Ei meinaa jaksaa, trallallaa, viiiituttaaaa... HUoh. Tää loppuraskaus on hanurista, niin hanurista. Sitä kulkee kohti suurta tuntematonta elin otsassa. En jotenkin jaksa edes blogata, kun vaan koko ajan nitisyttää.
Oltiin tänään lastenkutsuilla ja istuin lähes koko ajan ruokapöydän ääressä natustelemassa kakkua vitutukseen. En tiedä nyt että auttoiko se varsinaisesti, mutta syöminen on on - kuten jo pariin otteeseen on todettu - ainoa sallittu pahe at the moment.
Mut hei kaverit, 47 päivää! Eihän se ole paha? Se on melkein kuin kuukausi. Jaksaajaksaa. (..No kun perkele pakko on.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti