Unen määrästä ja ehkäisystä

Nukkuminen on nykyään erilaista. Se menee sellaisissa sumeissa pätkissä. Välillä nukun useamman tunnin ja välillä tuntuu, etten ollenkaan. Lisäksi kun välillä havahtuu hereille, sängyssä nukkuu neljä henkeä: isompi tyttö isänsä paikalla, minä&vauva mun paikalla ja isä jalkopäässä. Se kuulemma on isoin tila, missä mies mahtuu nukkumaan, kun tytöt on vallanneet sängyn muuten. Hahaa, täytyy antaa sille jossain vaiheessa luksus nukkua koko yö yksin vaikka vierashuoneessa. Mun oma luksus on sen verran pitkän matkan päässä vielä, että turha haaveillakaan sellaisesta.

Mutta kaikkeen kuulkaas tottuu. Täällä mä bloggailen, vaikka olen klo 5.30 pompotellut vauvaa ylös alas ja syöttänyt pullomaitoa. Luksusta on nukkua useampi tunti yhtä mittaa. Ja miten sitä ei tajua, ennen kuin on lapsia, miten LUKSUSTA on nukkua koko yö. Tai vaikka 6h putkeen, ah!

Silti tokan kanssa kaikki on helpompaa. Vaavi kiskaisi (kuten arvata saattaa) isosiskonsa tarhasta saaman flunssan myös ja on nyt siis kipeenä. Pieni rohiseva nyytti. Mutta siinä missä ekan kanssa itkeä tihrusteli, kun toinen oli kipeenä, nyt sitä osaa ottaa sen eri tavalla: näitä tulee ja menee. Suppoa vaan hanuriin ja syliä, niin kyllä se siitä. Ei se auta stressata, eikä sille kiukulle mitään mahda. Kurjaahan se on olla tollainen 60 senttinen pötkö, jolla on limaa kurkussa, eikä tapaa saada sitä ulos. Kyllä se mahtaa olla paskamaista.

Eilen isompi joutui myös nukuttumaan itse itsensä, kun pieni huusi kuin palosireeni ja en voinut nukuttaa sitä samalla. (Mies oli pitkästä aikaa nyrkkeilemässä, joka on sen henkireikä.) Kun vauva veti happea, kerroin isommalle tilanteen ja niin hän sitten meni kiltisti yksin nukkumaan. Oltiin onneksi just ehditty lukea iltasadut ja suukoteltu. Yleensä mä hetken luen lehteä/kirjaa isomman huoneessa, mutta tällä kertaa se jäi nyt sitten välistä. Mutta ihanaa jotenkin sekin, että asiat menee sitten omalla painollaan, kun ne ei mene vanhalla tutulla tavalla.

Nyt muksun syntymästä on kuukausi ja mä olen mielestäni jo "ihan entisen kokoinen". Ainoa vaan, että kaikki vaatteet on pienentyneet itsestään kaapissa?! Toisin sanoen, tässä on about 15 kiloa väliä mun omiin vaatteisiin. Hippadippa. En syö keksejä, en syö roskaruokaa, en syö sokeria ja jos tällä ei kilot tipu, niin ei millään. Mä en aijo ostaa tämän kokoisia vaatteita, koska en aijo olla tätä kokoa kovin kauaa. Kun vain kuluisi nyt ne pari kuukautta, jonka aikana pitää välttää hyppimistä ja liikaa huhkimista, niin voisin mennä taas zumbaan ja muille tanssitunneille! Voisin alkaa juosta ja palata taas seinäkiipeilemään! Nyt toi vaunuttelu on kyllä riittävää liikuntaa ja teen sitä kyllä kiitettävästi, mutta en vaan malttaisi millään odottaa, että saa taas olla "oma itsensä". En tajua, miten sitä jaksaa läpikäydä enää yhtään raskautta! Mutta onneksi sitä nyt ei tarvitse hetkeen huolehtia!

Josta puheenollen: ihan kauheastihan noita ehkäisykeinoja ei sitten ole... Meinaan että jos ei halua syödä pillereitä ja ei luota varmoihin päiviin, niin se on sitten kumi tai kierukka. Kumin kanssa säätäminen on edelleen ihan hanurista, joten kaippa sitä on kierukkaa sitten kokeiltava. Mutta on siinäkin sitten vaihtoehdot: hormonikierukka tai kuparikierukka. Kuparikierukka saattaa saada aikaan välivuotoa ja tiputtelua (uujee) ja hormonikierukka on taas hormonaalista ehkäisyä (=hirviövaara). Mutta kuulemma hormonikierukassa hormoni on paikallista, eikä aiheuta samoja oireita kuin pillereiden syönti. Ok, kokeillaan. Mutta jos se tekee yhtään mitään oireita, niin hankkiudun siitä samantien eroon. Sitten mies saa parhaansa mukaan keksiä meille sopivan ehkäisymuodon, koska mulla loppuu sitten keinot. MISSÄ on miesten ehkäisypilleri, kysyn vaan?!

Sisustusohjelmasuora

Tv suoltaa sisustusohjelmia siihen tahtiin, että siihen määrään meinaa hukkua. Kotiäitinä sitä ehtii kurkkia muutamaa ainakin ja tässä on listaa mun suosikeista:

-Uusi elämä maalla
Liv:ltä tuleva mainio sarja, jossa ihmiset vinksahtaa ja ostaa jonkun järjettömän röttelön, jonka sitten nollabudjetilla aikovat laittaa kuntoon. En koskaan lakkaa ihailemasta sitä optimismia, jota ohjelmassa esiintyy. Ihan hirveäkin pommi vaan kummasti tulee valmiiksi. Kannattaa kurkata. Kaikki omat projektit on tämän rinnalla aina ihan pala kakkua.

-Suomen kaamein kämppä (Sub)
Työn ja viihteen puolesta on pakko nostaa tää esiin. Teuvon suunnitelmat eivät välttämättä ole aina jokaisen makuun, mutta tylsiä ne eivät ainakaan ole.

-Tyylivarkaat (Mtv3)
On tässä paljon ärsyttävääkin, mutta ohjelmasta on hyvä varastaa ideoita myös omaan kotiin.

-Sisustusmatkalla Minnan kanssa.(Liv)
Mainioita eurooppalaisia sisustuskohteita ja kauppoja. Pääsisipä joskus itse yksin tollaiselle matkalle!

-Sisustus uusiksi miehen tapaan (Liv)
Ai kauhee, mitä noi äijät kelaa, kun ne suunnittelee kodin uusiksi! "Ja otetaas bisset ennen kuin tehdään yhtään mitään". Viihdettä, ei niinkään sisustusideoita tarjolla.

Ei muuta kuin boxi nauhoittamaan ja sohvalle. (Oih, mikä haavekuva! T:Kahden lapsen äiti)

Perhoset vol2

Tässä on kuva toisesta perhostaulusta, jonka tein ystävälleni lahjaksi. Päätin muuten lopullisessa versiossa spreijata ton paspiksen mustaksi ja siitä tuli paljon parempi! Harmi, kun en muistanut ottaa lopullisesta versiosta kuvaa! Ostin siis askartelukaupasta mustaa spray-maalia ja takapihalla Hesarin päällä spreijailen sitä kolmeen otteeseen. (Kolmeen siksi, ettei maalia tule kerralla liikaa ja paspis kastu.) Ilmeisesti saaja oli lahjaansa tyytyväinen ja mikäs, musta on vaan kiva askarrella näitä. Katotaan, jos teen vielä useammankin version.

Sylikissa

Uusi babyski on mamman mukula. Se tarkoittaa sitä, että se nukkuu kaikkein parhaiten, kun saa rötköttää mun päällä tai kainalossa. Jos sitä yrittää hienovaraisesti siirtää, niin se pongahtaa hereille ja tillittää nappisilmillään mua syyttävästi. (Okei, ehkä se "syyttävästi" on vaan väsymysharhaa.) Ihan kiva juttu, että me ollaan bestiksiä, mutta voishan se kyllä joskus jossain muuallakin nukkua? Meillä on olohuoneessa pieni riippukeinun näköinen vauvan punkka, jota voi heilutella narua vetämällä. (Insinööri perheessämme viritti narun.) Mutta ei, se liike ei ole tarpeeksi "möykkyistä" Babyn mieleen. Ite sitä liikkuu kuitenkin vähemmän tasaisesti. Mutta joo, symbioosissa ollaan.

Tää ei tietenkään pitäisi olla mikään yllätys, mutta on se silti. Eka muksu vietti kaksi ensimmäistä elinpäiväänsä isänsä kainalossa, kun mä olin teholla ja kas: se on aina preferoinut isäänsä hoitajana. Mutta tämä on saanut olla äidin sylikissa alusta alkaen ja se näkyy. Kyllä se isänsä sylissä myös nukkuu, mutta musta tuntuu, että äidin syli on sen suosikki. Onneksi myös pullomaito maistuu, sillä muutenhan mä olisin aivan kotinakissa! Yllättävän hankalaa tällaiselle itsenäiselle äiti-ihmiselle tämä vaihe. Toki mä annan syliä ja sydäntä juuri niin paljon kuin se haluaa, mutta on hämmentävää, että muksuissa voi olla huomattavia eroja jo ihan pienestä.

Onneksi myös tietty chilliys on jatkunut. Ekat pitkät unet kestää 22.00-03.00 ja sitten aamuyöstä on tankkausta, nukkumista ja ylös noustaan 8.00. So far so good.

Nyt on lopetettava, koska sylikissa ilmestyi taas suosikkipaikkaansa; tissitelakkaan. Kädet ei riitä, joten lisää taas tuonnempana.

Vauva-arkea

Kerron tässä samalla vähän uudesta babyskistä. Ollaan oltu nyt kotona vähän oli viikon ja hyvin on sujunut. Babynen on aika rauhallinen ja kun se saa nököttää tissiin telakoituneena suuren osan päivästä, se on oikein tyytyväinen. Lisäksi se nukkuu kyllä melkoisessa hulabaloossa, kun isosisko pitää mekkalaa yllä. Ei me kyllä olla pyritty hyssyttelemään tilannetta yhtään, on parempi kun muksu ei totu nukkumaan aina vain hiljaisuudessa (ja pilkkopimeässä).

Tietenkin toi rytmi on babyllä niin, että se nukkuu parhaat päikkärit päivällä ja alkuillasta. Yöllä se haluaa tankata maitoa ja ollaankin oltu ihan kiitettävästi silmät ristissä sitten aamulla. Vedetään vuoropäikkärit miehen kanssa, jotta saadaan nollattua päivällä väsymystasoa. Mutta silti tää on toistaiseksi ollut paljon helpompaa kuin ykkösen kanssa. Ehkä myös siksi, kun ite on paljon rauhallisempi. Asiat menee painollaan ja muksu kiekuu ajallaan, ei se ole niin vakavaa. Joten lapsen rauhallinen asenne on tarttunut muhun - tai toisinpäin.

Mainio piirre tässä muksussa on se, että se ei turhia raivoa. Kaikki perustarpeet kun on hyvin, lapsi on tyytis. Tää tietenkin voi olla hyvin ohimenevää ja tilanteet vaihtuu viikoittain, mutta so far so good. Muistelen, että ekan kanssa oli paljon enemmän itkeskelyä ja hermojen kiristymistä. Siis molempien tahoilta, sekä lapsen, että vanhempien.

Mies on ollut kakkosen tulon jälkeen ehkä vähän väsyneempi kuin ykkösen aikaan? Se ehkä jossain sivulauseessa sanoi, että sille saattaisi riittää kaksi lasta. Noh, kattellaan. Mä olen psyykannut itseäni siihen kolmoseen, mutta ei se nyt kirkon kirjoissa kuulutettu lausunto ole. We'll see. Mut seuraavaan raskauteen mä haluaisin kyl personal trainerin. Suostuiskohan joku lehti tekemään seurantajutun naisesta, joka ei enää halua ottaa 27 raskauskiloa?

Kirppislamppu

Pitää vielä laittaa erikseen kuva tosta kirppislöytölampustani, joka näkyikin edellisessä kuvassa. Lampun runko löytyi siis ruman varjostimen kanssa kirpparilta ja ostin siihen sitten Prismasta uuden varjostimen. Nyt on se on aika staili. Kun vastaan tulee vähän rouheampi varjostin, nappaan sen sitten talteen. So far se toimii meillä yövalona makkarissa, kun toi babynen haluaa tetsailla koko yön tissiltä toiselle ja hermostuu, jos ei näe mitä on tekemässä. :)