Capslock-kiukku

Kiesus! Mulle ei näemmä aikaisemmin ole kiskottu kiukkuraivareita lapsen taholta tai ne on olleet jotain ihan eri luokkaa, sillä tänään mulle vedettiin KIUKKURAIVARIT. Oikein capslockilla. Mä olen edelleen silmät auki räpsähtäneinä ja suu auki, että "Ai tällaisia nää kiukut voi olla?!"

Oltiin kylässä kaveriperheen luona (kaksi muksua, lapsen ikäinen ja vanhempi.) ja siellä meni kaikki hyvin. Kun tultiin autolla kotiin, kello oli vasta 18.20 (Nukkumaanmenoaika on klo 20.00), mutta ilmeisesti pieni nuha ja vierailu olivat vieneet mehut lapsosesta. Kun se ei saanut tulla portaita, vaan mä nostin sen hissiin, se alkoi huutaa. Sitten se ei suostunut seisomaan, ei suostunut olemaan sylissä, ei halunnut olla rattaissa, ei ota vaatteita pois päältään, ei rauhoitu sylittelystä, ei halua olla sylissä, ei halua olla yksin sohvalla ja kaikkea tätä säestää hirmuinen huuto. Mä sain väkipakolla vaihdettua vaipan, puettua yöasun, tuupattua vellipullon suuhun ja sitten se reppana nukahtikin jo punkkaansa. Jestas, mikä yliväsymyskiukku!

Toki ymmärrän, että toi reppana oli vaan niin väsynyt, että siitä se johtui, mutta meinasi usko loppua, että muksu rauhoittuu ylipäätään millään, kun se oli niin raivona meikäläiselle. Onneksi se on vielä sen kokoinen, että sen saa puettua ja vaipatettua, vaikka se pistää kampoihin kaikilla raajoillaan. Ihanaa, kun se on sitten joskus uhmaikäinen ja sitä saa oikeasti pitää paikoillaan, jos tällaisia raivareita tulee.

Nyt mä olen kans niin uupunut, että menen unille. Ilman huutoa tosin. ;-)