Minulla on 32 päiväkirjaa. Aloitin päiväkirjan pitämisen 8-vuotiaana ja jatkoin sitä noin 23-vuotiaaksi. Päiväkirjan pitäminen hiipui, koska tapasin nykyisen aviomieheni ja kaikki oli niin hyvin, ettei paljon enää tarvinut tilittää elämän kurjuutta. "Rakas päiväkirja, kaikki on edelleen hyvin." Alkoi olla vähän yksitoikkoista. Eräs hyvä ystäväni sanoikin aikoinaan, että sitten, kun mun ei enää tarvitse pitää päiväkirjaa, kaikki on varmaan hyvin.
Tämän blogin pitäminen on tosin vähän samanlaista kuin päiväkirjan pito. (Okei, sensuroin kyllä aika paljon verrattuna päiväkirjaan, but still.) Olisikohan tässä siis syytä pikkuhiljaa huolestua, että asiat alkavat mennä taas monimutkaisiksi? ;-) Tuskin sentään. Mulla on vaan paheneva itsensäpaljastusvietti, joka nyt purkautuu tällä tavalla. Parempi näin kuin pitkän takin kanssa Turuntien ylikulkusillalla, right? Haha! :D
Se on se kun sä olet kaiketpäivät kotona, kyllä se itsensäpaljasteluvimma laantuu kun menet taas töihin...!
VastaaPoistaEn usko, tää on niin pahaa sorttia jo. :D
VastaaPoista