Kävin tänään Naistenklinikalla saamassa rautaa suoraan suoneen. Mun rauta-arvot ovat niin onnettomat, että niitä yritetään nyt boostata ihan huolella paremmiksi. Tunnin verran siinä menee, että lääke hujahtaa huoneen suolaliuoksen kanssa. Homma pistetään sisään osastolla, mutta suurimman osan aikaa saa hengailla odotustilassa lehtiä lukien. Osastolla on sisällä yliaikaisia ja riskisynnyttäjiä, joten sopivasti "pääsee mukaan tunnelmaan", kun isomahaisia (ja kiukkuisia) mamoja siellä mennä vaappuu.
Juttelin tänään pitkään yhden suhteellisen hermostuneen isän kanssa. Arvasin, että niille oli esikoinen tulossa, sen verran sen ruumiinkielestä oli luettavissa. Vaimo oli vissiin lepäämässä ennen kuin käynnistysnapit vaikuttaa, joten tämä isä kulutti sitten aikaa odotushuoneessa. Mahtoi olla hermoja raastavaa. Toivoen pikkulady (heillekin oli tulossa tyttö) on saapunut maailmaan ja päästänyt äitinsä 42+3 piinastaan...
Tsiisus, en jotenkin ole ottanut huomioon edes vaihtoehtoa, että raskaus voisi mennä yli! Mä olen ite aina ajoissa paikalla ja oletan automaattisesti, että myös mun lapseni ovat täsmällisiä. Esikoinen tuli 3päivää ennen laskettua aikaa ja pareen olis tän kakkosen kanssa tietää homman nimi! Viimeksihän mä tallustin Malminkartanon jätemäen portaat ylös ja seuraavana päivänä lapsi syntyi. Asutaan nyt vielä lähempänä Jätemäkeä, oten taidan tehdä samat, jos pikkumuijalla meinaa homma venyä. Mutta ei, en usko. Jotenkin on olo, että ajoissa ollaan.
Olo on jotenkin kummasti kohentunut raudan saamisen jälkeen. Pulssi on laskenut, olo on kaikkiaan hitusen parempi. Joten toivoen olo aina paranee rautatujauksen jälkeen. Kaikessa tässä kyllästymisessä kaikki apu vastaanotetaan!
Mulla muuten vaihtui ex tempore neuvolatäti! Oma neuvolamama ei ollut muistanut sanoa, että se lähti jonnein 1/2 vuoden vapaalle?! No eipä hätää, uusi on kyllä ihan täpäkkä (ja nuori ja nätti). Se ihan selvästi noudattaa "ohjekirjaa" paljon tiukemmin kuin tää vanhempi neuvolatäti. Mun piti kuulemma täyttää jo viime kerralla "mielialanseurantalomake", jonka nyt sitten sain eteeni. Mua salaa vähän hihitytti, kun olen oikeasti ollut aika puuduksissa tähän raskaana olemiseen, niin KUINKA todenmukaisesti mä vastaan sille niihin kohtiin... "Kuinka paljon olet kokenut alakuloa viimeisen viikon aikana?" Poissa oli vastauskohta E): "No vittu, kun vituttaa niin huolella olla tällainen läski, puuskuttava lihavarras, joka ei saa kenkiä jalkaan, että kokee tässä kuule alakuloa tosi paljon vähemmästäkin!" Laitoin sitten sen C) Jonkin verran. Mutta ei hätää, ystävät, selvisin kuudella pisteellä, joka on kuulemma ihan normaalia. Ja sanoin, että mun kohdalle voi laittaa nyt jo rastin siihen "Ei raskauden jälkeistä masennusta", koska mä oon NIIN onnellinen, kun tää on taas ohi! Oh happiness! (Viis viikkoo, 5päivää, tittidii!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti