Huhhei, että on ollut vetämätön päivä. Mulle ei niin todellakaan sovin nää klo 6.00 heräämiset! Isänpäivän kunniaksi armas lapsi päätti herätä keekoilemaan jo kukonlaulun aikaan ja mä tietenkin olin puikoissa. Mies oli rairai edellisenä iltana (JA sitä edellisenä, pärkel!), joten se sai sitten rauhassa goijata pitkään. Mutta hitto, että oli takkuista. Not my day at all. Päikkäreiden aikaan tein sitten lasagnea kylään tuleville isovanhemmille, joten unet ei natsanneet silloinkaan. Sitten mun piti mennä klo 17.00 zumbaan, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Lapsi on vähän kipeä, mä olen vähän kipeä ja jotenkin ei vaan tää päivä startannut ollenkaan. Olen siis käkkinyt sohvalla ja syönyt suklaakakkua. (Nerokasta ostaa isänpäiväksi suklaakakku kymmenelle hengelle, kun syöjiä on 4...) Äh, tää on niin tätä. Kun meno hyytyy, se hyytyy sitten kunnolla ja mä vedän kaksin käsin kakkuövereitä!
Noh, huomenna (jos en ole kipeämpi) täytyy taas aloittaa uusi elämä. Onneksi motivaatio yleensä tekee paluun nopealla sykkeellä, kun on ollut muutama himamöllöpäivä. Muuten mulla tiksuttaakin sitten vikat viikot ennen duunin alkua! Pitää mennä tutustumaan päiväkotiin tulevalla viikolla lapsosen kanssa ja sitten alkaa lukea sille joka ilta kaikkia "Sanna menee päiväkotiin ja RAKASTAA joka hetkeä siellä!"-kirjoja. Niitä on itseasiassa kolme, hehe.
Mut nyt mun on pakko mennä nukkumaan. Mä en ole huomenna yhtään pirteämpi, jos kukun täällä taas puoleen yöhön. Öitä, mussukat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti