Valitusta valittajista

Valittavat ihmiset on rasittavia. En siis tarkoita sellaista sillloin tällöin tapahtuvaa luonnollista avautumista, vaan sellaista kroonista valittamista valittamisen vuoksi. En jaksa sitä sitten yhtään. Se vie energiaa, ei yleensä auta mitään ja mä olen sitä mieltä muutenkin, että jos joku mättää: tee sille asialle jotain. Se natina siitä ei auta mitään.

Huipentuma tällaiselle natinalle tuli tossa jokin aikaa sitten, kun oltiin lapsen kanssa leikkipuistossa. Siellä on kaupungin järkkäämät vahtitädit ja pientä järjestettyä toimintaa. Nyt siellä oli ilmeisesti harjoittelussa joku about 20-vuotias pimu, jonka elämäntehtävä on valittaa. Mä olin siellä ehkä tunnin ja tiedän siitä tällaisia asioita: Se haluaisi naimisiin, mutta sen poikaystävä ei kuitenkaan koskaan kosi sitä. Se haluaisi hienot häät, mutta sillä ei kuitenkaan koskaan ole varaa niihin. Se ei saa koskaan vakituista työpaikkaa ja parempi olisi vain suosiolla jättäytyä kortistoon. Sillä on huonosti toimiva suoli ja jatkuva ummetus. Siihen ei auta mikään lääke ja lääkärit ei ota sitä tosissaan. (SIIS OIKEASTI se kertoi mulle tämän.) Siinä vaiheessa mä päätin poistua, koska en enää halunnut tietää enempää sen terveysongelmista.

En tiedä, että oliko sillä joku äiti/isoäiti tai joku, joka on valittanut sille sen koko elämän ja nyt se ajattelee, että ainoa tapa kommunikoida on valittaa. Mä meinasin sanoa, että jos se valittaisi vähemmän, sen poikaystävä ehkä menisi sen kanssa naimisiin ja se saattaisi saada kunnon duuninkin. Ja samalla ne unelmahäät. Mutta en sitten sanonut. Olin niin uupunut sen valitusruljanssin jälkeen, että halusin siitä vain eroon.

Olen itseasiassa karsinut fb-frendeistä valittajat pois. Jos joku ei osaa muuta kuin olla kyyninen ja negativiinen valittaja, niin mä en jaksa lukea siitä ihmisestä mitään. Joten rasti ruutuun "haluan tästä ihmisestä vähemmän tietoa" ja dadaa: päivä on taas vähän aurinkoisempi. Ja hei: mikäli mun läppä siellä (tai täällä) ärsyttää, mulle voi tehdä saman tai olla lukematta blogiaa. Simple.

Turha natina ei auta yhtään mitään. Mihinkään. Se energia, mikä siihen purnaamiseen menee, voisi mennä hyötykäyttöön sen ongelman ratkaisemiseen. Sama homma läskin kanssa. Ei se valittamalla lähde, liiku. Ja syö vähemmän. Ei se ole mitään korkeampaa matematiikkaa.

Jos siis valituttaa, niin mitäs jos ensisijaisesti yritettäisiin tehdä sille asialle jotain ja sitten vasta valittaa siitä, jos se sitten vaivaa edelleen? Olisi helmompaa kaikilla.