Ikääntymisestä

Pakko vielä tilittää tästä ikäasiasta lisää. Mä olen kuuluisa kaveripiirissäni siitä, että mun kuvissa me ollaan lopetettu ikääntyminen jo useampi vuosi sitten. Tuunaan melkein kaikki meidän bilekuvat (kiillot pois, pahimmat rypyt piiloon, valoa ja varjoa tarvittaviin paikkoihin ja joskus jopa muita plastikkakirurgisia toimenpiteitä.), arkikuvat, poseeraukset ja pikanäpsyt parempaan uskoon. Ja homma käy koko ajan työläämmäksi. Lisäksi mulla on nykyään aika hyvä järkkäri, jolla saa niin tarkkoja kuvia, että ihohuokosiin näkee sisään. Argh, paremmat pikselit eivät aina ole kovin hyvästä.. Toki kauneus (ja kauheus) ovat tietenkin katsojan silmässä, mutta hieman allekirjoittanutta ainakin ahdistaa syventyvien kasvovekkien kirjo. Ehkä se on ohimenevää ja jonain kauniina päivänä räväytän kuvat photoshoppaamattomina jakoon facebookissa, mutta toistaiseksi mä vannon photarin nimeen.

Lisäksi tää mun orastava ikäkriisi näkyy urheiluna. Olen mä aina jotain tehnyt kuntoni eteen, mutta nyt mä olen kuntonatsi. Juoksen kuin aropupu tuolla pururadalla, rakastan kuntonyrkkeilyä, olen hurahtanut zumbaan, kuntopiireilen, jumppaan ja pumppaan. Pientä pakenemista kohti teinikokoa havaittavissa.. Se kokoluokka ei kyllä palaa, raskaus muuttaa lantion mallin neliöksi (WTF?! Ei tästä lue missään opuksissa!) ja kuppikoko on ihanan hetkellisen c-kupin jälkeen taas a:ssa. Tai siis who am I kidding, aa:ssa. Onneksi mallissa ei kärsitty tappioita. Jotain sentään. Mutta silti, ihan kiitettävää on ollut geenipoltiikka (Kiitos äiti!), sillä palautuminen on ollut mainiota. Ottaen huomioon, että mä vedin painoni kuitenkin sinne 92 kiloon. Vaikka olen pitkä (178cm), niin oli se massa sen verran huikea, että silloin päätin, etten halua olla koskaan ylipainoinen. Mulla on aina ollut sanontana, että naisen pitää ottaa sen kokoinen mies, että se jaksaa tulipalon tullessa kantaa sut asunnosta pois, jos tarve sen vaatii. Naureskelin tätä sitten miehelleni viimeisilläni ja se leikillään ajatteli kokeilla, että vieläkö onnistuisi - ja venäytti selkänsä! Ei ollut hauskaa silloin enää kellään. :( Joten rautarouva juoksee nyt tuolla purulla karkuun kaikkia kolmeakymmentä ikävuottaan ja voi hyvin fyysisesti. Henkisesti se on vähän niin ja näin. ;-)