Nukkuminen on nykyään erilaista. Se menee sellaisissa sumeissa pätkissä. Välillä nukun useamman tunnin ja välillä tuntuu, etten ollenkaan. Lisäksi kun välillä havahtuu hereille, sängyssä nukkuu neljä henkeä: isompi tyttö isänsä paikalla, minä&vauva mun paikalla ja isä jalkopäässä. Se kuulemma on isoin tila, missä mies mahtuu nukkumaan, kun tytöt on vallanneet sängyn muuten. Hahaa, täytyy antaa sille jossain vaiheessa luksus nukkua koko yö yksin vaikka vierashuoneessa. Mun oma luksus on sen verran pitkän matkan päässä vielä, että turha haaveillakaan sellaisesta.
Mutta kaikkeen kuulkaas tottuu. Täällä mä bloggailen, vaikka olen klo 5.30 pompotellut vauvaa ylös alas ja syöttänyt pullomaitoa. Luksusta on nukkua useampi tunti yhtä mittaa. Ja miten sitä ei tajua, ennen kuin on lapsia, miten LUKSUSTA on nukkua koko yö. Tai vaikka 6h putkeen, ah!
Silti tokan kanssa kaikki on helpompaa. Vaavi kiskaisi (kuten arvata saattaa) isosiskonsa tarhasta saaman flunssan myös ja on nyt siis kipeenä. Pieni rohiseva nyytti. Mutta siinä missä ekan kanssa itkeä tihrusteli, kun toinen oli kipeenä, nyt sitä osaa ottaa sen eri tavalla: näitä tulee ja menee. Suppoa vaan hanuriin ja syliä, niin kyllä se siitä. Ei se auta stressata, eikä sille kiukulle mitään mahda. Kurjaahan se on olla tollainen 60 senttinen pötkö, jolla on limaa kurkussa, eikä tapaa saada sitä ulos. Kyllä se mahtaa olla paskamaista.
Eilen isompi joutui myös nukuttumaan itse itsensä, kun pieni huusi kuin palosireeni ja en voinut nukuttaa sitä samalla. (Mies oli pitkästä aikaa nyrkkeilemässä, joka on sen henkireikä.) Kun vauva veti happea, kerroin isommalle tilanteen ja niin hän sitten meni kiltisti yksin nukkumaan. Oltiin onneksi just ehditty lukea iltasadut ja suukoteltu. Yleensä mä hetken luen lehteä/kirjaa isomman huoneessa, mutta tällä kertaa se jäi nyt sitten välistä. Mutta ihanaa jotenkin sekin, että asiat menee sitten omalla painollaan, kun ne ei mene vanhalla tutulla tavalla.
Nyt muksun syntymästä on kuukausi ja mä olen mielestäni jo "ihan entisen kokoinen". Ainoa vaan, että kaikki vaatteet on pienentyneet itsestään kaapissa?! Toisin sanoen, tässä on about 15 kiloa väliä mun omiin vaatteisiin. Hippadippa. En syö keksejä, en syö roskaruokaa, en syö sokeria ja jos tällä ei kilot tipu, niin ei millään. Mä en aijo ostaa tämän kokoisia vaatteita, koska en aijo olla tätä kokoa kovin kauaa. Kun vain kuluisi nyt ne pari kuukautta, jonka aikana pitää välttää hyppimistä ja liikaa huhkimista, niin voisin mennä taas zumbaan ja muille tanssitunneille! Voisin alkaa juosta ja palata taas seinäkiipeilemään! Nyt toi vaunuttelu on kyllä riittävää liikuntaa ja teen sitä kyllä kiitettävästi, mutta en vaan malttaisi millään odottaa, että saa taas olla "oma itsensä". En tajua, miten sitä jaksaa läpikäydä enää yhtään raskautta! Mutta onneksi sitä nyt ei tarvitse hetkeen huolehtia!
Josta puheenollen: ihan kauheastihan noita ehkäisykeinoja ei sitten ole... Meinaan että jos ei halua syödä pillereitä ja ei luota varmoihin päiviin, niin se on sitten kumi tai kierukka. Kumin kanssa säätäminen on edelleen ihan hanurista, joten kaippa sitä on kierukkaa sitten kokeiltava. Mutta on siinäkin sitten vaihtoehdot: hormonikierukka tai kuparikierukka. Kuparikierukka saattaa saada aikaan välivuotoa ja tiputtelua (uujee) ja hormonikierukka on taas hormonaalista ehkäisyä (=hirviövaara). Mutta kuulemma hormonikierukassa hormoni on paikallista, eikä aiheuta samoja oireita kuin pillereiden syönti. Ok, kokeillaan. Mutta jos se tekee yhtään mitään oireita, niin hankkiudun siitä samantien eroon. Sitten mies saa parhaansa mukaan keksiä meille sopivan ehkäisymuodon, koska mulla loppuu sitten keinot. MISSÄ on miesten ehkäisypilleri, kysyn vaan?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti