Vaikeinta on aloittaminen

Tsiisus! Meinasi tyssätä koko blogin aloittaminen siihen, että en keksinut blogille nimeä! Mikä kertoisi sopivassa määrin, mutta ei liikaa ja silti olisi lyhyt ja ytimekäs. Joo, ei ole helppoa. Pähkin tätä melkein tunnin ja rakas mieheni naureskeli, että pitäisiköhän idea blogista hylätä kokonaan, koska homma tökkää noin alkuunsa. Ei sentään, otsikko on aina vaikein. Jos kirjoittaisin joskus kirjan, olen varma, että viimeisinä öinäni ennen kirjan painoon menoa valvoisin vain sen vuoksi, ettei kirjalla ole nimeä. Joten tunnin verran siihen meni, että päädyin takaisin lähtöpisteeseen, Pallas Atheneen ja ajatuksiin. Hohhoijaa. Luovaa. Noh, Pallas Athene on sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar. Ei huonot lähtökohdat itsensä määrittelylle. ;-)

Sen lisäksi, että olen vaatimaton ja en-ollenkaan-itsestäni-melua-pitävä nainen, olen kotiäiti ja mitä parhain vaimo. Ehkä paras. Näin ainakin itse määriteltynä. Lapsia on yksi, mainio 9 kuukautinen tytönnatiainen, joka tekee arjesta..hmm.. mielenkiintoista. Juhlaa se ei aina ole, mutta suurimmaksi osaksi aika mielekästä kuitenkin. Miehiäkin on vain se yksi. Se piru kun ei anna mun ottaa muita. ;-) Ja eipä sikäli, perheessä kyllä riittää, että on yksi insinöörimies. Useamman kanssa sitä olisi pulassa. Mä itse olen mediahörhö, tosin nyt vielä äitiyslomalla. Ja mikä pahinta, 15 päivän päästä mä olen 30-vuotias. Ei meillä lasketa, mutta vähiin käy, god dammit. Hieman on ikäkriisiä, joka näkyy holtittomana urheiluna, pienenä kuolemanpelkona, yleisenä pätemisenä ja tämän blogin aloittamisena. Kaikkea sitä kanssa.

No niin, siinä perustiedot, nyt ne on pois alta. Nyt voin ruveta tilittämään mua oikeasti kiinnostavista aiheista. Uujeee!