Motivaatio-ongelmia

Hohhoijakkaa. Mä lihosin töissä. Meidän officessa on niin hyvät lihapadat, että lihoan siellä melkein takuuvarmasti. Enkat on nyt siis, että olin kuukauden duunissa ja mietittiin miehen kanssa, että tulinkohan mä samaan aikaan raskaaksi, kun maha pullottaa kuin neljännellä kuulla. Jouduinkin yhdessä vaiheessa siirtymään evässettiin, koska en osaa ottaa ruokaa kohtuudella. Jos tarjolla on valkosipuliperunoita, paahtopaistia, punaviinikastiketta, salaattia jos jonkin sorttista ja päälle jälkiruoka, niin sorry: mä en pysty ottamaan minkään muun lautasmallin kuin "Tungetaaan-lautanen-täyteen-mallin" mukaan. Mä olen kuin nälkämaan lapsi, joka ei ole koskaan saanut syödäkseen. Ja jos siitä kerran koko hinnan maksaa, niin koko rahallahan pitää syödä! En tajua, mikä pihimummo mä oikein olen?! Mutta joo, raskaana ei olla ja mahamakkara on back in business.

Mutta jännä sinäänsä, että samaan aikaan, kun mä lihosin duunissa, mies lihosi kotona! Se nassutti pullaa (vieraspullatkin pakastimesta) ja kaikki herkut, mitkä kotoa vain löytyi. Nyt siis ollaan samassa kuosissa molemmat. Ei ole pyykkilauta, on pesupallo. Fäk.

Lisäksi mulla on motivaatio-ongelmia. Mua ei huvita yhtään mennä salille jumppaamaan. Olin eilen zumbassa ja nytkytin siellä messissä, mutta pääni sisällä en ollut yhtään messissä. Edes mun buch-bic ei houkutellut sunnuntaina. Blaah. Jotenkin pitäisi keksiä taas jotain uusia vinkeitä, jotta jaksaisi mennä salille. Personal trainer olis NIIN jees. Mielellään joku kuuma vasta valmistunutjäbä, hehehhe. Tai oikeastaan ei. Sit joutuisi stressaamaan vielä ulkonäöstäänkin salilla! Joten otetaan sellainen hyvännäköinen, mutta likinäköinen mies-PT! :D

Mua vähän salaa harmittaa, etten ole enää duunissa. Laps on kiva ja mainio, mutta ajatella, että mulla oli päivässä 8h aikaa olla ihan keskenäni (tai ainakin melkein) officessa. Kotona jaksoin keekoilla pikkulikan kanssa sitten ihan uusissa sfääreissä. Lisäksi armas mieheni oppi myös arvostamaan arjen sankaritarta: äitiä. Ei se ole ihan pala kakkua olla kotosalla ton touhutinkelin kanssa. Nyt se on palannut takaisin töihin lepäämään. Mullakin on vain muutama kuukausi tässä ennen kuin lapsi menee päiväkotiin. Innolla odotamme, että mikä tarhapaikka meille arvonnassa napsahtaa...

Zumbassa eilen mä muuten mietin myös, että jos mä olisin se Idolsissa hyvin pärjännyt pienikokoinen misukka, joka laulaa etikasta, niin mä käyttäisin kyllä urheiluliivejä. Muuten ne ihan kivannäköiset tissit on kohta historiaa. Että semmoista.