sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Luopumisen tuskaa

Tänään meni sitten nimet paperiin ja asunto menee myyntiin. Järkevää, rahakasta ja eteenpäin elävän mieli? Samaan aikaan myös surullista, mahamöntillistä, haikeaa ja outoa. Näin sitä sitten vaan pistetään kämppä myyntiin ja muutetaan...ööö...jonnein? Olen kuitenkin ollut tosi onnellinen täällä omassa pienessä kolmiossa, jota me ollaan rakkaudella rempattu ja laitettu kuitenkin jo kuusi vuotta. Okei, järkiminä huutaa, että on tulossa partsiremppa, hissiremppa ja putkiremppa jossain vaiheessa, joten lihoiksi vaan, jotten joudu sitten kikkailemaan tän asunnon kanssa. Mutta ei oikein ole tietoa, että minnekäs me nyt sitten muutetaan. Okei, asunnon eka näyttö on vasta ensi sunnuntaina ja voihan kestää kauankin, että kukaan asunnosta tekee tarjousta. Onneksi ei ole kiire minnekään, joten voi odotella rauhassa hyvää diiliä. Ja totutella ajatukseen. Viikko sitten mulla ei ollut mitään tällaisia huolia. :(

Käytiin ajelemassa tänään siellä Espoon pientaloalueella, jossa "Se" talo on. On se hieno. On se skutassa. On se. Kumpi voittaa, tila&piha vai lokaatio? Miksi tää on niin hankalaa? Sydän on aivan riekaleina, järki sanoo, että on ihan järkevää myydä tää nyt, kun hinta voi oikeasti olla aika kohdillaan. Onneksi vuokra-asuntokin on hetkellisesti hyvä vaihtoehto.

Perjantaina muuten joku 20v. julli ajoi meidän perään Mannerheimintiellä. Oltiin pysähdytty suojatien eteen, kun meidän viereinen auto oli päästämässä jalankulkijaa suojatietä pitkin, kun rysähti. Hyvä, ettei meidän eteenpäin singahtanut auto niitannut sitä jalankulkijaa. Koko auton takaosa on menossa uusiksi. Mutta sen jullin iskän Mersu meni täysin mutkalle, se piti hinata pois sieltä. Aika hurjaa, jos noin 20 km/h vauhdissa saa aikaan tollaista tuhoa, niin mitäs sitä sitten nopeammilla saa aikaan! Kelleen ei onneksi tapahtunut mitään, selvittiin säikähdyksellä. Meillä oli lapsi mukana ja se reppana säikähti kovasti rysäystä. Onneksionneksi mitään vahinkoa ei ihmisille tapahtunut. Tänään vähän nauratti, kun huristeltiin meidän mällätyllä perhe-Opelilla siellä Audien ja Bemarien keskellä. Näinköhän tää sittenkään on meidän mesta? Noh.. Kattellaan, miten käy.

Hieman on jotenkin haikea fiilis. Ei ole tekstikään niin lennokasta tänään. :-/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti