Joistain aamuista vaan tietää, ettei ne mene ihan putkeen. Vihjeitä alkoi tulla heti, kun lapsi aloitti aamun kiukkuamalla punkassa sen sijaan, että hihkuisi tyytyväisenä herättyään uuteen aamuun. Väärällä jalalla ylös - ja tuntia normaalirytmiä aikaisemmin. Sitten se ei suostu syömään mitään aamulla, vaan pärskyttää puurot mun naamalle ja päälle. Sitten se kiukkuaa, kun sillä on nälkä. Yritin selittää, että jos se nielisi sen sapuskan, eikä pöristäisi sitä äidin päälle, tilanne helpottuisi hyvinkin pian. Mutta ei. Lopulta taivuin velliin, joka on käyttäjäystävällisempää. Se meni kaupaksi, tosin ei poistanut kiukuttelua. Leikit on tyhmiä, äiti on tyhmä, ota syliin, en halua olla sylissä, tyhmätyhmätyhmä päivä! Ja tyyppi on vasta 9 1/2 kuukautta. Mä olen niin ku*essa sen kanssa uhmaiässä. Puhumattaakaan murrosiästä. Me luovuttiin kahden päikkärin järjestelmästä eilen - ja tänään se palasi ohjelmistoon. Ei toi kiukkumiukku jaksanut valvoa enää yhtään pidempään kuin kymmeneen. Eilen se puolestaan ei mennyt kirveelläkään nukkumaan perusrytminsä mukaisesti. Noh, kaippa kaikki muutokset ottaa aikansa, että niihin sopeudutaan.
Me ehdittiin kyllä aamulla jo piipahtaa vähän ulkona, koska lapselle oli tullut paketti postiin. Kipitettiin sinne tuolla mukavassa pienessä tihkusateessa ja pakkasessa. (Vappu on huomenna, great.) Mua paleli, kevättakki ei nyt ehkä sittenkään ollut paras vaihtoehto tonne Siperiaan. Onneksi muksu istui vaunuissa aika hyvin fyllattuna ja oli jopa hetken kiukkuamatta. Se varmaan shokkaaantui tästä kevätsäästä. Siitä se sitten sammahti vaunuihinsa ja nukkuu nyt tyytyväisenä partsilla. Mä olen myös tyytyväinen, kiitos mainion paketin. Mä sain nimittäin oman linnan! :D
Paketin päällä voi lukea lapsen nimi, mutta kaikki kyllä tietää, kenelle paketin sisältö oikeasti on. Joten hips, menen keittämään kahvia ja lukemaan naistenlehtiä nyt mun linnaan. (Kiitos armas ystäväni päivän piristyksestä! )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti