kohta töihin tulee työryhmä, joka lähtee tekemään pitkää päivää kentälle ja haluaa aamukahvinsa. Joten ei ole mikään vaiva tyhjentää kupit kaappiin, syöttää likaiset sisään ja mennä tekemään sitten omia hommia. Kuitenkin puolessa välissä koneentyhjennystä, mun suora pomo tulee sanomaan mulle, että se mitä teen on siivoojan hommaa. Sanoin, että tiedän sen kyllä, mutta kohta meillä on keittiöllinen ihmisiä seisomassa kahvinkeittimen luona ilman kuppia. Ja koska se ei ole minulle vaiva, teen elämän heille astetta helpommaksi. Ja niin myös tein.
Sitten on toinen tilanne: Purin konetta ja paikalle kävelee tuotannon ison pomo. Jutellen aamukuulumisia hän tyhjentää kanssani koneen ja jatkamme molemmat hommiimme. No big deal. Mitä veikkaatte, että kumman kanssa teen mielummin töitä? Entäs, mitä veikkaatte, kumpaa työryhmä arvostaa enemmän? Mietipä tätä ensi kerralla, kun et laita kuppiasi koneeseen vaan jätät sen tiskipöydälle. Se pieni ele kertoo sinusta enemmän kuin CV:si koskaan.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
I love you too
Kevät paistaa mun aivokurkiaiseen. Mun tekee mieli olla koko ajan ulkona, vapaalla, syömässä jäätelöä, istumassa avoimen meren äärellä, tonkimassa uuden asunnon pihaa, tuijottelemassa vähäpukeisia kevätmiehiä, nauttimassa lämmöstä ja sulattelemassa talven viimeisiä rippeitä mun jokaisesta solusta. Remppakin etenee kuten vettä vaan ja mä olen vaan niin tyytyväinen. Tänään kotiin kävellessäni mun perään myös vislattiin. Kevät, I love you too.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
lauantai 16. huhtikuuta 2011
4/5
Neljä viidestä on hankittu. Yllättävän harmonisia sävyjä on tullut, vaikka mä olen luonteeltani kirkuvan punainen. Mutta ei hätää, juurikin se puuttuva tapetti on kaikkein eniten mua. Nyt kun vaan päästäisiin tapetointivaiheeseen! (Se on kyllä ihan lähellä, luultavasti ensi viikolla tapahtuu. Kivaa!)
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Yllätyksiä pihalla!
Uuden asuntomme piha on alkanut pikkuhiljaa paljastua lumen alta. Ilokseni olen löytänyt sieltä 3 mustaviinimarjapensasta, mansikkapenkin, ruusuja, tulppaaneja ja krookuksia! On ihan sellainen olo kuin jouluna, kun paketit pikkuhiljaa aukeavat! Ostin pensassakset ja karsin vanhoja marjapensaita ihan huolella, toivoen kestivät hyökkäyksen. Lisäksi edellinen omistaja taisi puhua, että osa maasta törröttävistä rangoista olisi hortensioita... Ihan superhauskaa odottaa, että mitä kaikkea sieltä maasta tulee! Pienikin piha on kyllä tie jonkun sortin zeniin. (Puhumattakaan siitä, miten zen mä olen silloin, kun ekan kerran pääsee grillaamaan!)
Remontti on edistynyt hyvin, yläkerrasta on kaikki tapetit revitty ja seinät on pohjamaalattu. Pieniä tasoitushommia pitää vielä tehdä, mutta sitten saa alkaa vetää sopivaa väriä seiniin ja sitten tapetit kohdilleen. Sitten enää alakerta ja se on siinä! Jotenkin tää on kyllä mennyt äärimmäisen nopeasti eteenpäin! Mies on kyllä tehokkuusmaksimus remontissa. Lisäksi on hauskaa, kun omat vanhemmat on siellä mukana auttamassa. Mun faija on ihan liekeissä remontoinnista ja äiti taas rakastaa ropsutella puutarhassa. Tuntuu jotenkin kotoisalle. Ehkä mussa sittenkin on osa myös sellaista rauhallista maalaista, joka haluaa vain kökkiä omalla tontillaan viljelemässä luomuviljaa. (Luomuviiniä?) Mutta saapa nähdä sitten, kun asutaan siellä, että tuleeko keskustaikävä. Tuskin. On tää kuitenkin niin lähellä, että jos lähtee ahdistamaan, suhaan vain ytimeen.
Mies on muuten päätynyt lopputulokseen, että kun me asutaan näin maaalla, niin mä ehkä tarvitsen oman auton. TOISIN SANOEN mies haluaa antaa meidän vanhan diesel Opelin mulle ja ostaa itselleen Bemun! En mä nyt NIIN suurta happimyrkytystä saanut, ettenkö osaisi lukea rivien välistä. Mutta toisaalta: Jos se taloudellisesti on mahdollista, niin mikäs mä olen sen unelmien edessä seisomaan poikkiteloin? Ja saanhan mä sitten oman auton. Se olisikin eka sitä laatua. Mutta katsotaan nyt, tässä nyt on himppasen muitakin rahareikiä ennen autonostoa.
Laitan uusia kuvia ensi kerralla asunnolta. Nyt unohdin ottaa fotoja, kun menin niin sekaisin noista rehuista. Kevät on parhautta!
Remontti on edistynyt hyvin, yläkerrasta on kaikki tapetit revitty ja seinät on pohjamaalattu. Pieniä tasoitushommia pitää vielä tehdä, mutta sitten saa alkaa vetää sopivaa väriä seiniin ja sitten tapetit kohdilleen. Sitten enää alakerta ja se on siinä! Jotenkin tää on kyllä mennyt äärimmäisen nopeasti eteenpäin! Mies on kyllä tehokkuusmaksimus remontissa. Lisäksi on hauskaa, kun omat vanhemmat on siellä mukana auttamassa. Mun faija on ihan liekeissä remontoinnista ja äiti taas rakastaa ropsutella puutarhassa. Tuntuu jotenkin kotoisalle. Ehkä mussa sittenkin on osa myös sellaista rauhallista maalaista, joka haluaa vain kökkiä omalla tontillaan viljelemässä luomuviljaa. (Luomuviiniä?) Mutta saapa nähdä sitten, kun asutaan siellä, että tuleeko keskustaikävä. Tuskin. On tää kuitenkin niin lähellä, että jos lähtee ahdistamaan, suhaan vain ytimeen.
Mies on muuten päätynyt lopputulokseen, että kun me asutaan näin maaalla, niin mä ehkä tarvitsen oman auton. TOISIN SANOEN mies haluaa antaa meidän vanhan diesel Opelin mulle ja ostaa itselleen Bemun! En mä nyt NIIN suurta happimyrkytystä saanut, ettenkö osaisi lukea rivien välistä. Mutta toisaalta: Jos se taloudellisesti on mahdollista, niin mikäs mä olen sen unelmien edessä seisomaan poikkiteloin? Ja saanhan mä sitten oman auton. Se olisikin eka sitä laatua. Mutta katsotaan nyt, tässä nyt on himppasen muitakin rahareikiä ennen autonostoa.
Laitan uusia kuvia ensi kerralla asunnolta. Nyt unohdin ottaa fotoja, kun menin niin sekaisin noista rehuista. Kevät on parhautta!
torstai 7. huhtikuuta 2011
Miten remppa etenee?
Hyvin, kai? Meidän työnjako on edelleen nimittäin niin, että mä hoidan muksua, mies remppaa. Se suhaa kahtena, kolmena arki-iltana työmaalle viheltelemään ja remppaamaan, mä leikin pikkulikan kanssa ja pistän sen unille. Ja ihan salettiin tää jako on parempi näin, kun mua kyrsii ihan huolella toi rempan alkuvaihe. Mies taas onnessaan rassaa paikkoja - ja viheltelee. :)
Tapetitkin tuli pikapikana Lauritzonilta ja ne pitäisi käydä noutamassa. Yritän huomenna ehtiä ennen kuin sulkevat. Mainio liike, mutta menee aika aikaisin kiinni! Sitten pitäisi käydä hakemassa vielä muutama tapettisetti ja sitten se on siinä. Ja maalit. Mutta ne nyt on nopeasti päätetty.
Koska en ole käynyt työmaalla sitten viime viikonlopun, ei mulla ole sieltä kuviakaan, höh! Mutta viikonloppuna asiaan tulee taas korjaus. Ollaan siellä isovanhempien voimin kiskomassa tapetteja kaakkoon. Aijai, siitä tulee kyllä NIIN hieno.
Tapetitkin tuli pikapikana Lauritzonilta ja ne pitäisi käydä noutamassa. Yritän huomenna ehtiä ennen kuin sulkevat. Mainio liike, mutta menee aika aikaisin kiinni! Sitten pitäisi käydä hakemassa vielä muutama tapettisetti ja sitten se on siinä. Ja maalit. Mutta ne nyt on nopeasti päätetty.
Koska en ole käynyt työmaalla sitten viime viikonlopun, ei mulla ole sieltä kuviakaan, höh! Mutta viikonloppuna asiaan tulee taas korjaus. Ollaan siellä isovanhempien voimin kiskomassa tapetteja kaakkoon. Aijai, siitä tulee kyllä NIIN hieno.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Remonttileski
Uusi asia remontoimiseen liittyen: koska mies tekee remppaa, mä olen lapsen kanssa kaksin arki-illat. Ennen remppaa tehtiin yhdessä ja homma valmistui kuitenkin kahden ihmisen voimin, nyt joutuu olemaan remppaleskenä. Toivoen homma valmistuu ennen kuin lapsi alkaa vierastaa iskäänsä...
Mutta lapsen saamisen jälkeen tietyt asiat ovat vaikeutuneet potenssiin 10. Remontoiminen on yksi niistä. Kukaan täysjärkinen ei raahaa supervilliä alle kaksivuotiasta remontin keskelle. Siitä ei hyödy kukaan.
Eipä sikäli, mukula tuo myös paljon ihania asioita ja saa kokea lapsen kanssa uudestaan elämän riemuja. Me pysähdyttiin tänään tarhamatkalla ihastelemaan varpusia ja takaisin tullessa ihasteltiin ekaa kertaa tänä keväänä puussa lauleskelevaa mustarastasta. (Ehkä muuten mun lempparilintu!) Mä en voi kuin nostaa hattua tipulle, joka istuu oksalla lurittelemassa keväälle, kun päähän sataa jäistä vettä. Respect.
Kävin muuten tänään tilaamassa Lauritzonista itselleni pinkan tapettia. Päädyin lopulta vain yhteen heidän tapettiinsa, koska tuli budjetti vastaan. Voitteko kuvitella, että mun lempitapetti maksoi 133e/rulla! Ja se oli lastenhuoneeseen. Ei voi taipua. Kaiken lisäksi se ei ollut vesipestävää ja ajatus siitä, että mun maailman kalleimpaan tapettiin ilmestyy pieniä tikku-ukkoja, oli vaan too much. Ja hei, jos mun tapettien ja rahtien yhteissumma on 1049€, niin onkohan siinä vähän realiteetinvaraa jossain? (JA kyllä, tapettia tulee neljään huoneeseen, mutta kaikissa vain yhdelle seinälle.) Mulla on kyllä saamarin kallis maku! Mutta siis, kompromissi tuli ja nyt on tulossa vain yhtä (kallista) tapettia. Muut keksin sitten jostain muualta tai sudin maalia pintaan.
Tässä lastenhuoneeseen tuleva tapetti, jonka tilasin tänään Seinäruususta:
Söpö, eikö?
Makkariin tuli ruskea tapetti, jossa on kultaisia (ja tummanharmaita) kaisloja. Siitä mulla ei ole valitettavasti kuvaa. Tulee sitten, kun saadaan se seinään.
Mutta lapsen saamisen jälkeen tietyt asiat ovat vaikeutuneet potenssiin 10. Remontoiminen on yksi niistä. Kukaan täysjärkinen ei raahaa supervilliä alle kaksivuotiasta remontin keskelle. Siitä ei hyödy kukaan.
Eipä sikäli, mukula tuo myös paljon ihania asioita ja saa kokea lapsen kanssa uudestaan elämän riemuja. Me pysähdyttiin tänään tarhamatkalla ihastelemaan varpusia ja takaisin tullessa ihasteltiin ekaa kertaa tänä keväänä puussa lauleskelevaa mustarastasta. (Ehkä muuten mun lempparilintu!) Mä en voi kuin nostaa hattua tipulle, joka istuu oksalla lurittelemassa keväälle, kun päähän sataa jäistä vettä. Respect.
Kävin muuten tänään tilaamassa Lauritzonista itselleni pinkan tapettia. Päädyin lopulta vain yhteen heidän tapettiinsa, koska tuli budjetti vastaan. Voitteko kuvitella, että mun lempitapetti maksoi 133e/rulla! Ja se oli lastenhuoneeseen. Ei voi taipua. Kaiken lisäksi se ei ollut vesipestävää ja ajatus siitä, että mun maailman kalleimpaan tapettiin ilmestyy pieniä tikku-ukkoja, oli vaan too much. Ja hei, jos mun tapettien ja rahtien yhteissumma on 1049€, niin onkohan siinä vähän realiteetinvaraa jossain? (JA kyllä, tapettia tulee neljään huoneeseen, mutta kaikissa vain yhdelle seinälle.) Mulla on kyllä saamarin kallis maku! Mutta siis, kompromissi tuli ja nyt on tulossa vain yhtä (kallista) tapettia. Muut keksin sitten jostain muualta tai sudin maalia pintaan.
Tässä lastenhuoneeseen tuleva tapetti, jonka tilasin tänään Seinäruususta:
Söpö, eikö?Makkariin tuli ruskea tapetti, jossa on kultaisia (ja tummanharmaita) kaisloja. Siitä mulla ei ole valitettavasti kuvaa. Tulee sitten, kun saadaan se seinään.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Mitä ajattelin tänään
No esimerkiksi sitä, että mähän tavallaan vihaan remontoimista. Että se tapettien nylkyttäminen sieltä seinästä ei ole terapeuttista tai ihanaa, vaan vain ja ainoastaan ärsyttävää. Samalla mä mietin sitä, että kun toi asunto nyt saadaan valmiiksi, niin mä en enää ikinä osta käytettyä asuntoa. Mä ostan uuden. Piste. Että sellaisia ajattelin tänään. Ohessa kuvia ajatustyön lomasta:
Hyi että. Boordit pitäisi kieltää lailla.
MIKSI joku haluaa tapetoida vaaleanpunaisella?
Kolmen tunnin repimisen lopputulos.
Muita ajatuksia, joita mun päässä käväisi ja jotka voidaan kirjoittaa "Remppanaisen opit"-teokseen ovat:
Tapettia ei koskaan ole vain yhtä kerrosta. Jos se näyttää, että kerroksia on yksi, käytännössä kerroksia on kolme. Jos kerroksia näyttää olevan kolme, niitä on oikeasti 12. Sitten joku talipää on maalannut jonkun tapetin päälle ja saat tapettia irti kynnen kokoisina palasina.
Helppoa remonttia ei ole. Jos mies sanoo, että remppa on piece of cake, se on vain hieman hankalampi operaatio. Jos mies tuskastelee toivottomana, myy asunto suorilta käsin, koska silloin se on mission impossible.
Jos antaa remontoimista rakastavalle miehelle vuoden -85 asunnon kunnostettavaksi, se rakastaa sitä ja sua hitusen enemmän. Omituinen yhtälö, mutta niin se vain menee. Saattaa tosin olla, että itsellä meinaa kuuppa kärvähtää, mutta kannattaa silloin keskittyä iloisesti viheltelevän aviomiehen fiiliksiin.
Note to myself: Ensi kerralla asunnon status: U-U-S-I.
Hyi että. Boordit pitäisi kieltää lailla.
MIKSI joku haluaa tapetoida vaaleanpunaisella?
Kolmen tunnin repimisen lopputulos.
Muita ajatuksia, joita mun päässä käväisi ja jotka voidaan kirjoittaa "Remppanaisen opit"-teokseen ovat:
Tapettia ei koskaan ole vain yhtä kerrosta. Jos se näyttää, että kerroksia on yksi, käytännössä kerroksia on kolme. Jos kerroksia näyttää olevan kolme, niitä on oikeasti 12. Sitten joku talipää on maalannut jonkun tapetin päälle ja saat tapettia irti kynnen kokoisina palasina.
Helppoa remonttia ei ole. Jos mies sanoo, että remppa on piece of cake, se on vain hieman hankalampi operaatio. Jos mies tuskastelee toivottomana, myy asunto suorilta käsin, koska silloin se on mission impossible.
Jos antaa remontoimista rakastavalle miehelle vuoden -85 asunnon kunnostettavaksi, se rakastaa sitä ja sua hitusen enemmän. Omituinen yhtälö, mutta niin se vain menee. Saattaa tosin olla, että itsellä meinaa kuuppa kärvähtää, mutta kannattaa silloin keskittyä iloisesti viheltelevän aviomiehen fiiliksiin.
Note to myself: Ensi kerralla asunnon status: U-U-S-I.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)