Ihmiset on jaettavissa hyvin helposti kahteen kategoriaan: Niihin, jotka tyhjentävät ja täyttävät duunissa olevaa astianpesukonetta ja niihin, jotka eivät. Avataanpas vähän tätä, se nimittäin ei päde vain tähän yhteen elämän osa-alueeseen. On tekijöitä ja on valittajia ("Tämäkin pitäisi tehdä"). Ja mitä suurempi pomo, sitä pienempi sen kynnyksen pitäisi kuppien rundaamiseen olla. Jalustalla oleminen ei ole mitään, jos kunnioitusta ei ole ansaittu. Koska ne ihmiset, jotka juovat kahvinsa puhtaasta mukista, joko nostavat sinut sille paikalle tai sitten eivät. Simple.
Mulla on tiskikonevertaus, jonka perusteella mä rankkaan ihmiset joko "in" tai "out". Meillä nimittäin on officessa kone ja eräänä kauniina päivänä huomasin, että kaikki kahvikupit ovat loppu. Tiesin, että kohta töihin tulee työryhmä, joka lähtee tekemään pitkää päivää kentälle ja haluaa aamukahvinsa. Joten ei ole mikään vaiva tyhjentää kupit kaappiin, syöttää likaiset sisään ja mennä tekemään sitten omia hommia. Kuitenkin puolessa välissä koneentyhjennystä, mun suora pomo tulee sanomaan mulle, että se mitä teen on siivoojan hommaa. Sanoin, että tiedän sen kyllä, mutta kohta meillä on keittiöllinen ihmisiä seisomassa kahvinkeittimen luona ilman kuppia. Ja koska se ei ole minulle vaiva, teen elämän heille astetta helpommaksi. Ja niin myös tein.
Sitten on toinen tilanne: Purin konetta ja paikalle kävelee tuotannon ison pomo. Jutellen aamukuulumisia hän tyhjentää kanssani koneen ja jatkamme molemmat hommiimme. No big deal. Mitä veikkaatte, että kumman kanssa teen mielummin töitä? Entäs, mitä veikkaatte, kumpaa työryhmä arvostaa enemmän? Mietipä tätä ensi kerralla, kun et laita kuppiasi koneeseen vaan jätät sen tiskipöydälle. Se pieni ele kertoo sinusta enemmän kuin CV:si koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti