Iskias sentään!

Kävin eilen fysiatrilla, koska selkä meni totalkaput. Iskiakseksi se sen luokitteli, mutta lieväksi sellaiseksi? En halua tietää, millainen paha iskias on, jos tää on lievä? Eilen meinaan itkua meinasin tihrustaa, kun nostelin tota pikkulikkaa. Sitä ei kuitenkaan voi nostaa jaloilla esimerkiksi vaunuihin, vaan siinä on pakko käyttää selkääkin. Joten soitin miehelle, että nyt mun on pakko mennä hakemaan tähän vähintään jotain nappeja, koska tää on pahempi kuin ikinä! Onneksi sain ajan Ympyrätalon fysiatrille, joka olikin mun vanha tuttu itseasissa yhdestä työpaikan työterveyshuollosta. Kävin aikoinaan hänen luonaan niskan takia, nyt on jäkissä alaselkä.

Se pisteli muhun akupunktioneuloja (meni sekin neitsyys siinä) ja sitten kylkiasennossa käänteli mua eestaas. Tuntui aika huuhaalta siinä tilanteessa, mutta vaikutus tuntui kyllä heti. Erikoista. Aamulla heräsin pitkästä aikaa niin, että selkä ei ollut heti kuin terästä. Lisäksi sain ohjeet, että kävellä ja tanssia saa (Zumba&strip pysyvät siis toimintalistalla), muttei sen hevimpiä lajeja ohjelmistoon, kiitos. Viikon päästä uusi aika ja toive siitä, että tää olisi maybe jouluun mennessä ohi. Lisäksi pitkät ajomatkat autolla kiellettiin multa kokonaan. Jaahast, se tarkoittaa siis, että joulunajan sukulaisvierailu Vaasassa jää välistä? Tai mies voi mennä sinne lapsen kanssa kaksin? Jooo! Samalla mä saan omaa aikaa ja lepoa nostelusta.

Me ollaan käyty myös tarhatreenaamassa. Hyvin on sujunut, paitsi että muksupuksu taisi imuroida sieltä ekan pöpön messiin. Se köhii ja sillä on vähän lämpöä. Me siis jätettiin tän päivän tarhatreeni välistä. Toivoen se ei tule heti kipeäksi, kun menee sinne tositeholla tarhailemaan? Ihan kivalta paikalta vaikuttaa se tarha, lapsi ainakin tuntuu tykkäävän. Siellä on niin paljon enemmän tekemistä kuin jo tutussa ja turvallisessa kodissa. Tiistaina lapsi jää sinne päiväunille (mä olen siellä silloin myös), että ainakin kiitettävästi me saadaan käydä "treenaamassa" siellä ennen h-hetkeä. Mies ilmoitti, että mä saan viedä sen ekana aamuna, koska olen meidän perheen "bad cop" ja kestän paremmin eroitkua. Totesin sille, että "Voi rakas, sä et nyt taida muistaa, että sä olet ottanut vapaaksi sen keskiviikon, jotta voit viedä ja hakea muksun.." Noh, katotaan, jos mä ehtisin viedä sen ennen ekaa duunipäivää.

Just muuten luin tossa vauva.fi-sivujen keskustelupalstaa ja voisi todeta saman kuin HS.fi:n sivuilla olevasta keskustelupalstasta: "Ei olis pitänyt lukea". Mä en tajua, miten 90% sen keskustelupalstan annista voi olla pahansuopaista tilitystä ties mistä! Yleensä tilitys on sitä, että joku on "huono äiti" koska ei imetä/hoida kotona lastaan 3-vuotiaaaksi/syötä lapselleen vain luomuruokaa ja sitten sitä kimpassa siellä parjataan. Kä-sit-tä-mä-tön-tä! Erityisesti niiden hampaisiin on joutunut Martina Aitolehden tapa toimia äitinä. Victoria (Sen tytär) on menossa kohta tarhaan ja mammat puhkuu keskustelussa naaama punaisena, että se on huono mutsi, koska vie sen tarhaan jo nyt! Tsiisus, antakaa olla! Kukin tekee, miten parhaiten taitaa ja en usko, että se lapsi siitä sen enempää traumatisoituu kuin kotihoidossa olevat muksutkaan! Jos jotain niin se muksu saa paremmat valmiudet pärjätä tässä maailmassa kuin kotikasvatetut mukulat. Ehkä se mammojen vikinä onkin pelkoa siitä, että Vickan tulee isona viemään niiden mukuloiden paikan auringossa, koska osaa tarhasta hankitun kyynärpäätaktiikan? ;-)

Kukaan ei voi sanoa, mikä on universaalisti parhain tapa toimia vanhempana. Välillä teet oikein, välillä väärin. Tuomitseminen on jotain NIIN turhaa. Mä en ymmärrä sellaista katkeraa ja pahansuopaa tilitystä muiden tekemisistä! Jos Vickan menee tarhaan nyt, se on varmasti paras ratkaisu heidän perheensä kannalta. Ihan samoin kuin tarhaan meno on paras ratkaisu meidän muksun kannalta. Onneksi Eerikäis-Aitolehdet on varmaan niin paksunahkaisia, että ne paskat nakkaa tollaisesta pienisieluisten mutsien tilityksestä. Ja hyvä niin! Tsemppiä Vickanin tarhan aloitukseen! :)

Deittailun uusi aika

Tiedättekö, miten helppoa ihmisten on nykyään treffailla!? Mä olen tehnyt empiiristä tutkimusta kotisohvalta aiheesta ja kiroillut, että miksi se ei ollut noin helppoa aikoinaan!

Silloin aikoinaan, kun ite oli sinkku, niin netissä oli joku kälyinen city.fi-sivusto, jossa oli kaiken maailman kuvattomia karvapalloja nimimerkillä "Bodari28, 20cm". (Yeah, right!) Ja sieltä sitten piti arpoa, että onkohan toikin runopoika joku armoton hissukka ja onko toi kuvan kaappi sitten ihan aivoton testomonsteri. Ja sitten oli toinen vaihtoehto: bongaa joku baarista. Siinäpä ne sitten melkein olikin.

Mutta nykyään!? FB:ssä on useampi sovellus, kuten Are U interested, Zooski tai Hor or not, jonne voi postata kuvansa, laatuvaatimuksensa ja alkaa lisäillä äijiä omaan ostoskoriinsa. (HUOM: tää on siis ihan vain ulkopuolisen tarkkailijan tekemä havainto, ei kokemuksen syvä rintaääni.) Äärettömän helppoa! Sitten siellä voi rajata haettaviksi ukoiksi vaikka vain yli 185 senttiset, vihreäsilmäiset, lihaksikkaat ja draama-leffoista tykkäävät miehet. Sitten vaan "tiks", iske silmää ko. miehelle ja sitten odotat, että iskeekö se silmää takaisin. Sitten ei kun treffejä sopimaan. Ja todistettavasti mun ystäväpiirissä on syntynyt pariskuntia tätä kautta! Nerokasta! Kohta kukaan ei mene enää baariin metsästämään ketään, kun koko esileikin voi hoitaa kotoa käsin! :D Joten kaikki sinkut, hopotihop vaan liittymään näihin palvelimiin ja hauskaa pitämään! Takuitahan ei anneta, että teillä synkkaisi livenä, mutta vekkulia ajanvietettä se ainakin on. Tai näin siis uskoisin, hehe.

TYLSÄÄ

Mulla on tylsää. Mä olen kipeä, taivaalta sataa scheissea ja mä olen himajumissa ton flunssaisen pikkulikan kanssa! Onko mitään tylsempää kuin käkkiä kotona tyhjänpanttina! Kuulen oikein, kuinka mun rasvasolut leviää liikunnanpuutteesta, pärkel. Lisäksi mun ihan viattomat kanssaihmiset saa päivän mittaan useita puheluita, joissa ei todellakaan ole mitään sen syvällisempää sanomaa, kuin että mulla on tylsää. (Sori vaan sinne Kokkolaan!) ;-D

Eilen pakottauduin illaksi pyörimään kaupungille, koska muuten seinät vaan kaatua kipsahtaa niskaan. Ajattelin, että samalla on nerokasta sitten soittaa joku mun kanssa vaikka glögille. Mutta sitten tajusin, ettei kukaan pyöri klo 19.00 keskustassa keskiviikkona ja lähde ex tempore mun kanssa kittaamaan glöbiä. Voi tyhmyys! Hakuammuin paria kaveria, mutta ne oli jo kotonaan köllimässä. Sitten sisuunnuin, kävin ostamassa suklaata ja menin takaisin himaan katsomaan Grayn anatomiaa. On kesä vaan helpompaa aikaa myös siinä suhteessa: joku on aina jossain liikenteessä.

Mun tekisi kauheasti mieli mennä nyt viikonloppuna hippaloimaan. Koska olen flunssassa, se olisi hyvä syy myös ottaa vähän viiniä, koska en kuitenkaan voi mennä salille. Huomaatteko, olen vapaa-ajan maksimoinnin erikoisnainen. Jos on saumaa salille, se käytetään. Jos ei ole saumaa salille, se aika käytetään epäterveellisissä elämäntavoissa piehtarointiin. Koska on valmiiksi jo miinuksella, voi mennä miinukselle kunnolla!

Mutta taas on hippaloinnin kanssa sama ongelma: kaikilla ihmisillä on jo menoa viikonloppuna! Kun kolgäät pärähtää lasiin, ihmiset alkaa olla ennakkobuukattuja noin kuukautta eteenpäin. On pikkujouluja, häitä, syntsäkemuja, lastenjuhlia ja ties mitä! (+ iso nippu bilekamuja on vain raskaana tai lapsinakissa.) Todella harvassa on ex tempore-kivat illat! Se on jotenkin sääli, koska usein parhaat bileet syntyy järkkäämättä. Kun vaan lähtee ja tekee kaikkea kivaa. Mutta äh, ei onnaa. Menen kohta yksinäni, nih! Mutta sekin voi olla aika..tylsää.

Mul on tylsääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää!!!!

Capslock-kiukku

Kiesus! Mulle ei näemmä aikaisemmin ole kiskottu kiukkuraivareita lapsen taholta tai ne on olleet jotain ihan eri luokkaa, sillä tänään mulle vedettiin KIUKKURAIVARIT. Oikein capslockilla. Mä olen edelleen silmät auki räpsähtäneinä ja suu auki, että "Ai tällaisia nää kiukut voi olla?!"

Oltiin kylässä kaveriperheen luona (kaksi muksua, lapsen ikäinen ja vanhempi.) ja siellä meni kaikki hyvin. Kun tultiin autolla kotiin, kello oli vasta 18.20 (Nukkumaanmenoaika on klo 20.00), mutta ilmeisesti pieni nuha ja vierailu olivat vieneet mehut lapsosesta. Kun se ei saanut tulla portaita, vaan mä nostin sen hissiin, se alkoi huutaa. Sitten se ei suostunut seisomaan, ei suostunut olemaan sylissä, ei halunnut olla rattaissa, ei ota vaatteita pois päältään, ei rauhoitu sylittelystä, ei halua olla sylissä, ei halua olla yksin sohvalla ja kaikkea tätä säestää hirmuinen huuto. Mä sain väkipakolla vaihdettua vaipan, puettua yöasun, tuupattua vellipullon suuhun ja sitten se reppana nukahtikin jo punkkaansa. Jestas, mikä yliväsymyskiukku!

Toki ymmärrän, että toi reppana oli vaan niin väsynyt, että siitä se johtui, mutta meinasi usko loppua, että muksu rauhoittuu ylipäätään millään, kun se oli niin raivona meikäläiselle. Onneksi se on vielä sen kokoinen, että sen saa puettua ja vaipatettua, vaikka se pistää kampoihin kaikilla raajoillaan. Ihanaa, kun se on sitten joskus uhmaikäinen ja sitä saa oikeasti pitää paikoillaan, jos tällaisia raivareita tulee.

Nyt mä olen kans niin uupunut, että menen unille. Ilman huutoa tosin. ;-)

Laiskan päivän paksu ilta

Huhhei, että on ollut vetämätön päivä. Mulle ei niin todellakaan sovin nää klo 6.00 heräämiset! Isänpäivän kunniaksi armas lapsi päätti herätä keekoilemaan jo kukonlaulun aikaan ja mä tietenkin olin puikoissa. Mies oli rairai edellisenä iltana (JA sitä edellisenä, pärkel!), joten se sai sitten rauhassa goijata pitkään. Mutta hitto, että oli takkuista. Not my day at all. Päikkäreiden aikaan tein sitten lasagnea kylään tuleville isovanhemmille, joten unet ei natsanneet silloinkaan. Sitten mun piti mennä klo 17.00 zumbaan, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Lapsi on vähän kipeä, mä olen vähän kipeä ja jotenkin ei vaan tää päivä startannut ollenkaan. Olen siis käkkinyt sohvalla ja syönyt suklaakakkua. (Nerokasta ostaa isänpäiväksi suklaakakku kymmenelle hengelle, kun syöjiä on 4...) Äh, tää on niin tätä. Kun meno hyytyy, se hyytyy sitten kunnolla ja mä vedän kaksin käsin kakkuövereitä!

Noh, huomenna (jos en ole kipeämpi) täytyy taas aloittaa uusi elämä. Onneksi motivaatio yleensä tekee paluun nopealla sykkeellä, kun on ollut muutama himamöllöpäivä. Muuten mulla tiksuttaakin sitten vikat viikot ennen duunin alkua! Pitää mennä tutustumaan päiväkotiin tulevalla viikolla lapsosen kanssa ja sitten alkaa lukea sille joka ilta kaikkia "Sanna menee päiväkotiin ja RAKASTAA joka hetkeä siellä!"-kirjoja. Niitä on itseasiassa kolme, hehe.

Mut nyt mun on pakko mennä nukkumaan. Mä en ole huomenna yhtään pirteämpi, jos kukun täällä taas puoleen yöhön. Öitä, mussukat!

Scar tissue

Höpöhöpö, ei mulla mitään morkkista tai muutakaan tunnetilaa ole edellisen tekstini johdosta, olen vain ollut busybusybee ja juossut duunissa parina päivänä! En siis ole ehtinyt tilittää tänne blogiin mitään. Olen tehnyt muutaman keikan siis jo tulevalle työnantajalleni, koska mua olisi tarvittu siellä ikäänkuin heti, eikä vasta 1.12. Onneksi on isovanhemmat lähellä ja saan lapselle hoitoapua lyhyelläkin varoitusajalla. Lisäksti tuntuu, että isovanhempien vierailut ovat lapsen mielestä parasta evö, koska ne kummasti jaksavat leikkiä sen kanssa koko ajan, eivätkä yritä puuhata jotain muuta samaan aikaan. Lapsi antaa myös loistavaa suoraa palautetta halaamalla vaaria jaloista tai kiljaisemalla "MUMMU!", kun äitini saapuu maisemiin. Kaikki voittaa? :)

Mun armas mieheni on onnistunut hankkimaan tulevaksi viikonlopuksi KAHDET kemut itselleen, aluksi poikien pikkujoulut perjantaina ja sitten duunin pikkujoulut lauantaina. Lisäksi isänpäivä on sunnuntaina, joten nyt on armaalle ukolle kyllä siunaantunut sellainenkin bileputki, että pois alta! Noh, ei se ole ollut kyllä kauheasti karkeloimassa(toisin kuin eräät..), joten antaa palaa vaan! Mun täytyy vaan keksiä sitten kaikkea kivaa korviketoimintaa iltapäivän pitkiin tunteihin, kun mies ei välttämättä jaksa olla meidän kanssa kärppänä leikkipuistossa?

Tekemistä tosiaan pitää keksiä, koska muuten rakas lapseni keksii kotona sellaisia kommervinkkejä, ettei niistä hyvää seuraa. Eräänkin riehunnan päätteeksi tässä toissapäivänä se tuli suttina alas sohvalta päin sohvapöytää sillä seurauksella, että sen etuhammas meni läpi huulesta. Tai siis huulen yläpuolella olevasta ihosta. Nyt sillä on arpi sitten siinä ja mä toivon kovasti, ettei pahempaa vekkiä jää? Sen verran mäkin tilanteesta hätäännyin, että soitin 118:n sijaan 112:een ja meinasin pyytää yhdistämään Viiskulman terveyskeskukseen. Hetken hölmistyneenä kuuntelin, että miksi ne vastaa numerotiedustelusta, että "Hätäkeskus". Pyysin anteeksi väärää numerovalintaa ja onnistuin seuraavaksi näppäilemään oikein. Arvatkaa vaan, että mihin numeroon mä sitten soitan, jos joskus oikeasti tarvitsen ambulanssia?!

Mutta joo, huulelle ei sen kummempaa voinut tehdä, joten nyt on vaan sormet ristissä estetiikan puolesta. Tai no, toisaalta voi olla aika cool, jos on ventti huulen yläpuolella. Tietävät sitten muut tarhan lapset, että kelle ei kannata alkaa ryttyilemään? Jos siihen vekki jää, niin sille luultavasti käy samoin kuin omalle, otsassa olevalle vekilleni: se alkaa erottua enemmän vasta vanhempana. (Mä siis pienenä olin tipahtanut sukulaisen sylistä, kun se oli saanut sairaskohtauksen ja saanut otsaani vekin. ) Mutta ei ole varmaan tuntunut kovin vekkulilta, kun hammas hujahtaa tosta ylähuulen yläpuolelta läpi kuin taltta. Sattuu pelkkä ajatuskin! :(

Meillä oli vielä eilen eka virallinen "tarhakuvaus", joka tosin ei vielä ollut tarhassa, vaan tossa läheisessä perhekerhossa. Tottakai sellainen on silloin, kun tyypillä on himmeä ventti naamassa? JOS en olisi varannut kuvausaikaa eiliselle, niin koko onnettomuutta tuskin olisi toissapäivänä edes tapahtunut, right? Mutta noh, ehkä se sitten muistuttaa myös siitä pienestä haverista, joka armaalle touhupyllylle sattui lapsena.

Hiprakkateksti

Join muutaman lasin viiniä ja ajattelin pokkana testata, että miten se vaikuttaa mun kirjoitusflowhun. Joten täältä psee. En taida kotjata noita mun kirjoitusvihreitäkään, koska tää on aika mielenkiinoitsta myös siinä suhteessa! :D Joten koittakaa kestää, yrittäkää saada sekvää ja pysyä messissä.

Ihana, ihana perjantai! Kävin hakemassa kaupasta kaikkea hyvää pikkunoapostelavaa (ja jotenkin kummassa sain sinne menemään 50€?! WTF?!? ). Ilmeisesti kauppaan on aina hyvä mennä nälkäisenä JA petjantaisin, jolloin mielessä on tapas-henkinen setti armaan aviomiehen kanssa. Mä keksin koko ajan lisää kaikkea hyvää, mitä mun on vains saatava. Lisäksi kävin Alkossa hetäre (=heräte, toim.huom) ostoksilla! Joo-o, myös Alkossa voi heräteshoppailla. Ostin pullon roseeta, valkkati JA punkkua. Just in case mä en kotona tiedäkään, mitä mä haluan. (Joo, halusin valkkaria, check.) Sitten kaupasta olutchorizoa, oliiveja, varrellisia kapsirksia, Juusotportin viinijuustoa, vähän suolakeksejä ja hieman suklaata. NAAAAM. Mä liikun syödäkseni. Mulla ei oikeastaan ole mitään tarvetta rajoittaa itseäni ruokakaupassa, koska käyn kuitenkin niin hulluna salilla&jumpittsa. (Katos! Melkein freudilainen: jumPITSA!) :D Joten nyt on kupu täynnä, olo mitä mainioin ja mä olen jotenkin hiprakassa! Nerokasta!

Tää pieni hipsakka saa aikaan myös sen, että heitän todella huonoa läooää kotona. Muistutin äsken miehelle, että pienessä hipralassa mä olen todella hellpo. Mä olen sille kyllä mutenkin tosi helppi, joten toi nyt wei varsinaisesti ollut mitään uutta infoa. Miehen tosin pitää laskea ensi vuoden budjettia, jtoen iitä ei ihan kauheasti ole seuraa. Onneksi mulla on mun salarakas: blogi! Olen hetken täällä heittämässä paskaa (ja kivjoitusvirheellistä) läppää, ihan vaan teidän iloski. Oikeastaan, kun tätä tekstiä nyt lueskelee, niin todeflla paljon nöitä kirjoitusvirheitä tuolla on?! Ihan kuin oliisn enenmmänkin humalassa, hik. ;-) Se on kutienkin väärää informaatiota, teen mä varmaan muutenkin ihan hulluna kirjoitusvirheitä, mutta sitten kiltisti korjaan ne, kun huomaan. Nyt menee paljon löyhemmällä seulalla.

Enkä mä mitään hirveitä perseitä voi kiskoakaan, ksoka menen huomenna taas duuniin leikkamaan pari juttua valmiiski enenn uusien töiden alkamista. Pieni homma, ei iso lainkaan, mutta pelkkä meneminen, muutaman jutun korjaus ja matskun siirtäminen tikulle vie kuitenkin sen ainakin 3 tuntia. Blaah. Okei, saa siitä hyvän korvauksen, ei siinä mitään, mutta mun vapaa-aika on kalliimpaa ja kalliimpaa koko ajan. Mä en halua tehdä yhtään enempää töitä vapaalla kuin on pakko.

Mitäs muuta mä tilittäisin humalaspäissäni? Tää olis nerokas sauma antaa tulla täyslaidallinen oikeita ajatuksia ilman sensuuria ja sitten seuraavana päivänä vdota humalatilaan. Menee varmaan samaan sarjaan kuin kännipuhelut/tekstarit. Niitä tosin ei ole pahemmin tullut harrastettua viime aikoina. Se oli enemmän ehkä sitä sinkkukauden aikaa, kun sortui bootycall:eihin? Tai no ei niin silloinkaan, koska mulla oli oma tehokas verkostoni ihmisiä, joilta sai syliä tai sydäntä. Joiltain jopa molempia. Ei paljon tarvinut soitella, olin sopinut jo etukäteen hipsiväni yösydännä yökylään. Nerokasta. Ja voiko ylipäätään sanoa, että naisena soittelee bootycalleja? Tai no, viittaahan se hanurin lisäksi myös saaliiseen ja riistaan, joten ehkä se siinä mielessä natsaa? Pahempia kännitekstateia en edes muista lähettäneeni? KERRAN selvinpäin ja vahingossa mä lähetin läähätystekstarin mun poikaystävän isälle. Se vaiettiin kuoliaaksi. LUOJAN KIITOS. :D

Mutta joo, koaka täällä ei taida olla luvassa budjettia kuumempaa, hipsin nukkumaan. Se on parrua hanuriin sitten joku toinen päivä, sí? Buahahahhahahhhahahhah! :D

Spotifyn ylistys

Spotify on nerokas keksintö! Olen muutamana päivänä kerännyt itselleni bilelistan ja fiilistelymusalistan. Nytkin taustalla soi mun fiilistelyt! CD:t ja muut tallenteet kyllä kuolee hitaasti ja varmasti. Lisäksi Spotifyssä on hauska käydä vaklaamassa muiden soittolistoja, musamaku kertoo ihmisestä aika paljon. Mitäköhän musta saa selville: iän ainakin? Mukana on mun teini-iän helmiä, kuten Army of lovers! Muistatteko? Sellainen hämärä svedubändi, jossa laulajanaisen rintavarustus oli todellakin isommassa roolissa kuin sen laulutaidot. Lisäksi selviää, että mä olen lattarifani ja tosi zumbafanit tajuaa myös, että osa biiseistä on suoraan Zumbasta. Harrastuskin selviää musan kautta. Joku hifistelijä voi bongata myös lyriikoiden kautta jotain viboja, koska mulle sanat on olleet aina isossa roolissa. Mutta jos sulla ei ole vielä spotifyitä, niin ei kun hankkimaan, se on mahtava!

Musalla on muutenkin samanlainen vaikutus muhun kuin tuoksuilla, niillä voi kiskaista itsensä takaisin jonnein 90-luvulle tai jonkun tietyn ihmisen kanssa vietettyyn ajanjaksoon. Mulla oli aikoinaan yksi mies, joka kuunteli paljon Kent:iä ja aina kun mä kuulen jotain niiden Vapen&Ammunition -levyltä, se ihminen tulee mieleen.

Ihan samalla lailla mä ilahduin kerran suuresti, kun kävelin entisessä duunipaikassani hotellissa yhteen huoneeseen ja siellä oleva makea tuoksu sai mut muistamaan lapsuuden kesästä sellaiset purukumit, joiden mukana tuli aina "nenäkortti". Eli sellainen kortti, johon oma nenä tökättiin ja sitten sillä kuvan eläimellä oli sun klyyvari. Oman aikansa Pokemon-kortit? Mutta en tosiaan muistanut koko kortteja, mutta samantien se tuoksu kaivoi sen muiston esiin jostain kaukaa. Kaikki on siis tuolla päässä jossain tallessa.

Kävin sunnuntaina tutustumassa beach zumbaan. To-del-la hauskaa! Salmisaaressa on biitsi, jossa voi pelata rantalentistä +30 lämpöasteissa! Sieltä oli sitten napattu meille yksi kenttä käyttöön zumbaa varten. Ensi kerralla mä kyllä kiskon päälleni jonkun shortsi + sporttibikinien yläosasetin! Siellä meinaan tuli ihan kunnioitettavan kuuma, kun nytkytti lattariboogia auringossa. Viereisellä kentällä pelasi rantalentistä jäbikset ilman paitaa, joten mä istun bikineineni sinne ihan just fine. Mutta se napsahti taas suoraan mun suosikkilistalle. Tänään olen joustamassa "Terve selkä"-tunnille, koska mun selkä on aika kaput edelleen. En tajua, se on kuin puusta veistetty. Pitäis siis ehkä saada toi venyttely haltuun. Mua ei vaan yhtään huvittaisi, mä olen actionjackson henkeen ja vereen!

Sain muuten itselleni kiipeilykaverin! Ainoa vaan, että mun kiipeilypari on viimeisillään raskaana ja mun täytyy ensin odotella, että se saa mukulan pihalle ja muutaman kuukauden pahin vaihe on ohi. Sitten läks!