Oi lumi, missä lienet? Tää ainainen sade ja kurja sää alkaa pikkuhiljaa tympiä. Lisäksi lapsen kanssa puistoilu on todella ankeaa tihkusateessa. Pikkumuijalle saa pukea päälle kaiken maailman kurasetit ja se on rapainen nenänpäästä varpaisiin asti. Jostain syystä kurja sää ei tosin tunnu mukuloita haittaavan? Ehkä se onkin siis aikuisiän asennevamma, että sadesää on hanurista? Ja kyllä, mulla on kaiken maailman goretexit päällä ja pipot päässä, että pukeutumisongelma se ei ole. Se on vaan aika borea seisoa siellä leikkipuistossa, kun mukula painaa menemään pitkin rapakkoja.
Ainoa ratkaisu tähän on vertaisseura. Että joku muu mamma kärsii siellä yhtä lailla ja voi sitten sen kanssa jutustella sadesään kurjuudesta. Onneksi asumme nykyään lähellä entistä asuinaluettamme ja samat mamat voi valjastaa leikkiseuraksi kuin ennenkin. Sillä on aika puuduttavaa yrittää jutella jonkun kanssa, joka on aivan eri aaltopituudella kuin itse on.
Mutta lumi helpottaisi tilannetta. Voisi tehdä lumiukkoja, -lyhtyjä tai vaikka vaan lumipalloja takapihalla. Sitten voisi pulkkailla ja pimeys ei iskisi kimppuun klo 15.00! Joten mikäli yhtään toivetta saa yläkertaan esittää, niin nyt sitä lunta tänne, perkele!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti