Olin muuten viime viikolla kiipeilykurssilla ja voin kertoa, että mut on luotu siihen hommaan. Olen pitkäraajainen, korkeanpaikankammoton ja täysin rämäpäinen singahtelija. On hauskaa kipittää ylös seinää ja välillä syöksyä eri otteiden välillä ilman sen suurempaa päämäärää. Toivoa vain, että ote pitää. Mulla oli hyvä varmistaja, joten ei tarvinut kantaa huolta tipahtamisesta. Menin jopa negatiivisia seiniä (kallellaan lattiaa kohden) ylös! Ei turhaan faija nostanut mua roikkumaan kaikkien puiden oksiin, nyt se on valjastettu harrastuskäyttöön!
Kaikkein raskainta kiipeilyssä on kököttää siellä maassa varmistamassa toista. Se on tylsää ja siinä menee niskat. Mutta muuten laji on mitä mainioin! Suosittelen sitä lämmöllä kaikille!
Ensi keskiviikkona mulla on vielä näyttö ja sitten saan leiman passiin. Sen jälkeen saakin kiivetä kaikill Suomen kiipeilyareenoilla. Such fun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti