Hyvä boogie!

Sisustusintous ei ole mennyt minnekään, vaikka babynen tulla tupsahtikin. Nyt mulla on vaan vähän vähemmän aikaa toteuttaa itseäni. Noh, onneksi lapsi nukkuu hyviä uniputkiä (aamu-unet 2,5h, päiväunet 3,5h ja nyt on menossa iltapäiväunet ennen lopullista nukkumaanmenoa.) ja niiden aikana saa tehtyä kotihommia. Ja askarreltua. Myös yön pimeinä tunteina tajusin, että en ole varmaan laittanut kuvaa meidän makkarin tekstistä. (Siis siitä samaisesta laamalangasta muotoiltua tekstiä, joka meillä oli Rööperissäkin?) Mutta siis nyt kyseessä on makuuhuoneen seinä ja koska teksti on suoraan pinnasängyn yläpuolella, niin tällainen siitä tuli:


Ehkä se siitä sitten taas muotoutuu muuksi, kun babynen muuttaa omaan huoneeseen. (Tai siis isosiskonsa kanssa samaan huoneeseen.) Siihen tosin menee hetken aikaa. Ja tän tokan kanssa sitä osaa jopa vähän nauttia näistä äitiyden hiljaisista hetkistä: kainalokkain nukkumisesta ja pitkistä päiväunista imettäen. Ehkä tosiaan lapsi tuo mulle kanssa ripauksen rauhallisuutta omalla rauhallisuudellaan.

Ja hassua muuten, tämä muksu noudattaa kellontarkasti "mahansisäistä" rytmiään. Se hillui iltavillissä aina klo 22.00 hujakoilla ja nyt sama jatkuu: baby on ehdottomasti pirteimmillään siihen aikaan. Yritetään nykiä sitä rytmiä sitten aikaisemmaksi jossain vaiheessa. Mutta joo-o, kyllä se on lungi tapaus. Ihanaa!

Mä muuten olen ollut taas "oma itseni" tän raskauden jälkeen. Jotenkin mahtavaa olla omassa kropassa. Ei se vielä entisellään ole, mutta hyvin se kyllä palautuu. Little by little. Mut henkisesti mä säkenöin. On jotenkin niin paljon helpompi olla. Ei huolta raskauden jälkeisestä masennuksesta! Kun eilen vielä pääsin kampaajalle ja se teki mulle mainion tukan, niin kylläpä on rouva hymyillyt! (Ja ihan puskista löysin vielä hyvänhintaisen ja kivan kampaamon tästä meidän läheltä. Sinne mennään uudestaankin!) Kohta, kun kroppa on vähän toipunut, se pääsee salille, juoksemaan ja seinälle kiipeilemään! Ja onnen määrä sen kun lisääntyy!