Mä olen aika paksussa kunnossa. Maha on siis harvinaisen havaittava ja iso jo tässä vaiheessa. Sen kanssa ei voi juosta, kyykkiä tai hyppiä. Lisäksi sen kantaminen itsessään on raskasta ja paikallaan seisominen kuuluu mun ei-niin-suosikkeihin. Kävellessä maha on ihan ok, mutta paikallaan seistessä jalat meinaa tykätä huonoa. Arvatkaas kuinka riemuissaan mä olen siis jokaisesta paikallisjunamatkasta aamuisin duuniini?! KUKAAN ei nimittäin anna omaa paikkaansa junassa, vaikka sä olisit kuinka punkea. Vanhuksilla lienee sama homma, paikkaa ei heru? Mä meinasin saada raivarin tänään junassa, kun seison kuumassa villakangastakissani ja todellakin näytän olevani raskaana, mutta kaikki katselee seinille ja istuu perseellään (Laiskalla perseellään) siinä penkissä. Mulle opettettiin, että vanhuksille ja raskaana oleville annetaan istumapaikka! Missä noiden lahnojen käytöstavat on? (Annoin muuten pari viikkoa sitten oman paikkani enemmän raskaana olevalle naiselle, kun kukaan muu ei taaskaan noussut.)
Mulkoilin ihmisiä ja mietin, että kiskaisenko aamun kunniaksi huutoraivarit! Siis sellaiset irrationaaliset kovaa ja korkealta sessiot: "Vitun talipäät, nyt se laiska perse ylös sieltä penkistä ja tänne se paikka! Mä olen raskaana ja tää on ihan vitun ärsyttävää seisoa tässä koko junamatkan ajan!" Jos tää meininki jatkuu, niin raivari seuraa, se on jotenkin väistämätöntä. Tän aamun mä keskityin vaan tosi hartaasti toivomaan kaikille m-junan matkustajille kivuliaita, verestäviä ja loppuelämän kestäviä peräpukamavaivoja joululahjaksi. Happy holidays, fuckers.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti