Jokaiselle äidille ansionsa mukaan

Joskus tuntuu, että rakas lapsemme on ladattu täyteen pattereita. Se on NIIN touhukas, että joskus mä mietin, että mistäköhän se kaiken ton energian repii! Olen huomannut, että on olemassa lapsia, jotka istuvat paikoillaan vaunuissa ja antavat vanhempiensa esimerkiksi kierrellä kaupoissa! On olemassa lapsia, jotka leikkivät rauhallisesti yhdessä paikassa ja jopa pitkiä aikoja! On lapsia, jotka nukahtavat vaunuihin kesken kauppareissun. Noh, meillä ei ole sellaista lasta.

Meillä on lapsi, joka pitää laittaa istumaan valjaisiin vaunuissa, koska muuten se hetken päästä tapittaa vaunujen työntäjää silmiin seisoessaan vaunuissaan. Meillä on lapsi, joka alkaa kiemurrella, jos joutuu istumaan sylissä. Meillä on lapsi, joka kirmaa hihkuen karkuun töppöjaloillaan (ja aloittaa kävelemisen 9 1/2 kuukautisena..), kun äiti yrittää napata lasta kiinni. Ja kun äiti vihdoin saa lapsen kiinni, lapsi saa raivarin. Jestas, että sitä joskus on kypsä.

Silti: lapsi on ihana ja ymmärrän toki, ettei kahdesta aikoinaan itsekin touhukkaana viipottaneesta vanhemmasta tule ulos maailman rauhallisinta lasta, mutta että NOIN touhukas! Laitoin tänään appiukolle viestin, jossa kysyin, millainen lapsi armas mieheni on aikoinaan ollut ja vastaus kuului: "Olihan se aika viikari." That figures.

Olen aina sanonut, että jokainen äiti saa "ansionsa mukaan" ja dadaa: Mä olen nopea, tehokas ja temperamenttinen. Mun lapsi on kaikkea tätä potenssiin 10!