Asunto on ihanan valoisa ja hemmetin lämmin. Onneksi asuntoon saa läpivedon, koska muuten tänne saattaisi heinäkuun helteissä tukehtua. Mutta mä en valita. Olen aina ollut vähän vilukissa ja nyt en tarvitse edes mun ympärivuorokautisia villasukkia. Möykkää Koffarista kuuluu kyllä, mutta kun pistää parvekkeen oven kiinni, meteli loppuu. Kiitos niille 80-luvun insinööreille, jotka on tehneet tähän taloon kolminkertaiset ikkunat. (Tosin niiden peseminen oli aika puuduttavaa puuhaa..) Takapihan puolelle (missä makuuhuoneet on) ei kuulu mitään metakkaa. Mä olen aivan rakastunut tähän keskusta-asumiseen. On kuin mulla olisi uusi salarakas: Ydinkeskusta!
Hain meille muuttopäivänä lähithaikkulasta ruokaa ja juotiin pullo shampanjaa parvekkeella. Tuntui kuin olisi muuttanut jonnein Keski-Eurooppaan. Aurinko paistoi, partsilla oli kuuma ja ympäriltä kuului puistossa istuvien ihmisten puheensorina. Mahtavaa. Lisäksi Hietsun kirppiksellä tulee käytyä lähes päivittäin. Mä olen muksun kanssa himassa ja jotenkin se on kuin erittäin hyvin onnistunut huijaus: On kesä, mulla on vapaata, voin kierrellä missä vaan ja saan siitä rahaa. (Okei, ei kodinhoidontuella juhlita, mutta voi sillä kirppikseltä ostaa tuikkulyhdyn poikineen.) Miehen loma valitettavasti loppuu tänään, mutta sillä on sitten syyskuu isäkuukauden puitteissa lomaa. Mun pitäisi taas saada sille kuukaudelle duunia... Haluaako joku palkata mut kuukaudeksi tekeen jotain? :)
Mutta en vaan voi lakata fiilistelemästä tätä keskusta-asumista. Tässä on sitä jotain. Ihan kuin olisi kotiin palannut.
Näkymä parvekkeelta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti