Raskaana olevia naisia ei kannata ärsyttää. Mulla menee kuppi nurin todella huolella, jos koen törmääväni epäkohtiin. Nyt haluaisin nostaa esille sellaisen: HSL:n bussikuskit! Toki joukossa on ihan normaaleitakin tyyppejä (yleensä maahanmuuttajataustaisia), mutta siellä joukossa pyörii näitä elämäänsä kyllästyneitä sikaniskoja, joiden elämäntehtävä on vittuilla silla HSL:n sinisellä metallipötköllä!
Tänään olin menossa Naistenklinikalle ja takana oli hyvin huono yö. Heräilyä ja tuskallista pyörimistä sängyssä. Missasin just edellisen bussin, mutta eipä hätää, asumme aika lähellä päätepysäkkiä ja ajattelin, että voin hypätä bussiin ja kurvata päättärin kautta. Lähipysäkeillämme ei ole odotuskatoksia, joissa voisi istua, joten olin myös iloinen mahdollisuudesta päästä istumaan. No bussi ilmestyy näkökenttään ja jää nököttämään sinne edelliselle pysäkille. Kuskit pitävät mielellään taukoa tyhjän bussin kanssa ihan omassa rauhassa, I get it. Mutta kuinka vittumaista voi ollakaan seisoa räntäsateessa painavan jättimahan kanssa ja odottaa 200 metrin päässä olevaa bussia. Noh, 10 minuutin päästä bussi lähtee liikkeelle ja tulee kohti mun stoppia - JA AJAA OHI!? Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö se olisi nähnyt mua (kuski katsoi silmiin, hiljensi ja ajoi ohi!?), vaan siitä, että se kuski päätti valikoida, ettei ota mua kyytiin, koska päättäri on niin lähellä. JU-MA-LAU-TA. Mä voin kertoa, että siinä vaiheessa keitti yli. Että se kehtaa jättää viimeisillään raskaana olevan naisen räntäsateeseen!
Kävelin toiselle puolelle katua odottamaan samaista dösää ja kun se kaartoi bussipysäkille, niin sanoin sille paskakasalle, että sillä ei ole MITÄÄN oikeutta jättää ihmistä bussipysäkille. Jos matkustaja haluaa ajaa yhden pysäkinvälin, hän on siihenkin täysin oikeutettu. Ja miten se kehtaa ajaa ohi, kun näkee, että mä olen viimeisilläni raskaana ja jokainen sekuntti seisoa jalkojen päällä on yhtä tuskaa! Sanoin ottavani sen tiedot ylös ja teen siitä valituksen. Volyymi oli sitä luokkaa, että jokainen bussissa kuuli tämän keskustelun ja se meni ilmeisesti ryöpytyksestä niin hämilleen, että ei saanut sanaa suustaan. Ja helvetin hyvä niin. Se ei olisi voinut sanoa mitään, joka ei olisi saanut mua kiskomaan sille vielä suurempia raivareita.
Jumalauta, että korpesi! (Ja huomaan edelleen saavani verenpaineen koholle tästä.) Mutta toi ei ole eka kerta, kun kyseisen firman palveluksessa törmää täysmulkkuihin. Ja kuten sanoin, ne on yleensä niitä iät ja ajat ajaneita täysin suomalaistaustaisia kuskeja. "Kiusa se on pienikin kiusa" tuntuu olevan mottona. Onneksi helvetissä on salettiin oma paikkansa tollaisille kuskeille: ne ajaa HSL:n sinistä ikuisesti sielläkin. Enjoy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti