Höpöhöpö, ei mulla mitään morkkista tai muutakaan tunnetilaa ole edellisen tekstini johdosta, olen vain ollut busybusybee ja juossut duunissa parina päivänä! En siis ole ehtinyt tilittää tänne blogiin mitään. Olen tehnyt muutaman keikan siis jo tulevalle työnantajalleni, koska mua olisi tarvittu siellä ikäänkuin heti, eikä vasta 1.12. Onneksi on isovanhemmat lähellä ja saan lapselle hoitoapua lyhyelläkin varoitusajalla. Lisäksti tuntuu, että isovanhempien vierailut ovat lapsen mielestä parasta evö, koska ne kummasti jaksavat leikkiä sen kanssa koko ajan, eivätkä yritä puuhata jotain muuta samaan aikaan. Lapsi antaa myös loistavaa suoraa palautetta halaamalla vaaria jaloista tai kiljaisemalla "MUMMU!", kun äitini saapuu maisemiin. Kaikki voittaa? :)
Mun armas mieheni on onnistunut hankkimaan tulevaksi viikonlopuksi KAHDET kemut itselleen, aluksi poikien pikkujoulut perjantaina ja sitten duunin pikkujoulut lauantaina. Lisäksi isänpäivä on sunnuntaina, joten nyt on armaalle ukolle kyllä siunaantunut sellainenkin bileputki, että pois alta! Noh, ei se ole ollut kyllä kauheasti karkeloimassa(toisin kuin eräät..), joten antaa palaa vaan! Mun täytyy vaan keksiä sitten kaikkea kivaa korviketoimintaa iltapäivän pitkiin tunteihin, kun mies ei välttämättä jaksa olla meidän kanssa kärppänä leikkipuistossa?
Tekemistä tosiaan pitää keksiä, koska muuten rakas lapseni keksii kotona sellaisia kommervinkkejä, ettei niistä hyvää seuraa. Eräänkin riehunnan päätteeksi tässä toissapäivänä se tuli suttina alas sohvalta päin sohvapöytää sillä seurauksella, että sen etuhammas meni läpi huulesta. Tai siis huulen yläpuolella olevasta ihosta. Nyt sillä on arpi sitten siinä ja mä toivon kovasti, ettei pahempaa vekkiä jää? Sen verran mäkin tilanteesta hätäännyin, että soitin 118:n sijaan 112:een ja meinasin pyytää yhdistämään Viiskulman terveyskeskukseen. Hetken hölmistyneenä kuuntelin, että miksi ne vastaa numerotiedustelusta, että "Hätäkeskus". Pyysin anteeksi väärää numerovalintaa ja onnistuin seuraavaksi näppäilemään oikein. Arvatkaa vaan, että mihin numeroon mä sitten soitan, jos joskus oikeasti tarvitsen ambulanssia?!
Mutta joo, huulelle ei sen kummempaa voinut tehdä, joten nyt on vaan sormet ristissä estetiikan puolesta. Tai no, toisaalta voi olla aika cool, jos on ventti huulen yläpuolella. Tietävät sitten muut tarhan lapset, että kelle ei kannata alkaa ryttyilemään? Jos siihen vekki jää, niin sille luultavasti käy samoin kuin omalle, otsassa olevalle vekilleni: se alkaa erottua enemmän vasta vanhempana. (Mä siis pienenä olin tipahtanut sukulaisen sylistä, kun se oli saanut sairaskohtauksen ja saanut otsaani vekin. ) Mutta ei ole varmaan tuntunut kovin vekkulilta, kun hammas hujahtaa tosta ylähuulen yläpuolelta läpi kuin taltta. Sattuu pelkkä ajatuskin! :(
Meillä oli vielä eilen eka virallinen "tarhakuvaus", joka tosin ei vielä ollut tarhassa, vaan tossa läheisessä perhekerhossa. Tottakai sellainen on silloin, kun tyypillä on himmeä ventti naamassa? JOS en olisi varannut kuvausaikaa eiliselle, niin koko onnettomuutta tuskin olisi toissapäivänä edes tapahtunut, right? Mutta noh, ehkä se sitten muistuttaa myös siitä pienestä haverista, joka armaalle touhupyllylle sattui lapsena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti