Uusi babyski on mamman mukula. Se tarkoittaa sitä, että se nukkuu kaikkein parhaiten, kun saa rötköttää mun päällä tai kainalossa. Jos sitä yrittää hienovaraisesti siirtää, niin se pongahtaa hereille ja tillittää nappisilmillään mua syyttävästi. (Okei, ehkä se "syyttävästi" on vaan väsymysharhaa.) Ihan kiva juttu, että me ollaan bestiksiä, mutta voishan se kyllä joskus jossain muuallakin nukkua? Meillä on olohuoneessa pieni riippukeinun näköinen vauvan punkka, jota voi heilutella narua vetämällä. (Insinööri perheessämme viritti narun.) Mutta ei, se liike ei ole tarpeeksi "möykkyistä" Babyn mieleen. Ite sitä liikkuu kuitenkin vähemmän tasaisesti. Mutta joo, symbioosissa ollaan.
Tää ei tietenkään pitäisi olla mikään yllätys, mutta on se silti. Eka muksu vietti kaksi ensimmäistä elinpäiväänsä isänsä kainalossa, kun mä olin teholla ja kas: se on aina preferoinut isäänsä hoitajana. Mutta tämä on saanut olla äidin sylikissa alusta alkaen ja se näkyy. Kyllä se isänsä sylissä myös nukkuu, mutta musta tuntuu, että äidin syli on sen suosikki. Onneksi myös pullomaito maistuu, sillä muutenhan mä olisin aivan kotinakissa! Yllättävän hankalaa tällaiselle itsenäiselle äiti-ihmiselle tämä vaihe. Toki mä annan syliä ja sydäntä juuri niin paljon kuin se haluaa, mutta on hämmentävää, että muksuissa voi olla huomattavia eroja jo ihan pienestä.
Onneksi myös tietty chilliys on jatkunut. Ekat pitkät unet kestää 22.00-03.00 ja sitten aamuyöstä on tankkausta, nukkumista ja ylös noustaan 8.00. So far so good.
Nyt on lopetettava, koska sylikissa ilmestyi taas suosikkipaikkaansa; tissitelakkaan. Kädet ei riitä, joten lisää taas tuonnempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti